Raskausdiabeteksella eli gestaatiodiabeteksella (GDM) tarkoitetaan äidin sokeriaineenvaihdunnan häiriötä, joka todetaan ensimmäisen kerran raskauden aikana. Synnyttäjien ylipainon ja lihavuuden yleistyessä myös raskausdiabeteksen yleisyys on lisääntynyt. Sokerirasituskokeen tulos oli poikkeava 21 %:lla vuonna 2018 (11 %:lla vuonna 2010).
Raskausdiabeteksen diagnoosi perustuu kahden tunnin sokerirasitukseen, jossa äidille annetaan 75 g sokeria ja häneltä mitataan verensokeri ennen sokerin antamista (paastoarvo, 0-arvo) sekä tunti (1 tunnin arvo) ja 2 tuntia (2 tunnin arvo) sokerin annon jälkeen. Sokerirasitus tehdään yleensä raskausviikoilla 24–28. Jo yksikin poikkeava arvo riittää raskausdiabetes-diagnoosiin (taulukko Poikkeavat verensokerin raja-arvot kahden tunnin sokerirasit).
| 0-arvo | 5,3 mmol/litra tai enemmän |
| 1 tunnin arvo | 10,0 mmol/litra tai enemmän |
| 2 tunnin arvo | 8,6 mmol/litra tai enemmän |
Nykyään suositellaan, että sokerirasitus tehtäisiin lähes kaikille raskaana oleville, poikkeuksena ehkä nuoret normaalipainoiset ensisynnyttäjät, joilla ei suvussa ole diabetesta, ja alle 40-vuotiaat normaalipainoiset uudelleensynnyttäjät, joilla ei aiemmassa raskaudessa ole esiintynyt raskausdiabetesta eivätkä heidän vastasyntyneensä ole olleet suurikokoisia.
Raskausdiabetesta sairastavalla äidillä on raskautensa aikana suurentunut riski pre-eklampsiaan ja muihin raskauden ajan verenpaineongelmiin. Raskausdiabetes lisää myös vaaraa, että sikiö kasvaa hyvin suureksi raskauden kestoon nähden. Tätä ilmiötä kutsutaan makrosomiaksi. Jos odottava äiti on insuliinihoidossa raskausdiabeteksen takia, tämä makrosomiavaara on nelinkertainen verrattuna niihin äiteihin, joiden raskausdiabeteksen hoidoksi riittää pelkkä ruokavaliohoito.
Raskausdiabetes näyttää myös lisäävän synnytyksessä tapahtuvan sikiön tai vastasyntyneen olkapunosvaurion (Erbin pareesi) vaaraa. Myös matalat verensokeriarvot (hypoglykemia) ovat raskausdiabeetikoiden vastasyntyneillä tavallisia. Insuliinihoidossa olevilla raskausdiabeetikoilla sikiökuoleman vaara on samaa luokkaa kuin tyypin 1 diabeetikoilla. Riskeistä huolimatta tarkassa seurannassa raskausdiabeetikoiden raskaudet ja synnytykset menevät yleensä hyvin.
Ylipainon ja lihavuuden välttäminen estää tehokkaasti raskausdiabeteksen syntyä. Täten terveellinen ruokavalio ja riittävä liikunta jo ennen raskautta ovat raskausdiabeteksen ehkäisyssä ensiarvoisen tärkeitä.
Myös raskausdiabeteksen hoidossa ruokavalio ja liikunta ovat tärkeitä. Ne alentavat verensokeria ja siirtävät lääkehoitojen aloitustarvetta sekä vähentävät äidin painon nousua. Ensisijaisena hoitona on 1 600–1 800 kcal:n ruokavalio. Erityisesti kiinnitetään huomiota ruokavalion hiilihydraattien, rasvan ja proteiinin laatuun ja määrään aterioilla.
Neuvolassa annetaan dieettiohjaus ja opetetaan verensokerin omaseuranta, joka on hoidon kulmakivi. Äiti saa verensokerimittarin, ja hän mittaa sokeriarvojaan ennen aterioita ja 1 tunti aterian jälkeen ainakin 2 päivänä viikossa. Tavoitteena on paastoarvo alle 5,5 mmol/l ja tunnin kuluttua ateriasta arvo alle 7,8 mmol/l. Mikäli arvot toistuvasti ylittyvät, aloitetaan äidille insuliinihoito tai metformiinihoito. Myös näiden lääkkeiden yhdistelmähoitoa voidaan käyttää. Insuliinihoitoa ei yleensä tarvitse jatkaa synnytyksen jälkeen.
Raskausdiabetes lisää äidin riskiä sairastua myöhemmin elämässään tyypin 2 diabetekseen. Suositus onkin, että kahden tunnin sokerirasitus tehtäisiin 6–12 viikkoa synnytyksen jälkeen lääkehoitoa saaneille äideille ja vuoden kuluttua dieettihoitoista raskausdiabetesta sairastaneille äideille. Verensokeriseurantaa avohoidossa suositellaan jatkossakin. Liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta on tärkeä huolehtia ennalta ehkäisevässä mielessä jo heti raskauden jälkeen ja uutta raskautta suunniteltaessa.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
