Siestasta halutaan Espanjassa ilmiselvästi eroon, jotta ylipitkiä työpäiviä voitaisiin lyhentää. Tämä voisi laskelmien mukaan antaa perheille 90 minuuttia lisää aikaa yhdessäoloon. On tragikoomista, että tässä perhearvoja korostavassa maassa on havahduttu julkisen keskustelun myötä siihen, että ihmisillä ei ole aikaa perheelleen, muille kyllä, ja että perhearvot ovat vain kaunopuhetta.

Suomalaisiakaan Tilastokeskuksen Ajankäyttötutkimus vuosilta 2009–2010 ei mairittele, sillä meillä on yhä vähemmän aikaa perheelle ja suomalaiset viettävät yhä enemmän aikaa yksin. Suomessa television katselu ei vie aikaamme, mutta tietokoneet vievät. Uutena aikasyöppönä ovat tietenkin myös älypuhelimet. Niiden näytöiltä hohtava valo on voimakasta ja sisältää runsaasti ihmiselle virkistävimpiä sinisiä aallonpituuksia, mikä sammuttaa elimistön yöhormonin – tai oikeammin pimeänyönhormonin – melatoniinin erityksen. Älypuhelimen käyttö myöhään illalla aktivoi aivot, virkistää elimistön ja myöhentää luonnollisen väsymyksen tulon. Osalle tästä seuraa univajetta ja osalle univaikeuksia.

Miksi espanjalaisten työpäivät ovat ylipitkiä ja yöunet eurooppalaisittain lyhimmät? Tarkastellaan esimerkiksi toimistotyöntekijän päivää Barcelonassa. Hän herää kello 7.30 ehtiäkseen töihinsä, joka alkaa kello 9.00. Siesta alkaa vasta kello 14.00, minkä takia hän pitää aamupäivällä tauon syödäkseen välipalan. Siestan aikana syödään lounas, ja siesta kestää 3 tuntia. Työt jatkuvat kello 17.00, ja jotta työaika täyttyisi, työpäivä päättyy vasta kello 20.00. Kuten 80 sadasta espanjalaisesta, esimerkkimme työntekijä saapuu töistä kotiinsa kello 22.00 mennessä, jolloin niin illallisaika kuin television paras katseluaika alkavat. Illallista ei ahmita eikä televisio-ohjelmien katsomista jätetä kesken, joten nukkumaanmenoaika koittaa vasta keskiyön jälkeen.

Barcelonassa myös aikavyöhyke suosii heräämistä myöhään aamulla ja valvomista myöhään yöhön. Valoisan ajan ollessa pisimmillään aurinko nousee Barcelonan horisontissa vasta kello 6.00 jälkeen ja laskee noin kello 21.30. Talvella päivän ollessa lyhimmillään aurinko nousee kello 8.00 jälkeen ja pimeys laskeutuu vasta kello 18.00 jälkeen.

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus kertoo edelleen, että Suomessa kello 18.00 jälkeen ainakin yhtenä päivänä viikosta teki ansiotyötään kaksi viidestä työntekijästä, yöllä joka kymmenes. Perinteinen säännöllisesti virastotyöajan mukainen viisipäiväinen työviikko on harvinaistumassa, sillä suomalaisista palkansaajista sellainen oli enää 29 sadasta.

Espanjan parlamentin nimittämässä työryhmässä käytiin vuonna 2013 debattia yhteiskunnan ajankäytöstä ja mainittiin myös taikasanat kilpailukyky ja tuottavuus, jotka kohentuisivat aikavyöhykettä vaihtamalla. Siestattomiin, lyhempään ja joustavampaan työpäivään, siirtyneissä yrityksissä työntekijät ovat olleet entistä sitoutuneempia, innostuneempia ja luomiskykyisempiä. Voinkin jo vain kuvitella mainontakeinona ilmoitukset ja kyltit, joissa sanotaan:

Tämä on siestaton työpaikka.

Aikavyöhykkeen vaihtoa ajavat vakuuttavat, että koska espanjalaiset voisivat sen jälkeen levätä enemmän, heidän terveytensä ja lastensa koulumenestys kohenisivat. Aikaa ja energiaa vapautuisi myös lasten tekemiseen ja kasvattamiseen. Epäilijät puolestaan sanovat, että pelkkä aikavyöhykkeen vaihto ei riitä elintapojen muuttamiseksi. Tämä aikadebatti ei ole Espanjassa laantunut, vaan sitä käydään siellä edelleen.

Vielä kalkkiviivoilla IMC-konferenssissa virisi keskustelu aikavyöhykkeistä. Strachey ehdotti, että aikavyöhykkeiden leveys olisi 10 minuuttia tai jokin 10 minuutin kerronnainen. Sekä Venäjän että Ruotsin diplomaattiset edustajat pohdiskelivat pitkään tätä ehdotusta, mutta, koska juna oli jo mennyt, koska konferenssin enemmistö oli jo tyytyväinen päätöksiin, oli myöhäistä ottaa käsiteltäväksi uutta asiaa. Tahdikkaasti Strachey veti ehdotuksensa pois. Aikavyöhykkeiden lukumäärä jäi avoimeksi.

Jossittelu on aina turhaa ja turhauttavaa, mutta silti, mitä Gyldénin ehdotus olisi merkinnyt Suomen kannalta? Siinä aikavyöhykkeet olisivat olleet 10 minuutin levyisiä kaistaleita ja Helsinki olisi sijainnut keskellä omaa aikavyöhykettään, 10. meridiaanilla Greenwichistä itään. Tämä olisi merkinnyt sitä, että Helsingin horisontissa vuorokauden valoisa aika olisi symmetrinen. Nykyisin se on vinossa, iltapainotteinen, läpi vuoden. Nykyisestä Itä-Euroopan aikavyöhykkeestä saavat Suomessa valoisaa aikaa symmetrisesti puolenpäivän molemmin puolin Lieksassa asuvat.

Gyldénin ehdotus olisi merkinnyt myös sitä, että Suomessa olisi käytännössä ollut neljä aikavyöhykettä. Nyt Turussa, Helsingissä, Kuopiossa ja Joensuussa on sama aika. Gyldénin ehdotuksessa kello olisi Turussa 11.50, olisi Helsingissä 12.00, Kuopiossa 12.10 ja Joensuussa 12.20. Samassa ajassa Helsingin kanssa olisivat kaikki paikkakunnat kaistaleella, jonka länsireuna on Karjaalla ja itäreuna Loviisassa, siis Tampere, Jyväskylä, Oulu ja Kemi. Läntisimmällä aikavyöhykkeellä olisivat muun muassa Turku, Forssa, Uusikaupunki ja Vaasa. Omaa aikaansa seuraisivat Imatra, Kuopio ja Kajaani. Itäisimmällä vyöhykkeellä olisivat muun muassa Joensuu ja Lieksa.