Kaksosraskauksien osuus kaikista raskauksista on noin 1,5 % (15/1 000 synnytystä). Suurimmillaan (17/1 000) luku oli 1990-luvulla, mutta on nyt hedelmöityshoitojen kehityttyä vakiintunut edellä mainituksi. Kaksosraskauksista noin joka kolmas on saanut alkunsa lapsettomuushoitojen tuloksena, näistä kolme neljäsosaa koeputkihedelmöityksen seurauksena.
Kolmosraskaudet ovat Suomessa varsin harvinaisia. Suomessa syntyy vuosittain reilut kymmenet kolmoset. Nelos- ja sitä useampisikiöiset raskaudet ovat hyvin harvinaisia. Kaikkia monisikiöraskauksia seurataan erityisen tarkkaan.
Kaksosraskaudet
Kaksosia syntyy Suomessa vuosittain 800–900 perheeseen. Kaksosraskaus on todennäköisempi, jos äiti on jo hieman iäkkäämpi, käynyt läpi hedelmöityshoitoja, hänellä on hyvä ravitsemustila ja hän on synnyttänyt aiemmin enemmän kuin kolmesti, hän on pitkä, ihonväriltään musta ja hänen suvussaan on perinnöllinen taipumus kaksosraskauksiin.
Noin 1/3 kaksosista on samanmunaisia (monotsygoottisia, identtisiä) ja 2/3 erimunaisia (ditsygoottisia, ei-identtisiä). Epäidenttiset kaksoset ovat peräisin kahdesta eri siittiöillä hedelmöityneestä munasolusta (kuva ).
Epäidenttiset ja identtiset kaksoset. Kuvassa käytetyt termit:
- monoamniaalinen (yksivesikalvoinen): kaksosraskaus, jossa sikiöt ovat samassa kalvopussissa
- diamniaalinen (kaksivesikalvoinen): kaksosraskaus, jossa sikiöillä on omat kalvopussinsa
- monokoriaalinen (yksisuonikalvoinen): identtiset kaksoset, joilla on kohdussa yksi yhteinen suonikalvo ja istukka
- dikoriaalinen (kaksisuonikalvoinen): epäidenttiset kaksoset, joilla on kohdussa kaksi erillistä suonikalvoa ja istukkaa
Ks. myös kuva Dikoriaalinen-diamniaalinen kaksosraskaus.
Identtiset kaksoset ovat peräisin samasta hedelmöityneestä munasolusta. Mikäli alkio jakautuu kaksisoluasteella, syntyy kaksi erillistä alkiorakkulaa, joilla on omat istukat ja omat vesikalvot (ns. dikoriaalinen-diamniaalinen kaksosraskaus; kuva ).
Dikoriaalinen-diamniaalinen kaksosraskaus. Ks. myös kuva Epäidenttiset ja identtiset kaksoset.
- Dikoriaalinen (kaksisuonikalvoinen): epäidenttiset kaksoset, joilla on kohdussa kaksi erillistä suonikalvoa ja istukkaa
- Diamniaalinen (kaksivesikalvoinen): kaksosraskaus, jossa sikiöillä on omat kalvopussinsa
Kun alkio jakautuu myöhemmin, 4–8 vuorokauden kuluttua hedelmöitymisestä, syntyy kaksi alkiota, joilla on yhteinen istukka ja erilliset vesikalvot (ns. monokoriaalinen-diamniaalinen kaksosraskaus).
Myöhemmin tapahtuva jakautuminen johtaa tilanteeseen, jossa molemmat sikiöt ovat saman vesikalvon sisällä (ns. monokoriaalinen-monoamniaalinen kaksosraskaus). Näitä on vain noin 2 % kaikista kaksosraskauksista.
Monisikiöraskauden toteaminen
Äidin erityisen voimakkaat alkuraskauden oireet, kuten vaikea pahoinvointi ja runsas oksentelu, voivat johtua monisikiöraskaudesta. Ennen ultraäänitutkimuksen tekemistä kohtu voi tuntua raskauden kestoon nähden suurelta, ja neuvolassa voidaan kuulla useammat sydänäänet.
Varsinainen toteaminen tehdään kuitenkin ultraäänitutkimuksessa, yleensä viimeistään ensimmäisessä seulaultraäänitutkimuksessa raskausviikoilla 10+0–13+6. Tässä tutkimuksessa voidaan myös melko varmasti havaita identtisyys ja epäidenttisyys tutkimalla kalvoja. Istukoiden välisessä kalvorajassa nähdään dikoriaalisessa tilanteessa ns. lambdakuvio erotuksena monokoriaalisesta kaksosraskaudesta.
On tärkeää selvittää jo alkuraskaudessa, onko sikiöillä yhteinen istukka, koska yhden istukan kaksosraskauksiin liittyy enemmän vaaroja kuin kahden istukan raskauksiin.
Kaksosraskauksien seuranta
Raskauskomplikaatiot ovat kaksosraskauksissa yleisiä. Suomalaistutkimuksessa havaittiin lähes 2/3:ssa kaksosraskauksista jokin erityisseurantaa tai hoitoa vaativa tila.
Puolet kaksosista syntyy ennenaikaisesti eli ennen 37. raskausviikon täyttymistä. Kaksosraskauksiin liittyy noin 10-kertainen riski pienipainoisuuteen ja 5-kertainen riski sikiön tai vastasyntyneen kuolemaan yksisikiöraskauksiin verrattuna. Nämä riskit ovat tosin hyvin pieniä myös kaksosraskauksissa.
Myös erilaisten muiden raskauskomplikaatioiden, kuten pre-eklampsian, raskausdiabeteksen, verisen vuodon ja raskauskolestaasin vaara on kaksosraskauksissa yksisikiöraskautta suurempi.
Identtisillä kaksosilla ennuste on epäidenttisiä huonompi. Vaarallisin tilanne on ns. feto-fetaalinen transfuusio-oireyhtymä, FFT, jossa sikiöiden välillä on verenkiertoyhteyksiä. Toinen sikiöistä riistää toiselta verenkiertoa, jolloin luovuttajasikiön kasvu hidastuu ja vastaanottajasikiön verimäärä lisääntyy, minkä seurauksena sikiö turpoaa. Paras keino tämän tilanteen hoitamiseksi on sulkea nämä verenkiertoyhteydet polttamalla ne lasersäteellä tähystyksen yhteydessä.
Monokoriaalisilla kaksosilla kuolleisuus on yli kaksinkertainen dikoriaalisiin kaksosiin verrattuna.
Kaksosraskautta seurataan aina yhteistyössä äitiysneuvolan ja synnytyssairaalan äitiyspoliklinikan kanssa. Seuranta on tiivistä, jotta mahdolliset ongelmat voidaan havaita ja hoitaa oikeaan aikaan. Monotsygoottisten kaksosten seuranta on vieläkin tiiviimpää kuin ditsygoottisten. Toistuvat ultraäänitutkimukset sikiöiden kasvun ja voinnin seuraamiseksi ovat tärkeitä. Kohdunkaulan mahdollista kypsymistä seurataan (ennenaikaisen synnytyksen vaara), samoin verenpainetta sekä virtsa- ja eräitä verikokeita (pre-eklampsian vaara).
Kaksosäitien seuranta osastolla sairaalassa on nykyään aiempaa harvinaisempaa. Sairaalahoidon syinä ovat yleensä pre-eklampsia tai muut verenpaineongelmat, sikiöiden kasvuhäiriöt ja uhkaava ennenaikainen synnytys. Kaksossynnytykset tapahtuvat synnytyssairaaloissa, joissa on valmius pikaiseen keisarileikkaukseen ja vastasyntyneiden tehohoitoon. Suomalaistutkimuksen mukaan noin puolet kaksossynnytyksistä tapahtuu keisarileikkauksella.
Kolmosraskaudet
Kolmosraskauksiin liittyy samanlaisia haasteita kuin kaksosraskauksiin, mutta vieläkin useammin. Esimerkiksi ennenaikaisuuden ja nimenomaan varhaisemman ennenaikaisuuden vaara on kolmosraskauksissa suurempi kuin kaksosraskauksissa. On arvioitu, että monisikiöraskauksissa ennenaikainen synnytys aikaistuu 2–3 viikkoa yhtä "lisäsikiötä" kohti.
Kolmosäidit lähetetään yleensä sairaalaan seurattavaksi jo varsin varhain, tilanteesta riippuen joskus jo 24.–28. raskausviikoilla. Kolmosraskaudet menevät tuskin koskaan lähelle laskettua aikaa. Kolmoset syntyvät yleensä aina keisarileikkauksella, sillä kolmen sikiön synnyttäminen alakautta on aina riski erilaisten virhetarjontojen sekä sikiöiden voinnin seurantaongelmien vuoksi.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
