Ihmisen sisäinen kello jää aina jälkeen, kun ulkoista kellonaikaa äkillisesti vaihdetaan. Sisäiseltä kellolta vie aikaa ennen kuin se tavoittaa uuden aikataulun, mukautuu siihen ja alkaa sen varassa seurata ajan kulkua. Sisäistä kelloa rasittavat työvuorot aiheuttavat vuorotyötä tekeville ja aikaerot lentokoneessa matkaaville samanlaisia haittoja kuin mitä kesäajan käyttö aiheuttaa. Mittakaava vain on erilainen näissä kolmessa esimerkissä. Kesäajan käyttö koskettaa Suomessa jokaista, vuorotyötä tekee Suomessa noin joka neljäs palkansaaja, toistuvia aikaerolentoja vain harvat.

Kellonsiirrot rasittavat meitä

Kesäajan käyttö häiritsee unta ja rasittaa sydäntä ja verisuonia. Kesäaikaan siirtymisen rasitukset paitsi katkonaistavat yöuntamme nuoresta pitäen, myös tukkivat vanhemmiten verisuoniamme odotettua useammin. Veren hyytymistaipumus noudattaa elimistön sisäisen kellon mukaan toimivaa aikataulua, ja kun ulkoinen kello pakottaa sydäntä rasittavaan työhön juuri silloin, kun veri hyytyy herkimmin, seurauksena voi olla veritulppa. Jos tukos on sydämen sepelvaltimoissa, seurauksena on sydäninfarkti ja paikallinen sydänlihaskuolio, ja jos tukos on aivovaltimoissa, seurauksena on aivoverenkiertohäiriö. Edestakaiset kellonsiirrot kesäaikaan ja takaisin ovat siten meille monin tavoin lisärasitus.