Neuvolassa tehtävien seulontatutkimusten pyrkimyksenä on raskaudenajan sairauksien ehkäisy, varhainen toteaminen ja hoito joko neuvolassa tai jatkohoitoon ohjaaminen erikoissairaanhoitoon. Seulontoihin osallistuminen on aina vapaaehtoista. Ks. taulukko Äitiysneuvolassa seulottavia sairauksia.

Taulukko 1. Äitiysneuvolassa seulottavia sairauksia
Veriryhmäimmunisaatiot (RhD-, Kell- ja muut raskauden kannalta merkitykselliset vasta-aineet)
Sellaiset tartuntataudit, joiden hoitaminen voi estää tartunnan leviämisen sikiöön tai vastasyntyneeseen (kuppa, HIV, B-hepatiitti ja B-streptokokki).
Sikiön rakenne- ja kromosomipoikkeavuudet
Virtsatietulehdukset
Anemia
Pre-eklampsia
Raskausdiabetes
Sikiön kasvun häiriöt

Äidin painon seuranta

Äidin paino ja painoindeksi ennen raskautta kirjataan neuvolakorttiin ja paino punnitaan jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä. Sekä ylipaino että alipaino lisäävät raskauteen ja synnytykseen liittyviä häiriöitä. Ylipaino on merkittävä raskausdiabeteksen ja kohonneen verenpaineen riskitekijä. Myös niillä lihavilla äideillä, joilla verensokeri on normaali, on sikiön liikakasvun riski lisääntynyt. Alipaino lisää ennenaikaisen synnytyksen ja sikiön pienipainoisuuden riskiä.

Painonnousutavoite raskauden aikana on yksilöllinen. Raskausajan ravitsemuksesta ja painonnousutavoitteista on tässä kirjassa oma kappaleensa. Synnytyksen jälkeen on tärkeää pyrkiä takaisin normaalipainoon tai ainakin siihen, ettei ylipainoisen äidin paino pikkuhiljaa nouse jokaisen raskauden yhteydessä lisää. Paino tuleekin mitata aina myös synnytyksen jälkitarkastuksen yhteydessä.

Verenpaine

Verenpaine ja virtsan proteiini tutkitaan jokaisella neuvolakäynnillä, jotta mahdollisen pre-eklampsian kehittyminen huomattaisiin varhain (ks. Raskausajan kohonnut verenpaine ja pre-eklampsia). Verenpaine mitataan äidin istuessa, vähintään 15 minuutin levon jälkeen. Mansetin on oltava riittävän pitkä. Kohonnut verenpaine kontrolloidaan 5 minuutin levon jälkeen.

Raskaudenaikainen verenpaine on kohonnut, jos vähintään kahdesti yli kuuden tunnin välein tehdyissä mittauksissa systolinen paine on ainakin 140 tai diastolinen paine on ainakin 90 mmHg (elohopeamillimetriä). Niiden äitien, joiden verenpaine nousee jännittämisen takia, kannattaa kysyä verenpainemittaria lainaksi tai hankkia mahdollisuuksien mukaan oma mittari. Liikunnalla on suotuisa vaikutus verenpaineeseen myös raskausaikana.

Virtsan tutkimukset

Alkuraskauden aikana tehdään jokaiselle odottavalle äidille virtsan bakteeriviljely oireettoman virtsatietulehduksen toteamiseksi. Jokaisen käynnin yhteydessä virtsasta tarkistetaan liuskakokeella valkuainen ja sokeri. Lisääntynyt valkuainen saattaa viitata tulehdukseen tai pre-eklampsiaan. Suurentunut sokeripitoisuus voi viitata raskausdiabetekseen. Se voidaan tutkia sokerirasituksella. Molempia, valkuaista ja sokeria, voi olla virtsassa pieniä määriä, ilman että on kysymys sairaudesta.

Hemoglobiini

Hemoglobiini tutkitaan neuvolassa alkuraskaudessa ja raskausviikolla 28. Sen tulisi olla alkuraskaudessa ja viimeisen kuukauden aikana yli 110 g/l. Keskiraskaudessa tapahtuvien normaalien muutosten takia alarajana pidetään 105 g/l.

Suomalaisilla äideillä tavallisin anemian syy on raudanpuute, minkä johdosta aloitetaan rautalääkitys anemian toteamisen jälkeen. Hemoglobiiniarvo kontrolloidaan kahden viikon kuluttua lääkityksen aloittamisen jälkeen. Jos lääkityksestä huolimatta hemoglobiini ei nouse yli arvon 100 g/l tai laskee, äiti lähetetään jatkotutkimuksiin ja hoitoon erikoissairaanhoitoon.

Tulehdustautien seulonta

Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2005 voimaan tulleen asetuksen mukaisesti kaikilta äideiltä otetaan hänen suostumuksellaan ensimmäisen neuvolakäynnin yhteydessä verinäyte kuppataudin ja HIV-infektion varhaiseksi toteamiseksi sekä hepatiitti B-viruksen kantajuuden toteamiseksi. Äidin lääkehoito raskausaikana parantaa sekä äidin että syntyvän lapsen terveyttä, jos äidillä on kuppa tai HIV-infektio. Jos äiti on hepatiitti B-viruksen kantaja, suojataan lapsi heti syntymän jälkeen hepatiitti B -immunoglobuliinilla ja rokottamalla. Jos äidin viruspitoisuus on korkea, äiti ohjataan erikoissairaanhoitoon hepatiitin hoidon harkintaa varten. Huumeita käyttäneiltä tulee tutkia hepatiitti C:n vasta-aineet.

10–30 % raskaana olevista on B-ryhmän streptokokin kantajia. Bakteeri voi tarttua lapseen synnytyksen aikana ja aiheuttaa vakavan infektion. Bakteerin kantajuus seulotaan loppuraskaudessa neuvolassa tai synnytyksen käynnistyessä synnytyssairaalassa. Bakteeriviljely otetaan emättimestä ja peräaukon suulta. Synnytyksen aikana äidille annetaan antibioottisuojalääkitys, jos hän on B-ryhmän streptokokin kantaja.

Veriryhmäimmunisaatioiden seulontatutkimukset ja ennaltaehkäisy

Raskaudenaikaisella veriryhmäimmunisaatiolla tarkoitetaan tilannetta, jossa äidin ja sikiön veriryhmät poikkeavat tosistaan ja äidin puolustusjärjestelmä alkaa tuottaa vasta-aineita sikiön punasoluja vastaan. Tavallisin immunisaatiolle altistava tilanne on synnytys, mutta jo raskauden aikana voi istukan kautta kulkeutua pieniä määriä sikiön punasoluja äidin verenkiertoon. Vasta-aineet kulkevat istukan läpi ja voivat johtaa sikiön punasolujen ennenaikaiseen hajoamiseen ja sikiön anemiaan (vastasyntyneen hemolyyttinen tauti).

Noin yhdellä prosentilla äideistä todetaan veriryhmävasta-aineita. Raskauden kannalta tärkein on Rh-veriryhmäjärjestelmän vasta-aine anti-D (kuva ). Suomalaisista äideistä 13 % on RhD-negatiivisia ja heille voi kehittyä veriryhmäimmunisaatio, mikäli sikiö perii isältään RhD-positiivisen veriryhmän. Anti-D-immunisaatio on harvinainen ensimmäisessä raskaudessa, mutta sen riski kasvaa jokaisen RhD-positiivisen lapsen jälkeen. Muita tärkeitä vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin johtavia immunisaatioita ovat Rh-järjestelmän c-, E- ja Kell-järjestelmän immunisaatiot.

Kuva

RhD-veriryhmäimmunisaatio.

Jokaisen raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana seulotaan veriryhmä ja veriryhmävasta-aineet SPR:n Veripalvelun laboratoriossa. Äideiltä, joilla todetaan raskauden kannalta merkityksellinen veriryhmävasta-aine, seurataan vasta-aineen pitoisuutta kuukausittain. Lieviä immunisaatioita voidaan seurata neuvolassa. Jos immunisaatio on vaikea, äiti lähetetään jatkotutkimuksiin oman synnytyssairaalan tai yliopistosairaalan äitiyspoliklinikalle.

Veriryhmäimmunisaatioiden seulonnalla ja nykyaikaisilla hoidoilla vastasyntyneen hemolyyttisen taudin ennuste on yleensä hyvä. Synnytyksen jälkeen vastasyntynyt voi tarvita punasolujen siirron tai verenvaihdon vaikean kellastumisen takia. Kaikkein vaikeimmissa tapauksissa voidaan sikiön vaikea anemia hoitaa kohdunsisäisillä punasolujen siirroilla.

RhD-negatiiviset äidit suojataan neuvolassa anti-D-immunoglobuliinilla raskausviikolla 28–30 ja uudelleen synnytyksen jälkeen 72 tunnin kuluessa aina, kun sikiö tai vastasyntynyt todetaan RhD-positiiviseksi. Sikiön RhD-veriryhmä voidaan tutkia äidin verinäytteestä raskausviikolla 24–26, samalla kun RhD-negatiivisilta äideiltä otetaan näyte veriryhmävasta-aineseulontaa varten. Vastasyntyneen veriryhmä tutkitaan syntymän jälkeen napanuoran verinäytteestä.

Raskauden aikana äiti suojataan lisäksi tilanteissa, joissa immunisaation riski on suuri (runsas verenvuoto kohdusta, istukka- ja lapsivesitutkimukset, sikiön ulkokäännös, vatsaan kohdistuneet vammat), vaikka sikiön veriryhmä ei olekaan tiedossa. Anti-D-suojaus on tärkein keino ehkäistä vastasyntyneen vaikeaa hemolyyttistä tautia. Muita kuin anti-D-immunisaatiota vastaan ei ole olemassa suojausta.

Raskausdiabeteksen seulonta

Raskausdiabetes (ks. Raskausdiabetes) seulotaan glukoosirasituskokeella, jonka aikana otetaan kolme laskimoverinäytettä. Koe tehdään laboratoriossa ja vaatii aina ajanvarauksen. Ensin otetaan paastoverinäyte (12 tunnin paasto), minkä jälkeen viidessä minuutissa juodaan 300 ml vettä, johon on sekoitettu 75 g glukoosia. Yhden ja kahden tunnin kuluttua otetaan uudet laskimoverinäytteet. Raskausdiabetekseksi tulkitaan yksi tai useampi poikkeava arvo (paastoarvo 5,3 tai suurempi, tunnin arvo 10,0 tai suurempi ja kahden tunnin arvo 8,6 mmol/l tai suurempi). Tutkimukseen ohjataan pääsääntöisesti kaikki äidit.

Koe tehdään tavallisesti raskausviikoilla 24–28 tai tarvittaessa aikaisemmin (raskausviikolla 12–16), jos sairastumisriski on erityisen suuri. Riskiä suurentavat aikaisempi raskausdiabetes, munasarjojen monirakkulaoireyhtymä PCOS, painoindeksi yli 35 ennen raskautta, virtsan liuskatestissä todettu glukoosi alkuraskaudessa ja vahva sukutausta. Vaikka koe olisi ollut normaali alkuraskaudessa (raskausviikolla 12–16), se tehdään uudelleen raskausviikolla 24–28. Jos myöhemminkin ilmenee virtsanäytteessä sokeria, tehdään koe myös loppuraskaudessa.

Raskausdiabeteksen seulontakokeisiin ohjataan pääsääntöisestä kaikki äidit. Poikkeuksena ovat seuraavat tilanteet, joissa ei tarvita glukoosirasituskoetta: alle 25-vuotias ensisynnyttäjä, joka on raskauden alkuvaiheessa normaalipainoinen (BMI 18,5–25 kg/m2) ja jonka lähisukulaisilla (isovanhemmilla, vanhemmilla tai sisaruksilla) ei ole tyypin 2 diabetesta tai alle 40-vuotias uudelleensynnyttäjä, jonka aiemmassa raskaudessa ei ole esiintynyt raskausdiabetesta eikä lapsen makrosomiaa ja jonka BMI on uusimman raskauden alkaessa alle 25 kg/m2.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Susanna Sainion ja terveydenhoitaja Liisa Aho-Asunmaan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).