Jos raskaus on sujunut normaalisti, synnytystä ei ole syytä käynnistää. Synnytyksen käynnistyessä itsestään se sujuu yleensä parhaiten. Joskus synnytyksen käynnistymistä ei kuitenkaan voida äidin tai lapsen tilanteen vuoksi odottaa, vaan luontoa pyritään auttamaan käynnistämällä synnytys.
Syitä synnytyksen käynnistämiseen
Tavallisimpia syitä synnytyksen käynnistämiseen ovat yliaikaiseksi (yli 42 raskausviikkoa) jatkunut raskaus tai se, että synnytys ei itsestään käynnisty, vaikka lapsivesi on mennyt jo yli vuorokautta aiemmin. Myös tiettyjä raskaushäiriöitä, kuten pre-eklampsiaa tai raskauskolestaasia, sairastavien synnytykset käynnistetään keskimääräistä useammin, samoin kuin tyypin 1 diabetesta sairastavien naisten synnytykset.
Yleisin sikiöstä johtuva synnytyksen käynnistämisen syy on sikiön kasvun hidastuminen tai pysähtyminen, jotka viittaavat mahdolliseen istukan vajaatoimintaan.
Usein monet syyt yhdessä johtavat päätökseen käynnistää synnytys. Jokaista käynnistämispäätöstä harkitaan siis yksilöllisesti juuri kyseisen äidin ja sikiön tilannetta ajatellen. Tarkoituksena on varmistaa terveen lapsen syntyminen ja äidin hyvinvointi välttämällä raskauden jatkumisesta mahdollisesti jommallekummalle aiheutuvat riskit.
Synnytyssairaaloissa on omat hoito-ohjeensa tilanteista, joissa synnytyksen käynnistämistä harkitaan. Nykyisin yli neljäsosa synnytyksistä käynnistetään. Synnytys pyritään käynnistämään lähellä laskettua aikaa tai sen jälkeen. Joskus raskauden aikaiset ongelmat johtavat synnytyksen käynnistämiseen jo aiemmin. Tällöin voidaan ensin varmistaa sikiön keuhkojen kypsyysaste lapsivedestä tehtävillä laboratoriotutkimuksilla.
Kohdunkaulan kypsyys
Se, miten nopeasti synnytys käynnistyy, vaihtelee hyvin paljon. Eniten siihen vaikuttaa kohdunkaulan kypsyys (Bishopin pisteet; taulukko Kohdunkaulan kypsyyden arviointi (Bishopin pisteet)). Kypsymisen saavat aikaan elimistön erittämät prostaglandiinit.
Kypsymisen aikataulu on hyvin yksilöllinen. Jos kohdunkaula on jo lyhentynyt ja pehmentynyt ja vähän avautunutkin, kalvojen puhkaiseminen eli lapsiveden poispäästäminen riittää synnytyksen käynnistämiseksi muutamien tuntien kuluessa. Jos kohdunkaula on pitkä, kiinteä, kiinni ja tarjoutuvan osan takana, kalvoja ei voida puhkaista, vaan kohdunkaulaa on ensin kypsytettävä lääkkeillä tai muulla tavoin.
| Kohdunkaulan pituus (yli 3 cm, 2–3 cm, alle 2 cm) | 0–2 pistettä |
| Kohdunkaulan sijainti (takana, keskiasento, edessä) | 0–2 pistettä |
| Kohdunkaulan kiinteys (kiinteä, tavallinen, pehmeä) | 0–2 pistettä |
| Tarjoutuvan osan korkeus | 0–2 pistettä |
| Kohdunsuun avautuminen (suljettu, auki 1–2 cm, auki yli 2 cm) | 0–2 pistettä |
Käynnistystavat
Lääkkeellinen käynnistys toteutetaan joko suun kautta tai emättimeen annosteltavalla prostaglandiinilla eli misoprostolilla. Sitä annostellaan 3–4 tunnin välein, ennen kuin päästään varsinaiseen synnytyksen käynnistämiseen eli kalvojen puhkaisuun. Nykyisin misoprostoli-lääke voidaan antaa myös emättimen kautta pieneen tamponiin imeytetyn annostelun kautta.
Nykyisin kypsyttelyyn käytetään usein myös kohdunkaulan avaavaa pallokatetria (balonki), jota pidetään paikoillaan riittävän kauan niin, että kohdunkaula on valmis kalvojen puhkaisuun. Etukäteen on hyvin vaikea ennustaa, miten kauan kypsyttelyyn menee aikaa. Siksi kypsyttelyyn on syytä suhtautua kärsivällisesti.
Myös oksitosiinia voidaan käyttää synnytyksen käynnistämiseen. Se on kuitenkin tehottomampi kuin misoprostoli, balonki tai kalvojen puhkaisu. Joissain erityistilanteissa oksitosiinia voidaan kuitenkin käyttää synnytyksen käynnistämiseksi. Silloin se annostellaan tiputuksena suoneen.
Onko käynnistetyllä ja itsestään käynnistyneellä synnytyksellä eroa?
Monesti kuulee puhuttavan, että käynnistetty synnytys olisi kivuliaampi kuin luonnollisesti käynnistynyt synnytys. Mitään lääketieteellistä perustetta tälle käsitykselle ei ole. Käynnistyttyään synnytys sujuu samalla lailla kuin itsestään käynnistynyt synnytys. Se voi toki tuntua pitemmältä, kun synnyttäjä on sairaalassa alusta asti. Siten esimerkiksi latenssivaihe tuntuu jo aktiiviselta avautumisvaiheelta, vaikka näin ei ole. Synnytyksen käynnistyttyä itsekseen synnyttäjä on usein suurimman osan latenssivaiheesta vielä kotona, mutta käynnistyksessä oleva synnyttäjä on koko ajan sairaalassa ja odottaa ehkä kärsimättömänä synnytyksen etenemistä.
Kivunlievitystä annetaan käynnistetyssä synnytyksessä samalla tavalla kuin itsestään käynnistyneessä.
Yleensä synnytys käynnistyy ennemmin tai myöhemmin. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan raskaus joudutaan päättämään keisarileikkauksella. Tämän välttämiseksi tarvitaan kärsivällisyyttä. On myös tärkeää, että synnytyksen käynnistämiseen ei ryhdytä liian vähäisin perustein.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
