Raskauskolestaasista käytetään myös nimiä raskaushepatoosi tai hepatogestoosi. Sillä tarkoitetaan loppuraskaudessa alkavaa ja synnytyksen jälkeen paranevaa maksan häiriötilaa, jonka ainoa oire on yleensä terveen ihon kutina, tyypillisimmillään kämmenissä ja jalkapohjissa, mutta myös vatsalla ja muualla vartalossa.
Raskauskolestaasia esiintyy Suomessa noin 1 %:lla synnyttäjistä, eli se on hyvin harvinaista. Sen syy on tuntematon, mutta sen on ajateltu liittyvän raskaushormonien aiheuttamaan maksan ylikuormitukseen. Monisikiöraskauksissa se on yleisempi, mutta myös näillä äideillä hyvin harvinainen. Raskauskolestaasia esiintyy usein suvuittain, ja onkin viitteitä siitä, että kyseessä on perinnöllinen tila.
Tauti todetaan neuvolassa laboratoriokokeilla: sappihappo- ja maksa-arvot (P-ALAT) ovat koholla.
Kutina on joskus hyvin häiritsevää ja saattaa haitata untakin. Raapimisen seurauksena iho voi rikkoutua tai jopa tulehtua. Muuta vaaraa raskauskolestaasista ei äidille ole. Se paranee aina. Kutina häviää yleensä muutamassa päivässä synnytyksen jälkeen, ja maksa- ja sappihappoarvot normaalistuvat parissa–kolmessa viikossa.
Raskauskolestaasin hoito
Äiti, jolla on oireena kutina ja jonka sappihappo- ja/tai maksa-arvot ovat koholla, lähetetään neuvolasta synnytyssairaalan seurantaan. Keskeisintä on sikiön voinnin tiheä seuranta ultraäänitutkimuksin ja sydänäänikäyrin (KTG) sekä äidin maksa- ja sappihappoarvojen seuranta. Joskus äiti voidaan ottaa osastoseurantaankin.
Kutinaa hoidetaan oireen mukaisesti antihistamiineilla tai esimerkiksi mentolispriipyyhkeillä. Antihistamiinit ja vähärasvainen ruoka voivat lievittää kutinaa. Raskaushepatoosin hoidossa käytetyin ja tehokkain lääke on ursodeoksikoolihappo (UDCA), joka syrjäyttää sapessa elimistön tuottamia sappihappoja. Se vähentää kutinaa ja pienentää äidin maksa-arvoja. Myös deksametasonia ja kolestyramiinia on käytetty pienentämään sappihappopitoisuuksia ja lievittämään kutinaa. Synnytyksen jälkeen lääkitys lopetetaan.
Usein synnytys käynnistetään jo ennen laskettua aikaa. Sappihapot voivat sikiön verenkiertoon päästessään mahdollisesti vaarantaa sikiön vointia esimerkiksi aiheuttamalla tälle sydämen rytmihäiriöitä. Hyvin korkeiden sappihappoarvojen (yli 40 mikromoolia litrassa) yhteydessä onkin kuvattu sikiön kohdunsisäisen hapenpuutteen ja jopa kuoleman vaaran olevan suurentunut.
Usein odottavan äidin iho kutisee esimerkiksi ihon venyttymisen takia, mutta tuolloin luonnollisesti laboratoriokokeet ovat normaalit. Laboratoriokokein ja ultraäänitutkimuksin varmistetaan, ettei äidillä ole muita maksa- ja sappisairauksia, kuten virushepatiittia (hepatiitti A, hepatiitti B, hepatiitti C) tai sappikiviä.
Raskauskolestaasi ei aiheuta naiselle pysyviä maksavaurioita. Sappikiviä näillä naisilla on kuitenkin normaalia enemmän. Häiriö uusiutuu seuraavassa raskaudessa ainakin joka toisella äidillä. Aiemmin ei suositeltu yhdistelmäehkäisyä sairastetun raskauskolestaasin jälkeen, mutta nykykäsityksen mukaan sekä pelkkää keltarauhashormonia sisältävät ehkäisyvalmisteet että matala-annoksiset yhdistelmäehkäisyvalmisteet ovat turvallisia. Ne eivät raskauskolestaasin sairastaneilla naisilla suurenna maksa-arvoja. Myöskään vaihdevuosiajan hormonihoito myöhemmällä iällä ei ole kiellettyä.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
