Raskauden aikaiset tulehdustaudit voivat aiheuttaa ongelmia sekä äidille, sikiölle että vastasyntyneelle. Infektiot voivat pahimmillaan aiheuttaa keskenmenon, ennenaikaisen synnytyksen, sikiön kehityshäiriön tai vastasyntyneen sairastumisen. Neuvolaseurantaan kuuluvat virtsatietulehduksen, kupan, B-hepatiitin ja HIV:n seulonta ja nyttemmin myös streptokokki B:n kantajuuden seulonta.

Virtsatieinfektiot

Oireetonta bakteerivirtsaisuutta esiintyy jopa 10 %:lla raskaana olevista naisista. Oireettoman bakteerivirtsaisuuden hoito raskauden aikana kannattaa aina. Hoitamattomana se voi johtaa munuaisaltaan tulehdukseen, joka puolestaan lisää esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen ja pre-eklampsian vaaraa. Ongelmattomat virtsatieinfektiot hoidetaan kotona sikiön kannalta turvallisilla lääkkeillä. Hoidot ovat yleensä pitempiä kuin sellaisilla naisilla, jotka eivät ole raskaana. Ks. myös Virtsatietulehdus (virtsatieinfektio) aikuisilla.

Kuumeinen munuaistulehdus, johon yleensä liittyy lisäksi virtsapakkoa, kirvelyä sekä selkä- ja alavatsakipua, vaatii suonensisäisen antibioottihoidon sairaalassa. Hoidon jälkeen täytyy aina tutkia kontrollivirtsanäyte tulehduksen paranemisen varmistamiseksi. Jos raskauden aikana on kaksi virtsatieinfektiota, suositellaan estolääkitystä loppuraskauden ajaksi.

Emätintulehdukset

Hiivatulehdukset (kokkareinen valkovuoto, kutina ja kirvely; ks. Emättimen hiivatulehdus) raskauden aikana ovat tavallisia eivätkä yleensä aiheuta ongelmia. Ne hoidetaan emättimen paikallishoidolla. Tavalliset käsikauppalääkkeet ovat turvallisia. Suun kautta otettavista lääkkeistä flukonatsolin kerta-annoshoito on turvallinen raskausaikana.

Bakteerivaginoosin oireena on pahanhajuinen, harmahtava valkovuoto. Siihen saattaa liittyä ennenaikaisen lapsivedenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen vaara. Bakterivaginoosia ei seulota neuvolassa. Äidin on hyvä kuitenkin kertoa neuvolassa edellä mainituista oireista, sillä oireinen bakteerivaginoosi hoidetaan emättimen paikallishoidolla tai suun kautta tableteilla. Ks. myös Emätintulehdukset.

Hepatiitit

Maksatulehdusta aiheuttavat hepatiitti-virusinfektiot ovat usein oireettomia, mutta voivat aiheuttaa kutinaa, suolisto-oireita, kuumeilua ja jopa ihon keltaisuutta. Tavallisimmat hepatiittivirukset ovat hepatiitti A, B ja C. Ks. myös Maksatulehdus (hepatiitti) aikuisilla.

Hepatiitti A

A-hepatiitti tarttuu yleensä esimerkiksi saastuneesta ruoasta tai juomavedestä. Alkuraskauden tartunta voi lisätä keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen vaaraa. Äidillä todetun A-hepatiitin yhteydessä on raskauden ja synnytyksen aikana uloste-eristys tarpeen. A-hepatiittia vastaan on rokote.

Hepatiitti B

B-hepatiitti on suomalaisessa kantaväestössä harvinainen, mutta se on yleistynyt Suomessa maahanmuuttajien määrän lisääntyessä. Virus voi siirtyä äidistä sikiöön veren välityksellä raskauden tai synnytyksen aikana. Tartuttavuus selvitetään tarkemmilla verikokeilla. Jos äiti on vain viruksen kantaja, vaara on noin 10 %, mutta äidin ollessa tartuttava, vaara infektion siirtymisestä sikiöön raskausaikana on jopa 90 %. Tarttumisen riski on yhteydessä äidin veressä olevaan viruspitoisuuteen. Mikäli se on korkea, äidille aloitetaan viruslääkitys viimeisen raskauskolmanneksen alussa.

Keisarileikkaus ei suojaa sikiötä tartunnalta. B-hepatiitti-positiiviset äidit saavat imettää. B-hepatiitti-positiivisten äitien vastasyntyneet suojataan synnytyksen jälkeen immunoglobuliinilla ja rokottamalla. Rokotevaste ja tartuntatilanne tarkistetaan 14–18 kuukauden iässä. Tämä yhdistelmähoito antaa lapselle 85–95 %:n suojan kroonista infektiota vastaan.

Hepatiitti C

C-hepatiitti tarttuu veren välityksellä. Sen esiintyvyys on kasvanut suonensisäisten huumeiden käytön yleistymisen myötä. Tarttuvuus sikiöön on suoraan verrannollinen äidin veren virusmäärään, jota seurataan C-hepatiittipositiivisilta äideiltä raskauden aikana äitiyspoliklinikalla. Tarttuvuus on noin 5–10 %. Keisarileikkaus ei myöskään C-hepatiitin kohdalla suojaa sikiötä tai vastasyntynyttä tartunnalta. C-hepatiitti ei tartu äidinmaidosta, joten imettäminen on sallittua. C-hepatiittia voidaan hoitaa viruslääkkein, ja maksatulehduksesta paraneminen on mahdollista. C-hepatiittia vastaan ei ole rokotetta.

HIV

Immuunikato- eli HI-virusinfektio (HIV) on veri- ja seksuaaliteitse leviävä virustauti (ks. HIV (ihmisen immuunikatovirus); esiintyvyys, tartunta, ehkäisy). HIV-infektio voi siirtyä äidistä sikiöön raskauden aikana, synnytyksessä tai imetyksen yhteydessä. Tartuntariski on suurin silloin, kun äidin veressä on runsaasti virusta tai taudin ensioireiden aikana. Immuunikatoa sairastava äiti on raskauden ajan tiiviissä äitiyspoliklinikan ja infektiotautien poliklinikan seurannassa.

Kehittyneiden raskauden ja synnytyksen aikaisten lääkehoitojen myötä vastasyntyneen ennuste olla saamatta tartuntaa on nykyään hyvä. Äidin lääkitys tulisi aloittaa viimeistään raskauden puolivälissä, ja sitä annetaan synnytyksen jälkeenkin sekä äidille että vastasyntyneelle. Tartunnan vaara asianmukaista lääkehoitoa saavan äidin vastasyntyneellä on 0–5 %, kun se hoitamattoman äidin sikiöillä ja vastasyntyneillä voi olla jopa 80 %.

HIV:n seulonta on osa raskausajan seulontoja. Koska lääkehoidon teho on hyvä, seulontoihin kannattaa osallistua. Ei ole varmaa, suojaako keisarileikkaus vauvaa tartunnalta. Kun äidin virusmäärä on vähäinen, synnytystapa määräytyy normaalien synnytysopillisten periaatteiden mukaan. Äidin virusmäärän ollessa suuri päädytään usein keisarileikkaukseen. HIV-positiivinen äiti ei saa imettää, sillä virus voi siirtyä vauvaan äidinmaidon kautta.

Herpes

Ainakin puolella suomalaisista on herpesvirusvasta-aineita. Tavallisimmat herpesvirukset ovat herpes simplex -virus 1 (HSV 1) ja herpes simplex -virus 2 (HSV 2), joka on tavallisempi sukuelinalueella (ks. Sukuelinherpes (genitaaliherpes) naisella).

Ensi-infektio on naisella yleensä kivulias, kuumeinen ulkosynnyttimien ja emättimen tulehdus. Synnytyksen aikana herpesinfektio voi tarttua synnytyskanavasta. Äidin ensi-infektion yhteydessä vastasyntyneen vaara saada tulehdus on suuri (jopa 50 %), mutta uusintainfektioiden yhteydessä varsin vähäinen (alle 5 %).

Vastasyntyneen herpesinfektio on vakava yleistulehdus, jonka ennuste ilman hoitoa on huono. Herpesinfektion diagnoosi tehdään yleensä sukuelinalueella todetusta rakkulasta. Heti aloitettu lääkehoito (asikloviiri) lyhentää oireiston kestoa ja vähentää virusten määrää. Äideille, joilla on viimeisen raskauskolmanneksen aikana kaksi tai useampia herpesinfektioita, aloitetaan viruslääkitys raskausviikolla 36–38, ja sitä jatketaan synnytykseen saakka.

Parvorokko

Parvorokko on yleinen lasten sairaus (ks. Parvorokko (pikkurokko)). Noin puolella raskaana olevista naisista on parvovirusvasta-aineita. Aikuisella tauti on vähäoireinen. Alkuraskaudessa sairastettu parvorokko voi johtaa keskenmenoon, jonka riski on noin 10 %. Raskausviikoilla 12–24 saatu tartunta voi aiheuttaa sikiön anemiaa ja sydänlihastulehduksen, joista saattaa seurata sikiön kudosten turvotusta.

Toisen raskauskolmanneksen aikana parvovirus kulkeutuessaan äidin kautta sikiöön saattaa aiheuttaa sikiön menetyksen, mutta riski on pieni. Parvorokkoepidemian aikana odottavalta äidiltä kannattaa katsoa verestä parvorokkovasta-aineet. Raskausviikon 24 jälkeen saatu tartunta ei aiheuta merkittävää vaaraa sikiölle, eikä tartuntaepäily yleensä ole aihe vasta-ainetutkimuksiin.

Jos odottavalla äidillä todetaan tuore parvorokkoinfektio, hänet lähetetään synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle seurantaan. Seuranta käsittää melko tiheästi tehtäviä ultraäänitutkimuksia ja tarvittaessa viruksen osoittamisen esimerkiksi lapsivesinäytteestä. Osa anemiasta ja siitä johtuvasta turvotuksesta korjautuu itsestään, mutta joskus voidaan joutua antamaan sikiölle napasuonen kautta verensiirtoja. Parvorokkovirus ei aiheuta sikiöepämuodostumia.

Listeria

Listeria on maaperässä, pintavesissä ja kasveissa esiintyvä bakteeri (ks. Listerioosi). Ihmiselle suurin vaara ovat kuitenkin saastuneet elintarvikkeet. Listeriabakteerin välttämiseksi pitää olla erityisen tarkka käsi- ja ruoanvalmistushygieniassa. Listeria tuhoutuu riittävällä kuumentamisella (vähintään 72 celsiusasteessa 2 minuutin ajan). Listeriaa esiintyy raaoissa elintarvikkeissa, kuten kypsentämättömässä lihassa ja kalassa, tyhjiöpakatuissa kalavalmisteissa sekä pastöroimattomissa maitovalmisteissa.

Listeriainfektion oireet vaihtelevat lievistä hengitystieoireista ja ripulista sekä kuumeilusta yleiskunnon heikkenemiseen. Listeriainfektioon liittyy keskenmenon ja ennenaikaisen synnytyksen vaara. Listeria täytyykin tutkia odottavalta äidiltä, jolla esiintyy epäselvää kuumeilua, suolisto-oireita ja alavatsakipua. Raskaudenaikainen listeriatulehdus hoidetaan sairaalassa suonensisäisellä antibioottihoidolla.

Toksoplasma

Toksoplasma on loinen, joka leviää kissan ulosteiden, likaisten vihannesten tai huonosti kypsennetyn lihan välityksellä (ks. Toksoplasmoosi). Suurimmalla osalla raskaana olevista naisista Suomessa ei ole toksoplasma-vasta-aineita, joten toksoplasmainfektiota ei seulota.

Toksoplasmainfektio voi siirtyä sikiöön veren välityksellä, erityisesti loppuraskauden aikana. Hoitamaton toksoplasmainfektio voi pahimmillaan aiheuttaa vakavia sikiön keskushermostohäiriöitä.

Toksoplasmainfektio todetaan verestä. Toksoplasmaan sairastunut odottava äiti tarvitsee hoitoa synnytyssairaalassa. Hoitona on antibioottihoito.

Vaikka raskaana olevan äidin toksoplasmainfektio on Suomessa harvinainen, kannattaa muistaa ennaltaehkäisy, johon kuuluvat ruoan huolellinen käsittely, kissan ulosteiden välttäminen ja matkailun välttäminen maihin, joissa on suuri toksoplasmainfektion vaara.

Miten voi välttää toksoplasmatartunnan?

  • Pese kädet, kun olet käsitellyt maata, hiekkaa ja kissoja.
  • Huolehdi hyvästä hygieniasta, kun käsittelet elintarvikkeita. Puhdista työvälineet käsiteltyäsi raakaa lihaa ja raakoja vihanneksia. Pese kädet.
  • Älä syö raakaa tai huonosti valmistettuja liharuokia. Keittäminen, paistaminen ja pakastaminen tuhoavat taudinaiheuttajan.
  • Huuhtele hedelmät, marjat ja vihannekset huolellisesti.
  • Käytä käsineitä puutarhatöissä.
  • Vältä kissanhiekan käsittelyä, tai käytä käsineitä ja pese kädet jälkeenpäin. Anna mieluiten jonkun toisen vaihtaa kissanhiekat.
  • Matkustaessasi vältä raakaa ja huonosti valmistettua lihaa, pesemättömiä vihanneksia ja salaatteja, kuorimattomia hedelmiä tai marjoja.
  • Riski saada toksoplasmatartunta on suurin Keski- ja Etelä-Euroopassa ja häviävän pieni Yhdysvalloissa ja tietyissä Aasian maissa (Japani ja Korea).

Vesirokko

Vesirokko (ks. Vesirokko) on aikuisilla harvinainen tauti. Vasta-aineita on yli 95 %:lla väestöstä. Yli 90 %:lla niistä ihmisistä, jotka eivät tiedä sairastaneensa aiemmin vesirokkoa, on vesirokkovasta-aineita.

Alkuraskaudessa sairastettu vesirokko voi johtaa keskenmenoon. Vesirokkovirus aiheuttaa sikiölle kehityshäiriöitä noin 1–2 %:ssa tapauksista, joissa äiti sairastuu vesirokkoon ensimmäisten 20 raskausviikon aikana. Loppuraskaudessa kehityshäiriöiden riski vähenee.

Raskauden aikana sairastunut hoidetaan asikloviirillä. Annos on 800 mg viidesti päivässä vähintään viikon ajan. Kun vesirokko ilmaantuu viisi päivää ennen synnytystä, sen aikana tai kaksi päivää synnytyksen jälkeen, on tartunnan vaara suuri. Tällöin jopa puolet vastasyntyneistä voi saada yleistyneen vesirokon, johon vaikeimmissa tapauksissa liittyy myös kuolleisuutta. Jos äidillä ei ole vesirokkovasta-aineita ja hän on ollut kontaktissa vesirokkoa sairastavan henkilön kanssa, äidille aloitetaan 7 vuorokautta kestävä estohoito (asikloviiri 800 mg × 5). Vastasyntynyt saa immunoglobuliinia. Äiti ei saa imettää niin kauan, kun hänellä on rakkuloita. Raskauden aikana vesirokkorokotetta ei voida antaa. Jos nainen ottaa vesirokkorokotuksen, ei raskautta suositella kolmeen kuukauteen.

Kondyloomat

Visvasyylä eli kondylooma (ks. Papilloomavirus (HPV) ja kondylooma naisella) on yleisin ulkosynnyttimien alueen muutos, jonka aiheuttajana on ihmisen papilloomavirus (HPV). Virus tarttuu yhdynnässä.

HPV on yhteydessä kohdunkaulan syövän esiasteisiin. Papakoe voidaan raskauden aikana ottaa normaalisti, mikäli se on aiheellinen.

Kondyloomamuutoksia voi olla ulkosynnyttimien, välilihan ja peräaukon alueella monilukuisina, jopa kukkakaalimaisina rykelminä. Kondyloomat saattavat puhjeta tai lisääntyä voimakkaasti raskauden aikana. Kyseessä on vaaraton ilmiö, ja kondyloomat yleensä häviävät itsestään raskauden jälkeen. Ei-raskaana olevilla hoitoon voi käyttää penslausta aineilla, joita ei kuitenkaan saa käyttää raskauden aikana. Ulkosynnyttimien suuret kondyloomat voidaan raskaudenkin aikana tarvittaessa poistaa kirurgisesti.

Sikiölle kondyloomista ei raskauden aikana ole vaaraa. HPV ei aiheuta sikiöpoikkeavuuksia. Imeväisten sukupuolielinten alueen kondyloomat tai kurkunpään papillomatoosi voivat olla seurausta synnytyksessä saadusta HPV-tartunnasta.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).