Haluammeko käyttää kesäaikaa, vaikka tiedämme, että siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä? Mehän olemme jo toinen jalka kesäajassa. Kesäaikaa meillä on 7 kuukautta vuodessa ja normaaliaikaa 5 kuukautta vuodessa. Haluammeko käyttää kesäaikaa vain koska muutkin käyttävät sitä? Se, että muut, tosin vähemmistö maailman ihmisistä, käyttävät kesäaikaa, ei tarkoita sitä, että kesäajan käytössä olisi mitään järkeä. Onko kesäaika kuin tapa, jota ei enää ajatella, jonka alkuperäinen tarkoitus on unohdettu mutta jonka noudattamista ei saa myöskään kyseenalaistaa? Onko kesäaika kuin pyhäinjäännös, jota on vaalittava ajan loppuun asti? Onko kesäaika kuin mantra, jota on pakonomaisesti toistettava kaksi kertaa vuodessa?

Suomessa kesäajasta on säädetty valtioneuvoston asetuksella (753/2001), joka sisällöltään vastaa Euroopan unionin kesäaikadirektiiviä (2000/84/EY). Liikenne- ja viestintäministeriö katsoi ministerinsä joulukuussa vuonna 2011 eduskunnalle antaman vastauksen perusteella tarpeettomaksi tehdä aloitetta Euroopan unionin piirissä kesäajasta luopumiseksi.

Uuden aloitteen asiassa teki Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja huhtikuussa vuonna 2012, joka toivoi Suomen herättävän Euroopan unionissa keskustelun kesäajan tarpeellisuudesta nykyaikana. Koska toive tuli liikenteen kannalta vieraalta hallinnonalalta, sosiaali- ja terveysasioista vastaavalta hallinnonalalta, se ei johtanut muuhun paitsi eduskunnassa torjuttuun kirjalliseen kysymykseen. Liikenneministerin vastauksessa tämä asia oli kuitattu toteamalla, että Euroopan unionin piirissä ei tuossa vaiheessa ollut tehty aloitetta kesäajasta luopumiseksi. Asian käsittely olisi saattanut saada aivan uuden käänteen, jos aloitteen olisikin tehnyt Liikenteen turvallisuusvirasto, Liikennevirasto, Viestintävirasto ja Ilmatieteen laitos, kukin erikseen tai kaikki yhdessä?

Kansanedustajien kirjallisten kysymysten tai valtionlaitosten pääjohtajien aloitteiden ohella on Suomessa nykyisin onneksi mahdollista tehdä myös suoria kansalaisaloitteita. Oikeusministeriö ylläpitää verkkopalvelua (kansalaisaloite.fi), jossa äänioikeutettu Suomen kansalainen voi tehdä kansalaisaloitteen. Aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi, jos se kerää vähintään 50 000 kannatusilmoitusta puolen vuoden kuluessa. Tähän mennessä 16 kansalaisaloitetta on lähetetty eduskuntaan. Suomalaiset ovat kokeneet koskettavimmiksi tasa-arvoisen avioliittolain vasta-aloitteineen (166 851 vastaan 106 195 kannatusilmoitusta) ja työeläkkeiden indeksitarkastuksen (84 820 kannatusilmoitusta). Ovathan nämäkin tietenkin tärkeitä asioita, mutta ovatko ne merkitykseltään yhtä painavia kuin asia, joka koskettaa kaikkia Suomessa asuvia kaksi kertaa vuodessa joka vuosi.

Neljä kansalaisaloitetta on ehdottanut kesäajasta luopumista ja pysymistä normaaliajassa. Niistä kolme ensimmäistä ei saanut riittävää kannatusta eivätkä edenneet eduskuntaan. Ensimmäinen kansalaisaloite kesäajan käytöstä luopumiseksi (OM 4/52/2012) päivättiin 3. joulukuuta 2012 (16 732 kannatusilmoitusta), toinen (OM 191/52/2015) 15. marraskuuta 2015 (16 kannatusilmoitusta), kolmas (OM 43/52/2016) 31. maaliskuuta 2016 (6 564 kannatusilmoitusta). Kurssi muuttui, kun 10. lokakuuta 2016 päivätty kansalaisaloite (OM 103/52/2016) keräsi 70 393 kannatusilmoitusta ja lähetetään eduskunnan käsiteltäväksi. Ratkaiseva päivä tälle aloitteelle oli kesäaikaan siirtymistä seurannut maanantai 27. maaliskuuta 2017, sillä tuon yhden päivän aikana peräti 28 595 ihmistä kannatti tätä aloitetta.

Muitakin kesäajan käyttöön liittyviä kansalaisaloitteita on tehty. Yksi on ehdottanut touko-elokuun parillisina viikkoina tehtäviä 1 tunnin 47 minuutin mittaisia kellonsiirtoja kesäajan ja kaksoiskesäajan kesken (3 kannatusilmoitusta), kaksi pysyvään kesäaikaan siirtymistä (19 ja 21 kannatusilmoitusta), ja yksi ristiriitaisesti pysyvää siirtoa talviaikaan mutta samalla myös vaihtoehtona pitäytymistä ”oikeassa ajassa, toisin sanoen kesäajassa” (4 454 kannatusilmoitusta). Lisäksi 8. lokakuuta 2015 päivätty aloite (OM 175/52/2015), joka ehdotti kesäajan käytön lopettamista ja nykyistä läntisemmän aikavyöhykkeen (UTC+1) pysyvää käyttöä, keräsi 33 829 kannatusilmoitusta. Tämän viimeksi mainitun aloitteen ideaa seuraten lapsiasiavaltuutettu teki 30. lokakuuta 2016 valtioneuvostolle kirjallisen esityksen, jotta hallitus käynnistäisi tarvittavan valmistelun Suomen siirtämisestä pysyvästi keskieurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen.

Jos eduskuntaan lähtevä kansalaisaloite saa kansanedustajiltamme asiallisen käsittelyn, niin se velvoittaa valtioneuvoston aloittamaan kesäajan käytön lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Suomihan voisi tässä asiassa olla Euroopan parlamentissa ja neuvostossa esimerkkinä muille ja ehdottaa, että direktiivi (2000/84/EY) kesäaikasäännöksistä mitätöitäisiin ja kaikki Euroopan unionin jäsenmaat luopuisivat kesäajan käytöstä. Tämä voisi profiloida Suomen paitsi omien kansalaistensa myös muiden jäsenmaiden kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia aktiivisesti vaalivana maana.

Jos Suomi sitä vastoin haluaa olla asiassa passiivinen eikä tehdä mitään, niin valtioneuvosto voisi harkita kesäajasta antamansa asetuksen korvaamista ja säätää, että:

  1. Suomessa siirrytään aikavyöhykkeelle 1 vuoden 2018 alusta lukien kunkin vuoden maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kello 02.59,59 ja vastaavasti aikavyöhykkeelle 2 kunkin vuoden lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello 03.59,59.
  2. Aikavyöhyke 1 on yhden tunnin edellä ja aikavyöhyke 2 on kaksi tuntia edellä mittayksikköasetuksen (371/1992) 12 §:n 2 momentissa mainittua koordinoitua yleisaikaa.
  3. Kesäaika alkaa maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kello 03.00, jolloin kelloa siirretään tunti eteenpäin. Kesäaika päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello 04.00, jolloin kelloa siirretään tunti taaksepäin.

Tämä tarkoittaa, että Suomi noudattaisi Euroopan unionin kesäaikasäännöksiä, mutta vaihtaisi aikavyöhykettään kaksi kertaa vuosittain. Siitä, millä aikavyöhykkeellä valtio on, voi valtioneuvosto päättää itsenäisesti. Käytännössä tämä edellä esittämäni luonnos uudeksi säädökseksi tarkoittaisi tietenkin sitä, että Suomessa noudatettaisiin yhtä ja samaa aikaa ilman jokavuotisia kellonsiirtoja.