Raskaus on nimensä veroinen tila naisen elämässä. Normaaliin raskauteen liittyy monenlaisia vaivoja ja tuntemuksia, joista ei yleensä ole mitään varaa äidille tai raskaudelle. Tieto niiden vaarattomuudesta ja ohimenevyydestä riittää usein poistamaan ylimääräisen huolen. Säännölliset elämäntavat, riittävä lepo ja liikunta ovat tärkeitä keinoja selvitä raskauden tuomasta kuormasta naisen elimistölle.
Pahoinvointi
Lähes jokainen odottava äiti tuntee pahoinvointia, mutta vain pienellä osalla se johtaa kuivumiseen ja selvään painon laskuun ja vaatii sairaalahoitoa. Pahoinvointi ja oksentelu häviävät yleensä 12.–16. raskausviikkoon mennessä. Ne eivät vahingoita sikiötä, päinvastoin ne kertovat elinvoimaisesta raskaudesta.
Koska pahoinvointi alkaa useimmiten aamulla vasta ylösnousun jälkeen, voi aamupalan nauttia jo sängyssä. Päivän mittaan kannattaa syödä ja juoda usein ja pieniä määriä sitä, mikä tuntuu parhaiten maistuvan. Jäätelö ja mehujää ovat usein hyviä vaihtoehtoja, jos mikään muu ei tunnu pysyvän sisällä. B6-vitamiinin eli pyridoksiinin isoista päivittäisen tarpeen ylittävistä annoksista (aluksi 40 mg päivässä, yli 80 mg:n annosta ei saa ylittää) on osoitettu olevan jonkin verran apua pahoinvoinnin hoidossa.
Luontaistuotteista inkivääristä on ollut apua joillekin naisille, mutta sen turvallisuutta ei ole varmistettu kunnollisissa tutkimuksissa, eikä sitä enää suositella. Raskaudenaikaiseen käyttöön tarkoitetut monivitamiinivalmisteet sen sijaan ovat suositeltavia turvaamaan äidin ja sikiön tarpeita erityisesti silloin, kun vitamiinien ja hivenaineiden saanti on pahoinvoinnin takia rajoittunutta.
Varsinaiset pahoinvointilääkkeet tulevat kysymykseen vain vaikean pahoinvoinnin hoidossa. Raskauspahoinvointi menee kuitenkin yleensä ohi muutamassa viikossa, joten lääkehoidolle on harvoin todellista tarvetta. Sairausloma voi joskus olla tarpeen oksentelukierteen katkaisemiseksi. Kalpea, kuiva ja väsähtänyt odottava äiti, jolla mikään ei pysy sisällä, kuuluu sairaalahoitoon, samoin kuin odottava äiti, jonka paino laskee yli 5 % lähtöpainosta.
Närästys
Närästys on vähintään yhtä yleinen vaiva kuin alkuraskauden pahoinvointi. Se johtuu ruokatorven alaosan sulkijalihaksen veltostumisesta ja happaman mahansisällön takaisinvirtauksesta ruokatorveen. Vaiva on yleensä pahin ruokailun jälkeen ja pitkällään ollessa erityisesti öisin. Tavallisimmin se tuntuu polttavana kipuna rintalastan takana ja lapaluiden välissä, mutta voi säteillä kaulalle asti ja joskus tuntua rintakipuna. Loppuraskaudessa korkealle nouseva kohdun pohja pahentaa vielä vaivoja entisestään.
Rasvaisia ja mausteisia ruokia, kahvia, suklaata ja liian suuria aterioita kannattaa välttää. Sängyn päätyä voi korottaa yöllisten oireitten helpottamiseksi. Lääkehoito aloitetaan lääkkeillä, jotka eivät imeydy ruoansulatuskanavasta (mahan sisältöä neutraloivilla antasideilla tai limakalvoa suojaavalla sukralfaatilla). Mahahapon eritystä hillitsevistä lääkkeistä ranitidiini ja omepratsoli ovat suositeltavia, jos tilanne on niin hankala, että odottava äiti ei pysty enää kunnolla syömään tai nukkumaan närästyksen takia.
Ummetus
Ummetus on tavallinen vaiva raskauden aikana. Suoliston vähentynyt liikkuvuus, kasvavan kohdun aiheuttama puristus sekä lisääntynyt veden imeytyminen suolesta altistavat ummetukselle erityisesti loppuraskaudessa. Alkuraskaudessa tavalliset vatsakivut ja ilmavaivat voivat olla merkki suolen toiminnan hidastumisesta.
Erityisesti loppuraskaudessa odottavan äidin voi olla vaikea saada suolta tyhjenemään kunnolla. Vääränlainen ruokavalio, taipumus ummetukseen ja rautalääkitys pahentavat vaivaa. Riittävä veden juominen, liikunta ja ruokavalion kuitupitoisuuden tarkistaminen riittävät useimmiten hoidoksi. Ruokavalioon voi tarvittaessa lisätä luumuja tai leseitä. Lääkkeistä suolensisältöä lisäävät tai pehmentävät aineet ovat ensisijaisia ja suolta stimuloivia lääkkeitä tai peräruiskeita tulisi käyttää harkiten ainoastaan vaikean ummetustilanteen laukaisemiseen.
Väsymys
Alkuraskaudessa väsymys on tavallista kaikilla eikä sen syytä tiedetä varmuudella. Unentarve lisääntyy ja monet äidit tarvitsevat lyhyen päivälevon työpäivän jälkeen. Erityisesti ensisynnyttäjillä voi uupumisen tunne olla voimakasta. Uudelleensynnyttäjillä harvemmin on mahdollisuutta levätä kunnolla perheen vanhempien lasten vaatiessa äitinsä huomiota joka tapauksessa. Riittävä lepo ja liikunta riittävät yleensä väsymyksen hoidoksi. Keskiraskaudessa väsymys yleensä helpottaa, unen tarve vähenee ja useimmat odottavat äidit tuntevat itsensä jälleen hyvävointisiksi ja energisiksi.
Voimakkaan väsymyksen jatkuessa keskiraskaudessakin sen syynä voi olla myös anemia tai liian matalalle laskenut verenpaine. Anemian hoitona on rautalääkitys, liian matalaan verenpaineeseen liittyvää heikotusta tai pyörtymistaipumusta voi tilapäisesti hoitaa pienellä suolapalalla, kuten parilla suolakurkkuviipaleella tai suolaisella leikkeleellä. Loppuraskautta kohti verenpaine nousee yleensä lähtötasolleen ja siihen liittyvä oireilu häviää itsestään.
Unettomuus
Unen häiriöt, tavallisimmin toistuva heräily ja lyhytkestoinen uni, ovat tavallisia erityisesti loppuraskaudessa, jolloin ainakin 75 % äideistä valittaa unettomuutta. Monet raskauteen liittyvät sinänsä harmittomat vaivat altistavat unen häiriintymiselle. Tihentynyt virtsaamisen tarve, suonenveto ja käsien puutuminen herättävät odottavan äidin useita kertoja yössä. Selkäsärky pitää hereillä, kun sopivaa nukkuma-asentoa ei tunnu löytyvän millään. Unen laatua voi tällöin yrittää parantaa säännöllisellä liikunnalla. Yölliseen selkäkipuun voi auttaa kohtua tukeva kiilatyyny tai kipulääkitys. Teen ja kahvin juontia kannattaa välttää. Jo 2–3 kuppia kahvia päivässä heikentää unen laatua merkittävästi.
Jos unettomuus kuitenkin alkaa vaivata jo aiemmin raskaudessa tai se aiheuttaa vaikeaa päiväaikaista uupumusta, unettomuuden syy täytyy raskauden aikanakin selvittää ja hoitaa mahdollisuuksien mukaan, eikä ainoastaan pitää sitä raskauteen kuuluvana vaivana. Pitkään jatkuva unettomuus voi liittyä myös mielenterveysongelmiin ja toisaalta pahentaa niitä. Erityisesti lihavilla äideillä, joilla jo ennen raskautta on ollut taipumusta kuorsaamiseen ja unenaikaisiin hengityskatkoksiin, vaiva voi pahentua merkittävästi raskauden aikana. Häiriö voi aiheuttaa äidille ja sikiölle vaaraa, kuten verenpaineen nousua ja istukan vajaatoimintaa.
Tavanomaisia unilääkkeitä voidaan käyttää lyhytaikaisesti myös raskausaikana, mutta pitkäkestoinen käyttö ennen synnytystä voi aiheuttaa vastasyntyneelle vieroitusoireita. Melatoniinin käyttö raskausaikana ei ole suositeltavaa, koska siitä ei ole vielä riittävästi tutkimustietoa. Mielenterveysongelmat, erityisesti masennus, tulee tunnistaa ja hoitaa asianmukaisesti oikeilla lääkkeillä. Tavanomaiset unilääkkeet voivat jopa pahentaa unenaikaisia hengityskatkoksia.
Suonikohjut
Suonikohjut jaloissa ja häpyhuulissa ovat tavallisia raskausajan ongelmia. Raskaushormonit aiheuttavat laskimoiden seinämien veltostumista, kasvava kohtu painaa lantiossa alaottolaskimoa ja verenvirtaus laskimoissa hidastuu ja paine niissä kasvaa. Nämä normaalit raskauteen liittyvät muutokset yhdessä perinnöllisen laskimoiden heikkouden ja työperäisen altistumisen (pitkään istuminen tai seisomatyö) kanssa voivat altistaa suonikohjujen synnylle. Useimmiten ongelma on vain kosmeettinen ja häviää itsestään raskauden jälkeen.
Jalkojen turvotus ja kipu ovat tavallisia suonikohjuista johtuvia vaivoja, joita voi helpottaa kunnollisilla tukisukilla, välttämällä pitkään seisomista ja pitämällä jalkoja kohoasennossa. Pinnalliset laskimotulehdukset tulee aina hoitaa huolellisesti niihin liittyvän syvien laskimoiden tukoksen riskin takia.
Turvotus
Turvotus ja nesteen kertyminen ovat normaaleja raskauden aikana ja oireet pahenevat yleensä iltaa kohden ja helpottavat yöllä levossa. Loppuraskaudessa turvotus voi olla niin runsasta, etteivät kengät enää mahdu jalkoihin tai sormukset sormiin. Suonikohjut, pitkään seisominen tai istuminen ja runsassuolainen ruoka pahentavat turvotustaipumusta. Jos siihen ei liity verenpaineen nousua tai valkuaisen tuloa virtsaan, ei vaikeastakaan turvotuksesta ole vaaraa odottavalle äidille.
Riittävä liikunta ja sen jälkeen lepo ja jalkojen kohoasento tehostavat verenkiertoa jaloissa ja laskevat turvotusta. Synnytyksen jälkeen turvotukset häviävät yleensä nopeasti muutamassa päivässä.
Peräpukamat
Peräpukamat ovat peräaukon laskimoiden suonikohjuja ja niitä on ainakin puolella synnyttäjistä. Erityisesti loppuraskaudessa sikiön pään painaessa lantiota ne voivat aiheuttaa kipua, kutinaa ja joskus verenvuotoa ulostamisen yhteydessä. Synnytys pahentaa hetkellisesti peräpukamavaivaa.
Ummetuksen hoito, suihkuttelut ja apteekista ilman reseptiä saatavat peräpukamavoiteet riittävät hoidoksi. Synnytyksen jälkeen pukamat paranevat nopeasti, ja muuta hoitoa tarvitaan vain harvoin.
Suonenveto
Pohkeiden kramppimaiset kivut erityisesti öisin ovat tavallinen vaiva raskauden aikana. Niiden syy ei ole tiedossa, mutta niiden on arveltu liittyvän veren suolojen, erityisesti kalsiumin ja fosforin, tasapainon muutoksiin. Reipas kävely, pohjelihaksen venyttely, hieronta ja lämpö auttavat jonkin verran. Magnesiumin tai B1- ja B6-vitamiinien on osoitettu ainakin osalla naisista vähentävän oireita.
Apteekista ilman reseptiä saatavia valmisteita voidaan käyttää ohjeen mukaan. Vaiva on kiusallinen ja huonontaa unen laatua, mutta se on vaaraton ja helpottaa nopeasti synnytyksen jälkeen.
Käsien puutuminen
Käsien puutuminen ja särky vaivaavat osaa odottavista äideistä. Vaiva on pahin öisin ja aamuisin. Tavallisimmin käden hermot joutuvat ahtaalle joko rannekanavassa tai harvemmin kaularangan hartiapunoksen alueella. Useimmiten peukaloa ja etusormea särkee, iho on tunnoton ja lihasvoima voi vähentyä niin, ettei purkkien avaaminen onnistu.
Hartiapunoksen puristus aiheuttaa oireita myös kyynär- ja olkavarren alueella. Vaiva menee aina ohi itsestään synnytyksen jälkeen, mutta paraneminen kestää sitä kauemmin, mitä vaikeammaksi oire on raskausaikana ehtinyt. Joskus särky on yöllä niin kovaa, että se häiritsee unta. Silloin käsien venyttely ja liikuttelu auttavat ja tarvittaessa voi käyttää kipulääkityksenä turvallisesti parasetamolia.
Tihentynyt virtsaamisen tarve
Kasvava kohtu painaa virtsajohtimia ja rakkoa, mikä aiheuttaa monenlaisia virtsaamisvaivoja. Alkuraskaudessa lisääntynyt virtsaamisen tarve liittyy pikkulantion elinten lisääntyneeseen verenkiertoon. Kasvaessaan kohtu alkaa myös painaa virtsarakkoa ja aiheuttaa rakon toiminnallisen tilavuuden pienenemisen. Tämän lisäksi lantionpohjan lihasten venyminen aiheuttaa monille virtsankarkailua. Loppuraskaudessa öisin makuuasennossa, kun kohdun paine alaraajojen laskimoverenkierrolle on pienempi, laskimopaluu sydämeen tehostuu ja turvotukset laskevat, virtsanmuodostus lisääntyy ja aiheuttaa tihentynyttä virtsaamien tarvetta myös öisin.
Kohdun painamisesta johtuu myös sinänsä täysin normaali munuaisaltaiden ja virtsanjohtimen laajeneminen erityisesti oikealla puolella, mikä altistaa odottavan äidin virtsatietulehduksille. Virtsatietulehdusten seulonta tehdäänkin rutiininomaisesti neuvolassa.
Nenäverenvuoto ja nenän tukkoisuus
Lisääntynyt verekkyys nenänielun ja hengitysteiden limakalvoilla aiheuttaa helposti tukkoisuuden tuntua, limaisuutta ja nenäverenvuotoja. Tukkoisuutta voi hoitaa tarvittaessa päivittäin keittosuolasumutuksilla ja huuhteluilla. Nenän limakalvojen paikallishoitoon tarkoitetut A-vitamiinitipat ovat turvallisia myös raskausaikana ja voivat auttaa verenvuototaipumukseen.
Hengästyminen
Normaalit verenkiertoon ja hengityselimistöön kohdistuvat fysiologiset muutokset, kuten syketason nousu, keskiraskauden verenpaineen lasku ja kasvavan kohdun aiheuttama pallean liikkuvuuden väheneminen, aiheuttavat pienessäkin rasituksessa herkästi erilaisia tuntemuksia, kuten tykytyksentunnetta ja hengästymistä esimerkiksi portaita noustessa. Raskauden alkupuoliskolla huimauksen tunne tai jopa pyörtyminen esimerkiksi pitkän seisomisen jälkeen ovat tavallisia verenpaineen laskiessa hetkeksi liian alas.
Supiinioireyhtymä
Loppuraskaudessa kookas kohtu painaa alaonttolaskimoa äidin ollessa selällään, jolloin laskimovirtaus äidin sydämeen vähenee ja verenpaine laskee niin, että äidille tulee heikko, pyörryttävä olo ja sikiön sydämensyke hidastuu istukan vähentyneen verenvirtauksen takia. Tämän ns. supiinioireyhtymä menee kylkiasennossa nopeasti ohi ilman, että äidille tai sikiölle aiheutuu pysyvää vaaraa.
Lisääntynyt valkovuoto
Valkovuodon määrä lisääntyy kaikilla odottavilla äideillä. Tämä johtuu estrogeenin lisääntyneestä vaikutuksesta emättimen limakalvoilla. Samasta syystä alttius hiivatulehduksille lisääntyy raskausaikana. Normaali valkovuoto on limaista, vaalean kellertävää eikä siihen liity kutinaa, kirvelyä tai pahaa hajua. Hiivatulehdukselle on tyypillistä kova kutina sekä limakalvojen turvotus ja polttelu erityisesti virtsatessa. Hiivatulehduksen voi itse hoitaa myös raskauden aikana apteekista ilman reseptiä saatavilla emättimeen laitettavilla lääkkeillä.
Bakteerivaginoosilla tarkoitetaan emättimen bakteerikasvuston häiriötä, jossa normaali, pääasiassa maitohappobakteereista koostuva, kasvusto on korvautunut anaerobisten eli hapetta elävien bakteerien kasvustolla. Bakteerivaginoosin tavallisin oire on pahanhajuinen runsas valkovuoto. Raskausaikana oireinen bakteerivaginoosi voidaan hoitaa paikallishoidolla, mitä varten tarvitaan kuitenkin resepti. Lieviä oireita voi itsekin aluksi hoitaa emättimeen tarkoitetuilla maitohappobakteerivalmisteilla. Oireettoman bakteerivaginoosin hoidosta ei ole osoitettu olevan hyötyä esimerkiksi ennenaikaisten synnytysten tai synnytyksen jälkeisten infektioiden estossa.
Vatsakivut
Kohdun kasvaessa sen ja kohdun sivuelinten, munatorvien ja munasarjojen, verenkierto lisääntyy voimakkaasti. Tämä aiheuttaa jo aivan alkuraskaudessa tavallisia tuntemuksia kuten painontunnetta, lievää jomotusta alavatsalla ja tihentynyttä virtsaamisentarvetta. Myös ummetus voi jo alkuraskaudesta lähtien olla alavatsan turvotuksen ja vatsakipujen syynä.
Toisen raskauskolmanneksen alussa kohdun noustessa pikkulantiosta ylös ja kasvaessa nopeasti odottava äiti voi tuntea ns. kannatinkipuja, jotka johtuvat kohdun kannatinsiteiden aiheuttamasta kiristyksestä lantion seinässä. Tyypillisesti kipu tuntuu oikealla alavatsalla lyhytkestoisena vihlaisuna esimerkiksi äidin kumartuessa ja menee nopeasti ohi asentoa muutettaessa.
Erilaiset vatsavaivat ja kivut ovat raskauden aikana tavallisia, mutta yleensä niistä ei ole mitään haittaa tai vaaraa äidille tai raskaudelle. Kovat kivut, kuume, oksentelu, ripuli, virtsan kirvely ja verinen vuoto kipujen yhteydessä vaativat aina kivun syyn selvittämisen tai ainakin normaalin raskauden jatkumisen varmistamisen ja virtsateiden ja suoliston alueen tulehdusten poissulkemisen.
Selkäkivut
Raskausajan selkävaivoille altistavat erityisesti jo ennen raskautta esiintyneet selkäkivut, huono lihaskunto ja ylipaino. Selkävaivoja voi lisätä raskas työ, jossa joutuu nostamaan painavia taakkoja tai toisaalta istumatyö, jossa ei pysty pitämään taukoja riittävästi. Selkäkivun tyypillisimpiä paikkoja ovat alaselkä, takalantio, häpyliitos ja yläselkä lapaluiden välissä (kuva ).
Selkäkivun tyypilliset paikat raskauden aikana.
Alaselän kipu on yleensä lihasperäistä ja tuntuu molemmin puolin lannerankaa. Samanlaista selkäkipua on suurimmalla osalla esiintynyt jo ennen raskautta ja usein se jatkuu myös raskauden jälkeen. Takalantion ja häpyliitoksen kipu ovat tyypillisesti raskausajan vaivoja, jotka häviävät yleensä synnytyksen jälkeen muutamassa viikossa tai viimeistään puolen vuoden kuluessa. Takalantion kipu paikantuu risti-suoliluuniveleen ja pakaraan, mutta ei säteile reittä alemmaksi. Iskiashermon puristuksesta johtuva kipu taas säteilee usein jalkaterään asti. Rintarangan molemmin puolin lapaluiden välissä tuntuva kipu on lihasperäistä ja voi jatkua myös imetysaikana, jos imetysasento on huono.
Synnytystapa ei vaikuta synnytyksen jälkeisen selkäkivun kestoon, eivätkä selkäkivut ole keisarileikkauksen aihe. Myös raskausaikana voidaan selkäkipuja ehkäistä, tutkia ja hoitaa. Aiemassa raskaudessa selkävaivoista kärsineen ylipainoisen äidin kannattaa laihduttaa ja huolehtia lihaskunnostaan jo ennen raskautta. Raskauden aikana säännöllinen liikunta, selkä- ja vatsalihasten harjoittaminen ja työergonomian parantaminen ovat tärkeitä. Takalantion kivusta kärsivät naiset hyötyvät usein tukivyöstä. Fysioterapia ja lämpöhoidot ovat mahdollisia myös raskausaikana.
Supistukset
Raskauden puolivälistä eteenpäin äiti alkaa tuntea kohdun välillä kovettuvan. Näitä normaaliin raskauteen kuuluvia supistustuntemuksia kutsutaan Braxton Hicks -supistuksiksi. Tyypillisesti ne ovat kivuttomia, epäsäännöllisiä ja häviävät itsestään verrattuna synnytyksen alkamiseen liittyviin supistuksiin, jotka levosta huolimatta hiljalleen tihenevät ja muuttuvat kivuliaiksi synnytyksen lähtiessä käyntiin. Kohdun kovettumisia voi olla 0–20 päivässä.
Toiset naiset eivät tunne ensimmäistäkään supistusta ennen synnytyksen käynnistymistä, kun taas toisilla näitä tuntemuksia on koko ajan. Jos supistustuntemuksia on paljon tai ne ovat kivuliaita, odottavan äidin voi olla vaikea erottaa, onko kysymyksessä uhkaava ennenaikainen synnytys vai normaaliin raskauteen kuuluvat supistustuntemukset. Jos neuvolan tai synnytyssairaalan lääkärintarkastuksessa todetaan, että kohdunsuulla ei tapahdu kypsymistä, eikä supistustuntemuksiin liity limaista tai vetistä vuotoa emättimestä tai lisääntyvää painontunnetta, on ennenaikaisen synnytyksen riski yleensä pieni. Mitään hoitoa ei tarvita eikä normaalia elämää tai työntekoa tarvitse rajoittaa.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Susanna Sainion kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
