Valoisan ja pimeän säännöllinen vuorottelu antaa aikamerkin, eräänlaisen partituurin, elimistömme sisäiselle kellolle. Kuten kapellimestari tahdittaa partituurin mukaan orkesterinsa soittoon, toimivat myös hypotalamuksen etuosassa sijaitsevan suprakiasmaattisen tumakkeen hermosolut elimistömme solujen tahdistajana.

Valo virkistää ja tahdistaa

Suotuisa vaikutus johtuu siitä, että valo nostaa vireystasoa, virkistää ja pitää meidät virkeänä. Jos silloin, kun haluaisimme nukahtaa, on valoisaa, nukahtaminen viivästyy. Jos meitä tällöin odottaa aamuherätys samaan aikaan kuin tavallisestikin, yöuni jää liian lyhyeksi ja olemme aamulla herätessämme väsyneitä. Kun saamme ympäristöstämme loogisen aikamerkin valoisan ja pimeän vuorottelusta, sisäinen kello noudattaa vuorokauden 24 tunnin aikataulua, vuorokausirytmien välillä ei ilmene ristivetoa ja uni-valverytmimme pysyy säännöllisenä. Jos onnistumme säännöllistämään uni-valverytmimme, niin yöunemme laatu paranee ja virkistymme päiväksi.