Alatiesynnytyksen edellytykset
Viimeisen raskauskuukauden alkaessa on äitiysneuvolassa lääkärintarkastus. Tämän käynnin tarkoituksena on varmistaa normaalin alatiesynnytyksen edellytykset. Jos sikiö on normaalissa asennossa eli pää alaspäin eikä ulko- tai sisätutkimuksen perusteella herää epäilyä siitä, että lapsi olisi kookas suhteessa äidin lantioon, jäädään odottamaan synnytyksen käynnistymistä, ja loppuraskauden tarkastukset hoidetaan neuvolassa.
Jos neuvolan tarkastuksessa herää epäily perä- tai poikkitilasta tai epäsuhdasta sikiön ja äidin koon välillä, tehdään lähete äitiyspoliklinikalle. Siellä sikiön tarjonta varmistetaan ultraäänitutkimuksella.
Jos edelleen on syytä epäillä epäsuhtaa sikiön ja äidin koon välillä, synnytyslääkäri arvioi alatiesynnytyksen edellytykset uudelleen sekä ulko- että sisätutkimuksen avulla.
Synnytyksen sujumiseen vaikuttavien tekijöiden arviointi
Mikäli synnytyslääkärilläkin herää epäily epäsuhdasta, lantio voidaan kuvata. Aiemmin käytettiin laajalti lantion röntgenkuvausta eli pelvimetriaa. Nykyisin monessa synnytyssairaalassa käytetään lantion mittojen selvittämiseksi magneettikuvausta.
Kummallakin kuvantamismenetelmällä saadaan selville synnyttäjän luisen lantion mitat sekä leveys- että syvyyssuunnassa. Lisäksi kuvista tarkastellaan synnytyskanavan muotoa erityisesti ristiluun osalta.
Lantion kuvauksessa saatujen mittojen ennustearvo synnytyksen sujumisen kannalta ei ole kovin hyvä, koska synnytyksen sujumiseen vaikuttavat monet eri tekijät luisen lantion mittojen lisäksi, kuten lantion muoto, häntäluun joustavuus, pehmytosavastus, sikiön koko, sikiön pään muovautuvuus ja asento sekä ennen kaikkea supistusten tehokkuus. Jos sikiön pää on raskauden viimeisinä viikkoina asettunut liikkumattomaksi lantioon ("laskeutunut ja kiinnittynyt"), epäsuhta on erittäin epätodennäköistä.
Äidin mittasuhteet
Hyvin lyhyet synnyttäjät saattavat epäillä oman lantionsa koon riittävyyttä alatiesynnytykseen. On totta, että alle 155 cm:n pituisilla on kaksi kertaa suurempi ja alle 150 cm:n pituisilla naisilla 2,5 kertaa suurempi riski päätyä synnyttämään keisarileikkauksella, mutta suurin osa tämänkin mittaisista naisista synnyttää omaan kokoonsa nähden sopusuhtaisen kokoisen lapsen alateitse ilman ongelmia.
Keskimittaisen tai sitä pidemmän naisen lantiossa on yleensä aina hyvin tilaa keskikokoista suuremmallekin lapselle. Pelkkä synnyttäjän pituus ei siis ole aihe keisarileikkaukselle eikä myöskään lantion kuvantamiselle.
Synnytyshistorian vaikutus
Joskus synnyttäjää epäilyttää omat edellytyksensä synnyttää alateitse, jos oma äiti on synnyttänyt omat lapsensa keisarileikkauksella. On totta, että joissain suvuissa synnytykset ovat helpompia kuin toisissa, mutta silti jokaisen synnyttäjän edellytykset normaaliin synnytykseen on arvioitava yksilöllisesti. Äidin synnytyksistä ei voida vetää suoria johtopäätöksiä siitä, miten tytär tulee synnyttämään. Tilastot ja tutkimukset eivät tunne sukuja, joissa alatiesynnytykset eivät olisi kenelläkään onnistuneet.
Jos edellinen synnytys on päätynyt syystä tai toisesta keisarileikkaukseen, seuraavan raskauden lopulla tehdään äitiyspoliklinikalla arvio siitä, onko aiemmin tehty keisarileikkaus este alatiesynnytykselle. Yleensä näin ei ole, vaan jäädään odottamaan normaalia alatiesynnytystä.
Vaikea keisarileikkauksen jälkeinen tulehdus tai keisarileikkauksessa mahdollisesti kohtuun tehty apuviilto voivat olla aiheita uusintakeisarileikkaukseen, samoin kuin tilanne, jossa synnyttäjälle on tehty useampi kuin yksi keisarileikkaus aiemmin.
Perätilan, pysähtyneen synnytyksen tai sikiön voinnin huonontumisen vuoksi tehty keisarileikkaus ei ole aihe keisarileikkaukseen seuraavassa raskaudessa. Pysähtyneenkin synnytyksen vuoksi leikatulla on erinomaiset mahdollisuudet synnyttää seuraava lapsensa normaalisti.
Aiemman imukuppisynnytyksen jälkeen käynti äitiyspoliklinikalla seuraavan synnytyksen suunnittelussa ei ole yleensä tarpeen. Neuvolalääkäri voi tehdä viimeisen lääkärintarkastuksen yhteydessä lähetteen, mikäli epäillään, että imuvedon syynä olisi ollut lantion suhteellinen ahtaus. Pääsääntöisesti kuitenkin imukuppisynnytyksen jälkeiset synnytykset tapahtuvat alateitse.
Jos edellisessä synnytyksessä on tullut vaikea 3.–4. asteen repeämä, on seuraavan synnytyksen tapa syytä suunnitella äitiyspoliklinikalla. Mikäli repeämä on parantunut hyvin eikä äidille ole jäänyt pidätyskyvyn ongelmia, riski uuteen repeämään seuraavassa synnytyksessä on pieni ja siten seuraava synnytys voi tapahtua alateitse. Joissain tapauksissa päädytään kuitenkin keisarileikkaukseen seuraavassa synnytyksessä.
Perätila
Sikiön ollessa perätilassa yritetään ensisijaisesti ulkokäännöksen avulla saada sikiö normaaliin tarjontaan pää alaspäin. Mikäli sikiö jää perätilaan, voidaan arvioida alatiesynnytyksen mahdollisuudet. Perätilasynnytyksessä edellytetään synnyttäjän lantiolta vähän suurempaa väljyyttä, ja siksi lantio usein kuvataan.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
