Synnytyksen avautumisvaiheessa on kaksi osaa: latenssivaihe ja aktiivinen avautumisvaihe. Latenssivaiheen on tärkeää antaa tapahtua mahdollisimman paljon itsekseen.

Latenssivaihe

Latenssivaiheessa tapahtuu loput kohdunkaulan pehmenemisestä ja lyhentymisestä. Vaihe voi ensisynnyttäjällä olla kovinkin pitkä, jopa 8–12 tuntia. Supistukset ovat säännöllisiä ja jo melko kivuliaitakin, mutta kohdunsuu ei ole vielä lähtenyt avautumaan. Tämä vaihe voi olla hyvin väsyttävä varsinkin, jos se ajoittuu yöksi.

Synnytyssairaalassa voidaan latenssissa vaiheessa olevaa synnyttäjää seurata ja lääkitä esimerkiksi lihakseen pistettävällä tai suun kautta annettavalla kipulääkityksellä (esimerkiksi parasetamoli, tramadoli, petidiini, oksikodoni) ja unilääkkeillä. Lääkityksen tarkoituksena on päästä yli tästä uuvuttavasta, mutta tarpeellisesta vaiheesta niin, että voimia ja energiaa säästyy itse synnytykseen. On myös tärkeää antaa tämän vaiheen tapahtua mahdollisimman paljon itsekseen, eikä supistusten tehostamisesta tai synnytyksen edistämisestä tässä vaiheessa ole hyötyä.

Uudelleensynnyttäjällä latenssivaihe on yleensä huomattavasti lyhyempi tai puuttuu kokonaan, toisin sanoen kohdunsuun avautuminen alkaa samanaikaisesti kohdunkaulan lyhenemisen kanssa.

Aktiivinen avautumisvaihe

Varsinainen eli aktiivinen avautumisvaihe alkaa, kun kohdunkaula on hävinnyt ja kohdunsuu alkaa supistusten vaikutuksesta avautua keskimäärin noin senttimetrin tunnissa. Synnytyksen kesto lasketaan vasta aktiivisen avautumisvaiheen alusta. Alussa supistukset tulevat harvemmin, noin 5–7 minuutin välein, mutta avautumisvaiheen loppua kohti supistusten välit lyhenevät ja supistusten kesto pitenee puolesta minuutista lähes minuuttiin.

Avautumisvaiheen aikana kohdunsuu avautuu 10 senttimetriin, jolloin sen kuvataan olevan "täysin auki". Tällöin sisätutkimuksessa kohdunsuun reunaa ei ole enää tunnettavissa lainkaan. Ensisynnyttäjillä avautumisvaihe kestää tavallisimmin noin 10 tuntia ja uudelleen synnyttäjillä 6 tuntia, mutta vaihtelu on suurta.

Avautumisvaiheessa seurataan äidin ja sikiön vointia ja synnytyksen edistymistä sekä hoidetaan tarvittaessa synnytyskipua. Sisätutkimusten avulla kätilö saa tietoa kohdunsuun avautumisesta ja sikiön asemasta synnytyskanavassa (kuva ). Samalla hän tarkkailee lapsiveden väriä, määrää ja hajua.

Kuva

Lakisauman kiertyminen normaalissa synnytyksessä pään laskeutuessa synnytyskanavassa.

Jos sikiökalvot eivät ole itsestään puhjenneet, ne saatetaan puhkaista avautumisvaiheen aikana. Näin toimitaan usein silloin, kun synnytys tuntuu etenevän hitaasti tai kun sikiön voinnin tarkkailemiseksi halutaan käyttää ns. scalp-elektrodia. Kalvojen puhkaiseminen tehostaa supistuksia ja näin ollen yleensä edesauttaa synnytyksen edistymistä. Kalvojen puhkaisu tehdään sisätutkimuksen yhteydessä, eikä se satu sen enempää kuin sisätutkimus muutenkaan.

Kun kalvoihin tehdään reikä, lapsivettä ryöpsähtää ulos joskus suurikin määrä, ja siksi synnyttäjän lantion alle laitetaan usein ennen kalvojen puhkaisua astia keräämään pääosa lapsivedestä. Lapsivettä valuu tämän jälkeen vaihtelevia määriä lapsen syntymään asti.

Kun kalvot ovat puhjenneet tai puhkaistu, emättimestä on suora yhteys sikiön päähän. Siten emättimen kautta voidaan kiinnittää lapsen päänahkaan pieni spiraalinmuotoinen elektrodi (scalp-elektrodi), jonka kautta sikiön sydämen sykettä voidaan seurata tarkemmin kuin äidin vatsan päältä. Scalp-elektrodi ei ole niin herkkä rekisteröintihäiriöille äidin liikkuessa, yskiessä tai ponnistaessa.

Tarvittaessa supistusten tehostamiseksi voidaan käyttää myös lääkitystä. Oksitosiini-nimistä hormonia annetaan tiputuksena ja annostellaan vasteen mukaan. Mikäli tehoa on muuten vaikea arvioida, voidaan käyttää anturia, joka mittaa kohdun sisäistä painetta supistuksen aikana. Tämä anturi pujotetaan emättimen kautta kohdunsuun ohi kohtuonteloon.

Kätilö seuraa myös synnyttäjän voimien riittävyyttä. Synnyttäjä hikoilee usein paljonkin, ja menettää siten nestettä tavallista enemmän. Jos synnytys on pitkä, tarvitaan lisäksi energiaa. Synnytyssairaaloissa on omat ohjeensa syömisestä ja juomisesta synnytyksen aikana. Raskas ruokailu aiheuttaa usein pahoinvointia eikä ole suositeltavaa. Sen sijaan nestemäistä ravintoa, kuten mehua tai mehukeittoa, voi hyvin nauttia synnytyksen aikana. Pitkässä synnytyksessä itse nautittu ravinto ei aina riitä turvaamaan riittävää nesteen ja energian saantia, vaan saattaa olla tarpeen antaa nesteitä ja sokeriliuoksia myös suoneen.

Joskus on tarpeen antaa myös tulehdusta ehkäisemään antibiootteja, esimerkiksi jos lapsiveden menosta on kulunut pitkä aika. Tavallisimmin käytetään penisilliiniä tai kefuroksiimia tai klindamysiiniä. On erittäin tärkeää, että mahdolliset allergiat on merkitty neuvolakorttiin.

Synnytyksen avautumisvaiheessa kohtu työskentelee kohdunsuun avaamiseksi ja sikiön painamiseksi alemmas synnytyskanavassa. Aika voi tuntua pitkältä, ja asiat tapahtuvat hitaasti. Etukäteen on mahdotonta ennustaa, kuinka kauan avautumisvaihe tulee kestämään. Ajan kuluminen ja kivut väsyttävät, ja synnytyksen etenemisen odottaminen on raskasta.

Synnyttäjä voi helpottaa oloaan etsimällä itselleen sopivimmat asennot tai liikkumalla supistusten aikana. Monissa synnytyshuoneissa on keinutuoli, säkkituoli tai vesisänky. Siirtyminen synnytyssängyltä kävelemään tai sängyn viereen seisomaan tai kontalleen lattialle patjan tai pallon päälle sallii lantion liikuttamisen supistusten aikana paremmin kuin sängyllä kyljellään makaaminen.

Seisominen lantionlevyisessä haara-asennossa polvet hieman koukussa auttaa pyörittämään lantiota supistusten aikana. Tämä helpottaa supistuskipua, joka tuntuu pahimpana pitkällään ollessa.

Myös lämmin vesi helpottaa oloa. Useissa synnytyssairaaloissa on amme, jossa synnyttäjä voi helpottaa oloaan avautumisvaiheessa. Myös lämmin suihku helpottaa oloa ja rentouttaa. Tukihenkilön läsnäolo on monen synnyttäjän mielestä tärkeää juuri avautumisvaiheessa, jolloin hän voi rohkaista ja rauhoittaa synnyttäjää ja pitää seuraa.

Synnytyksen aikana tulee usein tarve käydä WC:ssä. Viimeistään ennen ponnistusvaiheen alkua on tärkeää, että virtsarakko on tyhjä. Täysi virtsarakko vie tilaa lantiossa ja voi vaikeuttaa synnytystä. Kipu tai sikiön pään sijainti lantiossa voi vaikeuttaa virtsaamista. Jos synnyttäjä ei pysty itse virtsaamaan, kätilö voi tyhjentää virtsarakon katetroimalla eli viemällä paikallispuudutuksen jälkeen virtsaputkea pitkin ohuen pehmeän katetrin virtsarakkoon.

Synnytyksen kulkua arvioidaan partogrammin avulla. Siinä kuvataan sisätutkimuksissa saatu tieto kohdunsuun avautumisesta ja tarjoutuvan osan laskeutumisesta samalla aika-akselilla. Kuvasta nähdään, tapahtuvatko nämä normaalia vauhtia. Synnytyshäiriöt muuttavat partogrammin muotoa.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).