Raskaus ei aina ole vain vanhemmuuteen kasvamista ja vauvan positiivista odotusta, vaan raskausaika voi olla psyykkisesti kuormittava vaihe. Raskausaikana erityisesti äidin, mutta myös isän, mielen rakenteet tulevat joustavammaksi, jotta vanhemmuuden identiteetin omaksuminen mahdollistuisi.
Mielen myllertäessä esiin voi tulla aiemmin torjuttuja traumaattisia kokemuksia tai kesken jääneitä kehitystehtäviä. Lohduttavaa on, että raskaus on otollista aikaa psyykkiselle muutokselle. Suuriakin muutoksia voi tapahtua lyhyen ajan sisällä, psyykkisten rakenteiden liikahtaessa ja puolustusmekanismien hellittäessä.
Ristiriitaiset ja kielteiset tunteet
Vaikeudet vanhemmuuteen valmistautumisessa ja kiintymyssuhteen muodostamisessa näkyvät monella eri tavalla. Kun äiti ei pysty kääntymään sisäänpäin omiin psyykkisiin tuntemuksiinsa, hän saattaa keskittyä liiallisesti tutkimaan ruumiillisia tuntemuksiaan. Ahdistuneisuus saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina, esimerkiksi voimakkaana pahoinvointina, väsymyksenä tai supisteluherkkyytenä.
Joskus äiti pyrkii kieltämään kokonaan raskauden ja sen merkityksen. Tällöin hänen voi olla vaikeaa kuulla muuttuvan kehon tarpeita eikä hän esimerkiksi lepää riittävästi tai hän saattaa käyttää päihteitä piittaamatta niiden vaikutuksista sikiöön. Kyse on useimmiten vaurioista varhaisessa kiintymyssuhteessa. Äiti ei ehkä ole kokenut olevansa arvokas tai merkityksellinen omille vanhemmilleen. Hänen tarpeensa on ehkä ohitettu tai kohtelu on ollut piittaamatonta.
Hyvin nuoret äidit, teiniäidit, saattavat pyrkiä ohittamaan kipeän aikuistumisvaiheen ja siirtyä suoraan lapsesta äidiksi. Omat tunnistamattomat ristiriitaiset ja kielteiset tunteet voivat näkyä pelkoina lapsen vahingoittumisesta tai esimerkiksi läheisten menettämisestä.
Pelot
Joskus pitkät ja vaikeat lapsettomuushoidot ja niihin liittyvät menetyksen kokemukset saattavat heijastua raskauteen voimakkaana pelkona lapsen menettämisestä, niin ettei mielessä jää tilaa kiintymyssuhteen muodostamiselle. Tällöin on kyse siitä, että lapsettomuuteen ja sen hoitoon liittyvät tunteet ovat vielä liian lähellä ja liian kipeitä käsiteltäväksi.
Myös erilaiset muut pelot, kuten synnytyspelko, voi heikentää kykyä kiintymyssuhteen muodostamiselle pelkojen viedessä psyykkistä kapasiteettia. Tällaisissa tilanteissa odottavan äidin tai isän on hyvin tärkeää ottaa kuormittavat tunteet puheeksi neuvolakäynnillä.
Varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen
Käsittelemättöminä tunteet saattavat haitata varhaisen vuorovaikutuksen myönteistä kehittymistä ja siten vaikuttaa myös lapsen psyykkiseen kehitykseen, vaikka vauvaa muuten hoidettaisiinkin huolellisesti. Toisaalta, kuten edellä kuvattiin, on varsinkin äidin mieli hyvin joustava raskauden aikana ja siten raskaus on otollista aikaa henkiselle kasvulle ja muutokselle. Varhaisen vuorovaikutuksen tuesta hyötyy koko perhe.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokolan ja psykologi, psykoterapeutti Riikka Airon kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
