Virusten aiheuttamat tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko (morbilli, parotiitti, rubella, MPR) ovat herkästi tarttuvia tauteja, joista varsinkin tuhkarokko voi aiheuttaa mm. vakavia keuhkokuumeita ja aivovaurioita. Iän karttuessa MPR-taudit ovat vaikeampia ja jälkitauteja on enemmän.

Suomessa näitä tauteja alettiin ehkäistä MPR-rokotusohjelmalla vuonna 1982. Rokotuksen kattavuus on erittäin hyvä, yli 90 prosenttia, ja taudit ovat käytännössä hävinneet Suomesta. 1990-luvun puolivälin jälkeen lähes kaikkien Suomessa todettujen yksittäisten MPR-tautitapausten tartuntalähde on ollut ulkomailla aina vuoden 2011 kevääseen saakka, jolloin todettiin muutamia kotimaassa saatuja tuhkarokkotartuntoja. Viime vuosina tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkoepidemioita on esiintynyt monissa Euroopan maissa lähinnä liian matalan rokotuskattavuuden vuoksi.

MPR-rokotetta voi valmisteyhteenvedon mukaan käyttää 9 kuukauden iästä alkaen. THL, Maailman terveysjärjestö (WHO) ja monen maan viranomaiset suosittavat kuitenkin rokottamista jo 6 kuukauden iästä alkaen, jos maassa tai alueella esiintyy toistuvasti tuhkarokkoa tai laajempia tuhkarokkoepidemioita.

Koronaepidemia ja sen takia vähentynyt matkustaminen vaikuttivat merkittävästi tuhkarokkotapausten määrään vuosina 2020–2022. WHO Euroopan alueelta raportoitiin vuonna 2021 vain 160 tuhkarokkotapausta, kun vuonna 2020 raportoitiin 12 200 tapausta. Vuonna 2022 tuhkarokkotapausten määrä nousi 900 tapaukseen. Vuonna 2023 Euroopan alueella tuhkarokkotapauksia raportoitiin edelleen suhteellisen vähän (n.58 000) koronapandemian edeltäviin vuosiin nähden mutta määrät nousivat vuoden lopussa. EU/EEA alueella tuhkarokkotapauksia on edelleen vähän. Eniten tapauksia on raportoitu Romaniasta mutta muualta korkeintaan joitakin kymmeniä tapauksia maata kohden.

WHO euroopan alueella (53 maata) eniten tapauksia on raportoitu seuraavista maista:

• Azerbaijan

• Kyrgyzstan

• Venäjä

• Kazakhstan

Maailmanlaajuisesti eniten tuhkarokkotapauksia on raportoitu viimeisen kuuden kuukauden aikana seuraavista maista (WHO:n tilannekatsaus helmikuu 2024):

• Jemen

• Azerbaijan

• Kazakhstan

• Intia

• Etiopia

• Venäjä

• Irak

• Pakistan

• Kyrgystan

• Indonesia

Näihin maihin matkustettaessa voi tällä hetkellä harkita lapsen rokottamista jo 6 kuukauden iästä lähtien.

MPR-rokotteen antamista ennen 12 kuukauden ikää tulisi aina harkita matkustettaessa Afrikkaan, Aasiaan ja Lähi-itään.

Sen sijaan riski sairastua tuhkarokkoon on hyvin pieni esimerkiksi Euroopan kaupunki- tai rantakohteeseen suuntautuvalla turistimatkalla. Euroopan matkalle ei yleensä ole tarvetta aikaistaa alle 12 kuukauden ikäisen lapsen MPR-rokotteen antamista.

Tuhkarokkoepidemia-alueet voivat vaihdella nopeastikin. Kuitenkin hyvän ja kohtuullisenkin rokotuskattavuuden alueilla epidemiat jäävät yleensä paikallisiksi. WHO seuraa maailman tilannetta , Euroopan tautivirasto (ECDC) Euroopan tilannetta , ja THL tiedottaa infektiouutisissa laajemmista epidemioista .

Jos rokote annetaan alle 11 kuukauden ikäiselle lapselle, se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi. Lapsi tarvitsee tällöin MPR-rokoteannoksen myös 12-18 kuukauden ja 6 vuoden iässä. Ylimääräisen annoksen ja rokotusohjelman mukaisen ensimmäisen annoksen välin tulisi olla mielellään 6 kk. Jos lapsi on saanut ylimääräisen annoksen esim. 9 kk:n iässä, tulisi seuraava rokoteannos antaa noin 15 kk:n iässä.

MPR -rokote suojaa myös vihurirokolta. Myös vihurirokkotapaukset ovat vähentyneet maailmanlaajuisesti. Vuonna 2021 WHO Euroopan alueelta raportoitiin vain 100 vihurirokkotapausta, vuonna 2022 227 ja vuonna 2023 382 tapausta. Eniten vihurirokkotapauksia on raportoitu viimeisen vuoden aikana seuraavista maista (WHO:n tilannekatsaus helmikuu 2024):

  • Botswana
  • Burkina Faso
  • Ghana
  • Guinea Bissau
  • Guinea
  • Jemen
  • Keski-Afrikan tasavalta
  • Liberia
  • Libya
  • Madagaskar

Jos aikuinen matkailija ei ole sairastanut MPR -tauteja tai saanut kahta annosta MPR -rokotusta, hänelle suositellaan kahta rokotetta vähintään kuuden kuukauden välein, mutta mieluiten 2–3 vuoden välein. Yhden MPR-taudin sairastaminen tai yksittäinen M-, P- tai R- rokotus eivät ole MPR -rokotusten esteitä.

Suurimmalla osalla ennen vuotta 1970 syntyneistä on lapsena sairastettujen MPR-tautien antama suoja. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota 60-luvun lopulla ja 70-luvun alkupuolella syntyneitten rokottamiseen, sillä varsinkin tässä ikäryhmässä saattaa olla MPR-tauteja sairastamattomia ja rokottamattomia. Vuonna 1975 ja sen jälkeen syntyneistä suomalaisista useimmat ovat saaneet MPR -rokotuksen neuvolassa tai koulussa.

Jos matkalle lähtijä on saanut Triviraten -rokotetta, hänelle suositellaan vielä kolmatta MPR-rokoteannosta. Tällä vahvistetaan erityisesti sikotautisuojaa, joka on voinut jäädä puutteelliseksi. Yhden MPR-rokotteen aiemmin saaneelle annetaan toinen annos MPR-rokotetta.

Lisätietoa kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden aloittamisvuosista löytyy THL:n Infektiotaudit ja rokotukset -sivustolta .

Usein kysyttyjä kysymyksiä MPR-rokotuksista yleensä ja matkailuun liittyen

Rokotteet

M-M-RVAXPRO ja Priorix

Molemmat rokotteet (M-M-RVAXPRO ja Priorix) sisältävat eläviä heikennettyjä viruksia. Rokote pistetään ihonalaisesti tai lihaksensisäisesti. Rokotteen saa maksutta kotikunnan terveyskeskuksesta.

Eläviä, heikennettyjä mikrobeja sisältävät rokotteet (keltakuume, vesirokko- ja BCG-rokote) tulee antaa joko samaan aikaan MPR-rokotteen kanssa tai niin, että antoväli on vähintään neljä viikkoa. Muut rokotteet, myös Vivotif-lavantautirokote, voidaan antaa MPR-rokotteen kanssa joko samaan aikaan tai millä tahansa antovälillä.

Yleistä rokotteiden haittavaikutuksista . Raskaana olevien ja lääketieteellisten riskiryhmien rokottaminen .

Tehoste

Tämanhetkisen tiedon mukaan tehosteannoksia ei tarvita kahden annoksen ohjelman jälkeen. Suositus saattaa muuttua, kun tietoa rokotussuojan kestosta kertyy ajan myötä.