Lentoyhtiön on voitava taata turvallinen lentomatka kaikille matkustajille. Siksi sen on varmistettava, että lentäminen on matkustajalle lääketieteellisesti turvallista. Terveydentilaan liittyviä tietoja ei ole pakko ilmoittaa lentoa varatessa, mutta merkittävistä, potentiaalisesti lentokelpoisuuteen liittyvistä terveysongelmista on hyvä ilmoittaa lentoyhtiölle etukäteen. Lentoyhtiöllä on oikeus evätä lennolle pääsy, jos terveydentila lennolle saapuessa arvioidaan heikentyneeksi.

Ohjeellisia varoaikoja sairauksista ja toimenpiteistä turvalliseen lentomatkaan on lueteltu taulukossa Suositeltuja sairauden tai hoidon ja lentomatkan välisiä vii. Seuraavat sairaudet saattavat rajoittaa lentomatkustamista:

  • Äskettäinen sydäninfarkti
  • Äskettäinen aivoverenkiertohäiriö
  • Äskettäinen vamma
  • Äskettäinen leikkaus
  • Oireinen sepelvaltimotauti
  • Krooniset keuhkosairaudet
  • Lisähapen tarve lennon aikana
  • Psykoosi
  • Tarttuvat taudit (esimerkiksi tuberkuloosi, kurkkumätä, oireilevat gastroenteriitit)
  • Anemia (Hb alle 75 g/l)
  • Vesirokko rakkulaisessa vaiheessa tartuntavaaran vuoksi. Kuivassa rupivaiheessa matkustus on sallittua.

Lentäminen voi olla riski varsinkin sydän- tai keuhkosairauksia potevalle, joten jo matkaa varattaessa kannattaa kysyä lentoyhtiöstä, tarvitaanko ilmailulääkärin hyväksyntä matkustamiselle. Tällöin täytetään ns. MEDIF-lomake (ks. Liite 5. Esimerkki MEDIF-lomakkeesta), johon oma lääkäri kirjaa sairauden laadun ja antaa oman suosituksensa lentämisen suhteen. Matkustaja täyttää lomakkeen toisen osan, ja lopullisen päätöksen lentomatkan turvallisuudesta tekee lentoyhtiön ilmailulääkäri. MEDIF-lomake kannattaa toimittaa hyvissä ajoin lentoyhtiölle, sillä sen käsittelyyn menee muutama päivä, etenkin jos käsittely vaatii lisäselvityksiä. Vasta MEDIF:n hyväksynnän jälkeen lentolippu voidaan vahvistaa.

Esimerkiksi keuhkoahtaumatautia sairastavan valtimoveren happiosapaineen tulee olla pysyvästi yli 9,3 kPa, jotta voi lentää ilman lisähappea. Jos valtimoveren happikyllästeisyys huoneilmalla on pysyvästi <90 %, usein vaaditaan ns. hypoksia-altistuskoe. Erilaisten akuuttien tai kroonisten sairauksien aiheuttamia rajoituksia voi tarvittaessa kysyä lentoyhtiöstä. Eri lentoyhtiöillä voi olla toisistaan hieman poikkeavia lentokelpoisuusvaatimuksia matkustajille, mutta pääsääntöisesti vaatimukset perustuvat IATA Medical Manualin suosituksiin. Rajoitukset on tehty kaikkien matkustajien turvallisuuden ja matkan sujuvuuden takaamiseksi, sillä vaikka koneissa on hoitovälineitä ja lääkkeitä hätätapauksia varten, lennolla ei välttämättä ole lääkäriä tai muuta terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka pystyisi tai osaisi käyttää niitä. Lentokoneen miehistöllä ei ole velvollisuutta antaa erityisapua yksittäiselle matkustajalle, sillä heidän vastuullaan on koko matkustamon turvallisuus. Miehistö on koulutettu antamaan vain ensiapua, eikä heillä ole valtuuksia antaa pistoksia tai lääkkeitä. Miehistö ei myöskään voi ottaa säilytykseen lääkkeitä lennon ajaksi. Vakavassa sairastapauksessa saatetaan joutua tekemään hätävälilasku, joka on kallista ja aiheuttaa luonnollisesti matkan viivytyksen.

Liikuntarajoitteiset henkilöt voivat pyytää apua koneeseen siirtymisessä ilman MEDIF:n täyttämistä. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon lennon pituus ja mahdollisen lisäavun tarve lennon aikana ja varautua tarvittaessa omaan avustajaan, sillä lentomiehistö voi auttaa WC:hen siirtymisissä, mutta ei WC-käynnissä tai henkilön nostamisessa. Mikäli kaipaa lisätilaa koneessa, tätä ei saa lääketieteellisin perustein, vaan ainoastaan ostamalla lisäpaikan. Varauloskäyntien paikkoja ei anneta muille kuin terveille ja toimintakykyisille henkilöille, jotka sitoutuvat mahdollisessa hätätilanteessa auttamaan muita matkustajia.

Erityisruokavalioita noudattavien kannattaa tilata erikoisateriansa jo matkan varauksen yhteydessä. Vahvasti allergisille, jos esimerkiksi anafylaktisen kohtauksen riski, suositellaan Epipenin tai vastaavan pistettävän adrenaliinin pitämistä käsimatkatavaroissa. Lentoyhtiöt eivät yleensä voi taata ns. pähkinättömiä lentoja, koska monilla matkustajilla on mukanaan omia eväitä, eikä niiden tuomista matkustamoon voida rajoittaa.

Laskimotukosten ehkäisy on lennoilla ensiarvoisen tärkeää, ks. tarkemmin Laskimotukosten ehkäisy.

Flunssassa tai korvatulehduksen aikana ei ole miellyttävää lentää, mutta jos matkaa ei voi siirtää, kannattaa matkalle varata limakalvon turvotusta vähentävää lääkettä ja särkylääkkeitä. Koneen laskeutuessa tuntuvaa korvakipua voi välttää esimerkiksi pureskelemalla purukumia, jolloin välikorvan paine tasaantuu.

Äkillisen vatsataudin oireita potevaa ripuloivaa ja/tai oksentelevaa matkustajaa ei yleensä oteta lennolle, toisaalta tartuntavaaran ja toisaalta oireiden mahdollisen lennonaikaisen pahenemisen vuoksi. Rajuoireinen vatsatauti voi johtaa kuivumistilaan. Lisäksi esimerkiksi norovirusinfektio on erittäin herkästi tarttuva ja virus elää tartuttavana pinnoilla pitkiäkin aikoja.

Kaikki lääkkeet pitää kuljettaa käsimatkatavaroissa, ks. tarkemmin Lääkkeet matkan aikana.

Medif-käytäntö

Lentokoneiden maksimikorkeudessa matkustamossa voi äärimmillään olla 2400 metrin korkeutta vastaava happiosapaine. Merenpinnan 21 % happiosapaineen sijasta happea voi olla 15 %. Tällöin terveiden henkilöiden pulssioksimetrillä mitattu hemoglobiinin 95 % happikyllästys pienenee noin 90 %:iin (vastaten 8,5 kPa). Keuhkojen ja sydämen sairauksista kärsivillä on uhka hengitysvajauksesta.

Ongelmien välttämiseksi lentoyhtiöt edellyttävät MEDIF-lomakkeella tietoja kroonisesti sairaasta matkustajasta ennen lennolle hyväksymistä. Matkailija itse tai hänen lääkärinsä voi tässä järjestelyssä saada lentoasiantuntijalääkärin kannan matkaturvallisuuteen tai matkan vaatimiin erityisjärjestelyihin. Esimerkki lomakkeesta löytyy internetistä (ks. Liite 5. Esimerkki MEDIF-lomakkeesta). Siinä on matkaajan täyttämä osa ja lääkärin täyttämä osa. Kumpikin vahvistaa toteamansa nimikirjoituksella. MEDIF-käytännön kautta sairas matkaaja voi saada tarvitsemansa lisähapen (omaa happea ei saa viedä koneeseen), saattajan tai muitakin tarvittavia järjestelyitä. MEDIF-menettely turvaa myös vakuutuksen antamaa suojaa, jos matkustajan sairauden paheneminen lennon aikana johtaa esimerkiksi ylimääräiseen välilaskuun.

Taulukko 1. Suositeltuja sairauden tai hoidon ja lentomatkan välisiä viiveitä.
Tilanne Suositeltu väliaika
Sepelvaltimo- tai sydänläppäkirurgia 10–14 päivää
Sydäninfarkti, ei komplikaatioita 2–3 viikkoa
Sepelvaltimoiden katetrisointi tai pallolaajennus, ei komplikaatiota 3–5 päivää
Ilmarinta 2–3 viikkoa paranemisesta tai leikkaushoidosta
Oireilevassa vaiheessa oleva sydän- tai keuhkosairaus Kunnes tilanne on vakaa
Aivohalvaus 2 viikkoa
Vatsan alueen kirurgia, leikkaus 5-10 päivää
Vatsan alueen kirurgia, tähystimen kautta 24 tuntia jos suolta ei ole avattu, muuten 5-10 päivää
Paksunsuolen tähystys, jos on poistettu polyyppi 24 tuntia
Kallon murtuma tai neurokirurginen kallonavaus 1–2 viikkoa