Kiintymyssuhdemalliksi kutsutaan sisäistettyä mallia maailmasta ja ihmissuhteista. Nykytutkimuksen mukaan varhaiset kiintymyssuhdemallit syntyvät ensimmäisten elinvuosien aikana ja ovat yksilön varsin pysyviä käsityksiä maailmasta ja ihmissuhteista. Kiintymysmallilla ja -käyttäytymisellä on biologinen perusta. Kiintymyskäyttäytymisen lähtökohtana on vauvan keino varmistaa läheinen suhde hoitavaan aikuiseen, sillä hoidon turvaaminen mahdollistaa eloonjäämisen.
Kiintymysmalli aktivoituu stressaavassa tilanteessa, esimerkiksi yksin jäädessä, epävarmuuden tai pelon hetkinä sekä pienen lapsen kohdalla erotilanteissa hoitajasta. Aikuisella ihmisellä kiintymysmalli aktivoituu elämän normaaleissa siirtymävaiheissa (lapsen syntyminen, muutto, työpaikan vaihdos) sekä odottamattomissa stressiä ja traumaattisia kokemuksia tuottavissa tilanteissa (taloudellinen menetys, sairastuminen, läheisen kuolema).
Turvallinen kiintymyssuhdemalli
Vauva, joka on voinut turvallisesti kiinnittyä hoitaviin aikuisiin, kehittää niin sanotun turvallisen kiintymyssuhdemallin. Turvallisesti kiinnittynyt vauva voi luottaa siihen, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja hänen tunteitaan kuunnellaan ja ymmärretään. Stressitilanteessa turvallisesti kiinnittynyt vauva ilmaisee hätäänsä olettaen, että häntä autetaan.
Aikuisena turvallisesti kiinnittynyt henkilö kykenee luottamaan muihin ihmisiin ja ilmaisemaan rohkeasti tunteitaan uskoen, että tulee kuulluksi. Vanhemmuudessa turvallisen kiintymyssuhteen omaava ihminen pystyy sietämään oman vauvansa tarvitsevuutta ja avuttomuutta sekä asettumaan tunnetasolla läsnä olevaksi omalle lapselleen. Hän kykenee näkemään vauvansa itsestään erillisenä ja tavoitteellisena henkilönä, jolla on oma mieli ja omat tarpeet ja toiveet. Hän kykenee toimimaan vauvansa hyväksi. Hän rauhoittaa ja hoivaa kiihtynyttä vauvaa sekä innostaa ja eläytyy aktivoimaan, kun vauva kaipaa haasteita.
Ristiriitaisesti turvaton kiintymyssuhdemalli
Kiintymyssuhdemalli voi myös kehittyä turvattomaksi eri tavoin. Epäjohdonmukaisessa tunneilmapiirissä kasvanut lapsi voi kehittyä ristiriitaisesti turvattomasti kiinnittyneeksi. Tällöin lapsi ei osaa ennakoida aikuisen tunnereaktiota. Vanhemman reaktio on lapsen kannalta ennustamaton ja yllättävä. Sama toiminta, esimerkiksi lapsen avun tarve, voi toisessa tilanteessa saada aikuisen suuttumaan ja toisessa tilanteessa auttamaan lasta. Lapsi joutuu olemaan jatkuvasti varuillaan ja jännittyneenä pyrkien ennakoimaan aikuisten tunnetiloja. Hän pyrkii käyttäytymään tavalla, joka ei aiheuta aikuisessa negatiivista reaktiota ja toisaalta hän saattaa liioitella omia tunnekokemuksiaan saadakseen aikuisen huomion.
Aikuisena ristiriitaisesti kiinnittynyt henkilö on usein herkästi ahdistuva ja uupuva. Hän tarkkailee muiden ihmisten tunnereaktioita ja pyrkii välttelemään konfliktitilanteita omien tunteidensa kustannuksella. Vanhempana hän saattaa olla epäjohdonmukainen tunneilmaisussaan lapsensa kanssa, toisinaan menettää herkästi malttinsa, toisinaan joustaa liikaakin ja sietää jopa haitallista käytöstä lapseltaan. Hän saattaa hakea lapselta oikeutusta ja hyväksyntää vanhemmuudelleen ja hänen on vaikea pitää rauhallisesti kiinni rajoista.
Välttelevä turvaton kiintymyssuhdemalli
Tunneilmaisultaan köyhässä ilmapiirissä kasvanut lapsi oppii yleensä välttelevän turvattoman kiintymyssuhdemallin, jossa kaikenlaisten tunteiden ilmaisua pyritään välttelemään. Usein taustalla on vanhempien masennus. Vanhemmilla ei ole ollut kykyä ottaa vastaan lapsen negatiivisia tunneilmaisuja eikä myöskään positiivisia tunteita ole ilmaistu avoimesti.
Vanhemman ollessa masentunut lapsi saattaa vähitellen passivoitua, kun hän kokee, ettei hänen tarpeillaan ja tunneilmaisuillaan tunnu olevan vaikutusta aikuisen käyttäytymiseen. Lapsi vetäytyy ja pyrkii kontrolloimaan omia tunneilmaisujaan. Lapsi hakee hyväksyntää toiminnan avulla ja saattaa olla hyvin ankara itseään kohtaan.
Välttelevän kiintymyssuhdemallin omaksuvan vanhemman on vaikea tunnistaa lapsensa tunteita, ottaa vastaan suoria tunneilmaisuja ja tuoda esiin omia tunteitaan. Lapsen ilmaistessa voimakkaita tunteitaan vanhempi saattaa jättää lapsen yksin tai pyrkiä kieltämään lapsensa negatiiviset tunneilmaisut.
Kaoottinen eli jäsentymätön kiintymyssuhdemalli
Jos perheen ilmapiiri on ollut hyvin epäjohdonmukainen ja lapsen kannalta vahingollinen, puhutaan kaoottisesta eli jäsentymättömästä kiintymyssuhdemallista. Tällaisessa perheessä vanhemmat ovat epäluotettavia ja jopa vaarallisia lapselle. Perheessä voi olla alkoholiongelmia tai väkivaltaa. Lapsen on vaikeaa luottaa aikuisiin ja usein perheenjäsenet kärsivät erilaisista psyykkisistä ongelmista. Kaoottinen kiintymyssuhdemalli on harvinaisin kiintymyssuhdemalli.
Kiintymyssuhdemallit ja vanhemmuus
Oman lapsuuden perheen kiintymyssuhdemallien tunnistaminen lisää ymmärrystä omiin toimintatapoihin vanhempana. Jos huomaa toistavansa oman lapsuudenperheensä haitallista vuorovaikutusmallia, on tärkeää katkaista sukupolvien ketju ja hakea apua uudenlaisen toimintatavan luomiseksi. Jo oman kiintymyssuhdemallin tiedostaminen voi tuoda uutta näkökulmaa vanhemmuuteen.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokolan ja psykologi, psykoterapeutti Riikka Airon kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
