Kohdun kasvun seuranta (sf-mitta)
Kohdunpohjanmittaus tehdään gynekologisessa tutkimusasennossa virtsarakon ollessa tyhjä mittaamalla mittanauhalla häpyluun yläreunan etäisyys kohdun korkeimpaan kohtaan (kuva ).
Kohdunpohjan korkeus häpyluun yläreunasta mitattuna eri raskausviikoilla (symfyysi-fundusmitta eli sf-mitta). Mittaa käytetään sikiön kasvun seuraamiseen.
Mittauksen tarkoituksena on löytää raskaudet, joissa sikiön kasvu poikkeaa normaalista (hidastunut tai nopeutunut) tai kohdun tilavuus on muusta syystä poikkeava (niukka tai runsas lapsivesi). Mittaus tehdään 24. raskausviikolta lähtien joka neuvolakäynnin yhteydessä. Hälytysrajana pidetään yli 2 cm:n poikkeamaa keskiarvokäyrältä. Poikkeava tulos kontrolloidaan 2 viikon kuluttua ja jos poikkeama säilyy, äiti lähetetään äitiyspoliklinikalle jatkotutkimuksiin.
Mittauksen ongelmana on, että mittaustulos voi vaihdella paljonkin, koska eri henkilöillä on erilainen mittaustekniikka. Parhaassakin tapauksessa kohdunpohjanmittauksen avulla pystytään löytämään noin puolet sikiön merkittävistä kasvun hidastumisista. Ultraäänitutkimuksella pystytään arvioimaan sikiö kasvua hieman tarkemmin ja yli puolet sellaisista sikiöistä, joiden kasvun epäillään hidastuneen kohdun kasvun taittumisen perusteella, osoittautuu ultraäänitutkimuksessa normaalikokoisiksi.
Sikiön sykeseuranta
Sikiön sydämen syke kuunnellaan 12. raskausviikon jälkeen dopplerlaitteella jokaisen neuvolakäynnin yhteydessä. Normaalisti sikiön syketaso on 110–160 lyöntiä minuutissa. Syketaso riippuu sikiön vireystilasta. Hyvin hereillä olevan sikiön syketaso vaihtelee yhdenkin minuutin kuuntelun aikana paljon. Sikiön liikkuessa hyvin vilkkaasti voi syketaso helposti olla yli 180/min. Tällöin syketason palautuminen normaaliksi varmistetaan hetken kuluttua sikiön liikkeiden rauhoittuessa.
Tavallisin syy sikiön poikkeuksellisen harvaan sykkeeseen (alle 110/min) on supiinioireyhtymä äidin maatessa tutkimuksen aikana liian selällään. Äidin asentoa korjataan ja kuuntelua jatketaan ja varmistetaan, että syketaso palautuu normaaliksi muutamassa minuutissa.
Erilaiset epäsäännöllisyydet tai ylimääräiset lyönnit ovat tavallisia havaintoja, kun kuunnellaan sikiön sydämen sykettä. Ne ovat yleensä täysin harmittomia ja liittyvät sikiön sydämen sähköisten johtoratojen kehitykseen. Mikäli lisälyöntejä esiintyy tiheästi (joka kolmas lyönti) usean minuutin ajan, äiti lähetetään jatkotutkimuksiin äitiyspoliklinikalle sikiön sydämen rakenteen ja toiminnan tarkempaa selvittelyä varten. Silloinkin yleensä on kyseessä normaaliin sikiön kehitykseen kuuluva asia, jonka sikiön elintoimintojen kypsyminen korjaa aikanaan.
Liikelaskenta
Kullakin sikiöllä on oma yksilöllinen tapansa liikkua. Liikejaksojen välissä esiintyy 20-40 minuutin lepojaksoja, jolloin sikiö nukkuu eikä liikkeitä tunnu. Yleensä sikiön liikemäärä pysyy samansuuruisena synnytykseen saakka. 32. raskausviikon jälkeen äidin tuntemien sikiön liikkeiden luonne kuitenkin muuttuu jonkin verran lapsen kasvamisen ja lapsiveden määrän vähenemisen seurauksena.
Jos odottavasta äidistä tuntuu, ettei sikiö liiku kohdussa normaalisti, hän voi varmistaa sikiön voinnin laskemalla liikkeet yhden tunnin aikana. Äiti lepää kylkiasennossa ja laskee jokaisen tuntemansa liikkeen. Jos äidin toteamien liikkeiden määrä on tänä aikana vähemmän kuin 10, jatketaan tarkkailua toinen tunti tai toistetaan yhden tunnin seuranta jonkin ajan kuluttua. Jos edelleen sikiön liikkeiden määrä on vähemmän kuin 10, on sikiön vointi tarkastettava omassa synnytyssairaalassa sikiön sydämen sykekäyrällä (KTG) vielä saman päivän aikana. Odottava äiti voi itse soittaa synnytyssairaalan päivystykseen, jossa sikiön hyvinvointi varmistetaan.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Susanna Sainion ja terveydenhoitaja Liisa Aho-Asunmaan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
