Kun raskaustesti on positiivinen, tulevien vanhempien maailma mullistuu. Raskauden toteamisen myötä vanhempien mielen valtaavat monenlaiset tunteet. Riippumatta siitä, onko lapsi pitkään toivottu vai yllätys, raskaus on ristiriitaisia tunteita herättävä tapahtuma. Työstettäväksi tulevat tulevien vanhempien minäkuvat, naiseus, miehuus, parisuhde, perhetilanne, suhde omiin vanhempiin ja mahdollisiin sisaruksiin, elämäntilanne ja lukuisat muut tekijät. Tulevien vanhempien sisäistetty vanhemmuus on kuitenkin saanut alkunsa jo paljon aikaisemmin. Siihen sisältyvät mielikuvat, tunteet, kokemukset ja ajatukset vanhemmuudesta sekä psyykkiset valmiudet vanhemmuuteen.

Varhaiset kokemukset ja vanhemmuus

Vanhemmuuteen valmistautuminen alkaa oman syntymämme hetkellä. Synnymme perheeseemme tyttäreksi tai pojaksi. Ensi hetkistä käynnistyy kasvuprosessi, jossa vähitellen kehitymme naiseksi ja mieheksi ja mahdollisesti myös äidiksi ja isäksi. Syntymän hetkellä saa alkunsa vanhemmuuden sisäisten valmiuksien kehitysjatkumo eli ns. sisäistetty vanhemmuus. Se koostuu vanhemmuuteen liittyvistä kokemuksista ja mielikuvista.

Elämän alusta lähtien pienen vauvan mieleen tallentuu ensin ruumiinmuistiin (ns. fenomenologiseen muistiin) fysiologisia kokemuksia ja niiden yhteyteen kokonaisvaltaisia tuntemuksia hoivakokemuksista, nälästä, kivusta ja erilaisista arjen tapahtumista. Mieleen tallentuu tietoa siitä, kuinka vanhemmat ja läheiset onnistuvat vauvan tunnetilojen säätelyssä. Kuinka he ottavat vastaan vauvan tunteenpurkauksia, kannattelevat, hoivaavat ja rauhoittavat, kuinka ymmärtävät vauvan ilmaisun takana olevia tunteita ja pystyvät vastaamaan näihin tunnetarpeisiin.

Pieni vauva ei kykene vielä itse säätelemään tunteitaan ja tuntemuksiaan. Hän tarvitsee aikuisen, joka säätelee tunteita hänen puolestaan: rauhoittaa ja lohduttaa hädän hetkellä, innostaa ja iloitsee tyytyväisen vauvan kanssa. Jos vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene tavoittamaan vauvan tunnetiloja, vauva jää yksin voimakkaiden tunteiden vallatessa kehon ja mielen. Nykytutkimuksesta tiedetään, että nämä varhaiset kokemukset muokkaavat voimakkaasti vauvan neuropsykologista kehitystä ja tunne-elämän kehitystä.

Varhaisista kokemuksista käsin vauva luo käsitystään ympäröivästä maailmasta, ihmissuhteista ja niiden lainalaisuuksista. Kokemukset muokkaavat vauvan kehittyvää minäkokemusta ja tulevaa itsetuntoa. Ne luovat pohjan vanhemmuuden valmiuksille, sisäistetylle vanhemmuudelle, joka todentuu, kun aikuiseksi kasvanut ihminen vuosien päästä toteuttaa omaa vanhemmuuttaan.

Lapsen kasvaessa aikuiseksi käsitys vanhemmuudesta muuttuu ja kehittyy. Lapsi tulee kasvaessaan tietoiseksi sukupuolestaan ja sen erityisyydestä. Sukupuoli on erottamaton osa ihmisen identiteettiä. Lapsen identiteetti kehittyy hänen ruumiillisuutensa ympärille ja anatomia vaikuttaa lapsen psyykkiseen kehitykseen. Tyttö tulee vähitellen tietoiseksi omasta sisätilastaan, paikasta, jossa voi myöhemmin kasvaa uusi ihminen. Naisen ruumiillisuus on erilaista kuin miehen. Naiseksi tai mieheksi ei synnytä vaan siihen kasvetaan.

Murrosikä

Murrosikää kutsutaan toiseksi mahdollisuudeksi. Siinä varhaislapsuuden mielikuvat ja käsitykset omasta itsestä, vuorovaikutussuhteista ja maailmasta tulevat uudelleenarvioitaviksi. Nuori päivittää kiintymyssuhdemallejaan ja käsityksiään vuorovaikutuksen lainalaisuuksista.

Murrosiän kuohunnan tavoitteena on, että nuori kasvaa omaksi persoonakseen ja kykenee riittävästi irtaantumaan kasvuperheestään kyetäkseen luomaan itselleen oman tyydyttävän parisuhteen ja toimiakseen riittävän eriytyneenä ja kuitenkin läheisyyteen kykenevänä omassa tulevassa perheessään ja vanhemmuudessaan. Prosessi on monimutkainen ja pitkä.

Artikkelin pohjana on käytetty psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokolan ja psykologi, psykoterapeutti Riikka Airon kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).