Allen ja Fleming esittelivät laveasti myönteisiä kokemuksia, joita oli saatu rautateiltä normaaliajan käytöstä Britanniassa vuodesta 1848 ja Ruotsissa vuodesta 1879 sekä usean aikavyöhykkeen käytöstä Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuodesta 1883. Allen jopa samaan hengenvetoon suositteli Greenwichin normaaliaikaa noudatettavaksi Britannian lisäksi myös Alankomaissa, Belgiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa.

Nykyisin näistä viidestä kehotuksen saaneesta vain Portugali noudattaa Greenwichin normaaliajan mukaista aikavyöhykettä (UTC), muut ovat normaaliajassaan Keski-Euroopan aikavyöhykkeellä (UTC+1) ja kesäajassaan Itä-Euroopan aikavyöhykkeellä (UTC+2). Alankomaat siirtyi ”väärälle” aikavyöhykkeelle 16. toukokuuta 1940 (antautumisensa jälkeisenä päivänä), Belgia 8. marraskuuta 1914 (kesken Yperin taistelun), Ranska 14. kesäkuuta 1940 (Pariisin tultua miehitetyksi). Siten sota pakotti nämä kolme pois niiden maantieteellisen aseman mukaiselta aikavyöhykkeeltä, mutta jostain syystä, valoisien iltojen toivossako, ne eivät palanneet takaisin ”oikealle” aikavyöhykkeelle.

Espanja siirtyi ”väärälle” aikavyöhykkeelle vuonna 1942. Siirtymä alkoi kuitenkin jo 16. maaliskuuta 1940, kun Espanja siirtyi tavalliseen tapaan kesäaikaansa mutta jätti lokakuussa 1940 palaamatta normaaliaikaansa. Espanja noudatti jatkuvaa kesäaikaa, kunnes se 2. toukokuuta 1942 siirsi kellonsa kaksoiskesäaikaan ja palasi syyskuussa 1942 uuden aikavyöhykkeensä normaaliaikaan. Nyt Espanja on mitä ilmeisimmin pyristelemässä vapaaksi tästä historiansa painolastista.

Espanjassa virisi syyskuussa 2013 vilkas julkinen keskustelu koko yhteiskunnan ajankäytöstä, ja se jatkuu edelleen. Keskustelua on vauhdittanut parlamentin alakomitean asiasta laatima 86 sivua pitkä selvitys, ja sen vauhdittamana on syntynyt pyrkimys siirtyä takaisin Greenwichin normaaliajan mukaiselle aikavyöhykkeelle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että aamut olisivat valoisampia ja illat pimeämpiä. Kesäajan käytöstä ei kuitenkaan luovuttaisi, mutta aikavyöhykkeen vaihdolla halutaan saavuttaa monta asiaa samaan aikaan.

Pyrkimys on sidottu paitsi työaikasäännöksiin, myös tasa-arvokysymyksiin. Koska television suorat lähetykset rytmittävät elämänmenoa, myös televisiolähetysten paras katseluaika on koettu liian myöhäiseksi ja joutunut kiistan kohteeksi. Televisio on kuin liima, joka sitoo perheet yhteen, minkä takia televisioyhtiöt ovat asiassa tärkeitä neuvottelukumppaneita. Illallista syödään vasta, kun kaikki ovat tulleet kotiin, ja samalla keräännytään television äärelle.

1880-luvulla oli vielä tavallista, että työpäivät olivat 12 tunnin mittaisia, aamun sarastuksesta illan hämärään. 1900-luvulle tultaessa työpäivät lyhenivät, ja ne lyhenivät siten, että työpäivä alkoi myöhemmin aamulla. Tämä sai ihmiset ehdollistumaan siihen, että heidän vapaa-aikansa alkaa silloin, kun keinovalot syttyvät. Keinovalo kuitenkin virkistää välittömästi ja pitää meidät virkeinä, mikä johtaa siihen, että nukkumaanmeno siirtymiseen myöhemmäksi ja että nukahtaminen varsin usein myöhästyy eikä tapahdu silloin, kun olisimme luontaisesti väsyneitä ja voisimme nukahtaa vaivatta.