Kaikki illanvirkut eivät ehdi sopeutua kesäaikaan lainkaan, vaan heistä osa kärsii unettomuudesta ja väsymyksestä, niin kutsutusta sosiaalisesta aikaerorasituksesta (engl. social jet-lag), koko kesän. Siten he ikään kuin olisivat jatkuvasti aikaerolennolla saamatta kiinni perillä odottavasta uudesta aikataulusta. Illanvirkkujen lisäksi myös kaamosoireilevat kärsivät kellonsiirroista muita selvemmin sekä keväisin että syksyisin.

Jos kesäajan käytöstä luovutaan Suomessa, niin se, mitä aikaa, siis aikavyöhykettä, tämän jälkeen noudatetaan, jakaa varmasti ihmisten mielipiteet. Se, mitä olen tästä asiasta muissa maissa käytyä keskustelua seurannut, kertoo näistä ristiriidoista.

Suomessa siirrytään keväällä kesäaikaan, kun kelloa siirretään tunti eteenpäin maaliskuun viimeisenä sunnuntaina kello 3. Aamut muuttuvat tällöin pimeämmiksi, mutta illat valoisammiksi, jos uni-valverytmi pysyy muuttumattomana. Valoisuuden muutoksen huomaavat etenkin eteläisessä Suomessa asuvat. Helsingin leveysasteilla muutoksen vaikutus kestää runsaat kaksi viikkoa, Utsjoella noin viikon.

Syksyisin palataan talveksi takaisin normaaliaikaan, kun kelloja siirretään lokakuun viimeisenä sunnuntaina kello 4 tunti taaksepäin. Aamut muuttuvat silloin aavistuksen valoisammiksi, mutta yhä illat pimeämmiksi, jos ajankäyttömme kellonlyömät eivät samalla muutu. Palaaminen kesäajasta normaaliaikaan vasta myöhään syksyisin ei kuitenkaan helpota suomalaisten heräämistä yhä lyhenevään päivään.

Aamuisin töihin ja kouluihin kiirehtivät suomalaiset joutuvat heräämään pimeässä jo ennen auringonnousua yhtä lailla ennen jokasyksyistä kellon siirtoa kuin sen jälkeenkin. Syynä pitkälle syksyyn yltävälle kesäajalle on se, että suurempien ja eteläisempien unionimaiden ääni on asiassa painanut väkiluvultaan pieniä pohjoisia valtioita enemmän. Ne eivät ole halunneet muuttaa maaliskuusta lokakuuhun käytössä ollutta kesäaikaansa.

Vaikka yhden tunnin muutos aikataulussa saattaa tuntua pieneltä, elimistömme fysiologiset rytmit sopeutuvat varsin hitaasti äkillisiin aikataulumuutoksiin. Hidas sopeutuminen ilmenee väsymyksenä. Kesäaikaan ja normaaliaikaan siirtymiset ovat elimistölle yksi lisärasite ja aiheuttavat muutaman päivän kestävän univajeen. Kellonsiirtojen jälkeen yöunen kesto lyhenee ja sen laatu heikkenee, kun uni muuttuu katkonaisemmaksi.

Kesäaika otettiin käyttöön, jotta keinovalon käyttö vähenisi ja sähköenergiaa säästyisi. Vaikka kesäaika luotiin säästösyistä, kesäajan käyttö ei enää nykyisin säästä energiaa, hillitse kasvavaa energiankulutusta eikä siten enää palvele sitä tarkoitusta, johon se alun perin luotiin. Kesäajan käytöstä voitaisiin nykyisin jo luopua, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Mutta kesäajan käytöstä ei ole vielä luovuttu, koska ilmeisesti jostakin syystä ihmiset haluavat edelleen siirtää kellonsa, joka kodissa useammankin kellon, kaksi kertaa vuodessa uuteen aikatauluun.