Istukka hoitaa sikiön keuhkojen ja suoliston tehtävät, mutta sikiön verenkiertoon liittyy erityispiirteitä, ohituskohtia (kuva ). Ne mahdollistavat hapen ja ravintoaineiden tehokkaan käytön sekä auttavat sopeutumaan syntymän aiheuttamaan äkilliseen muutokseen, jossa istukan verenkierto lakkaa, keuhkot aloittavat hengitystoiminnan ja ruoansulatuskanavan on kyettävä huolehtimaan ravitsemuksesta.
Sikiön verenkierron erityispiirteet.
Ensimmäinen tällainen ohituskohta on laskimotiehyt (ductus venosus), jonka kautta yli puolet napalaskimosta palaavasta verestä ohittaa maksan verenkierron ja pääsee suoraan alaottolaskimoon. Koska runsashappinen veri on saatava nopeasti isoon verenkiertoon tärkeitä elimiä kuten aivoja varten, ohjautuu veri alaottolaskimosta suurimmaksi osaksi sydämen eteisten väliseinässä olevan soikean aukon (foramen ovale) kautta suoraan vasempaan eteiseen ohi keuhkoverenkierron.
Kolmas ohituskohta on valtimotiehyt (ductus arteriosus), jonka tehtävänä on samoin ohjata keuhkovaltimorunkoon tuleva veri suoraan ison verenkierron puolelle aortan kaaren loppuun. Noin 2/3 laskevan aortan verestä ohjautuu napavaltimoiden kautta istukkaan ja loput sikiön sisäelimiin ja alaraajoihin.
Lapsen syntyessä napavaltimot supistuvat voimakkaasti suojaten lasta verenvuodolta. Napalaskimo pysyy avoimena napanuoran sitomiseen asti ja sen kautta lapsi saa vielä merkittävän osan istukassa olevasta verestä käyttöönsä, mikä on tärkeää vastasyntyneen veren koostumuksen ja rautavarastojen kannalta.
Ensimmäisten hengenvetojen aikana keuhkot avautuvat ja keuhkoihin ohjautuu kymmenkertainen määrä verta sikiöaikaan verrattuna. Eteisten välinen aukko sulkeutuu välittömästi, keuhkovaltimon ja aortan välinen valtimotiehyt ensimmäisen vuorokauden aikana. Tämä siirtymävaihe sikiöaikaisesta verenkierrosta syntymän jälkeiseen vaiheeseen on herkkä erilaisille häiriöille, ja sinä aikana synnytyssairaalan henkilökunta tarkkailee vastasyntynyttä huolellisesti ongelmien havaitsemiseksi. Hengityksen ja verenkierron muutokset tapahtuvat nopeasti, mutta ravitsemuksen ja aineenvaihdunnan muutokset hitaammin useiden päivien kuluessa.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Susanna Sainion kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
