Ihokontaktin tärkeys
Synnytys on vauvalle ja äidille suuri mullistus. Syntymän jälkeinen välitön ihokontakti auttaa molempia toipumaan synnytyksestä sekä edistää imetyksen käynnistymistä. Se herättää vauvan halua imeä ja äidin halun hoivata vauvaa. Ihokontaktissa oleminen tukee vauvan sopeutumista elämään kohdun ulkopuolella ja tutustuttaa vauvan oman äidin bakteerikantaan.
Ihokontakti on paras tapa pitää vauva lämpimänä, jolloin hänen ei tarvitse käyttää energiaansa lämmön ylläpitämiseen. Tämä on erityisen tärkeää sellaisten vastasyntyneiden kohdalla, joilla on riski verensokerin laskuun. Jos vauvan verensokereita seurataan, on hyvää pitää häntä ihokontaktissa myös ensi-imetyksen jälkeen. Ihokontaktia voi hyödyntää lapsivuodeosastolla ja vielä kotonakin.
Ihokontaktin toteuttaminen
Kun vauva on syntynyt, kätilö kuivaa hänet hyvin, tarkistaa voinnin ja antaa minuutin iässä Apgar-pisteet vauvan kunnon mukaan. Sen jälkeen hän nostaa vauvan äidille. Ihokontakti toteutuu parhaiten, kun vauva on vatsallaan äidin paljaalla rintakehällä. Äiti puolestaan on selällään tai puoli-istuvassa asennossa. Jos äiti on selällään, on äidin pään hyvä olla kohollaan niin, että hän näkee vauvan kasvot ja pystyy tarkkailemaan vauvansa vointia.
Vauvan ja äidin välissä ei ole mitään, mutta vauva on hyvä peitellä selän puolelta, mistä vauva voi muuten päästä viilenemään. Vauvan pään voi jättää paljaaksi. Pesemisellä, punnitsemisella ja pukemisella ei ole kiire. Ne voi tehdä myöhemmin, sen jälkeen, kun vauva on imenyt rinnalla ensimmäisen kerran.
Ensi-imetys
Ihokontaktissa sekä äiti että vauva alkavat toimia vaistonvaraisesti. Äiti koskettelee vauvaansa ja alkaa vastata vauvan viesteihin. Vauva alkaa hakeutua rinnalle imeäkseen ensimmäisen kerran. Varhainen vuorovaikutus äidin ja vauvan välillä käynnistyy.
Vauva on hereillä muutaman ensimmäisen tunnin ajan syntymänsä jälkeen. Kun vauva saa olla häiriöttömässä ihokontaktissa ensi-imetykseen saakka, hänellä aktivoituu luontainen halu löytää rinta ja alkaa imeä.
Vauvat toimivat aina samalla tavalla. Yleensä vauva lepää jonkin aikaa ihokontaktiin päästyään. Vähitellen hän alkaa työntää kieltään ulos suusta, viedä nyrkkiään suuhun, nostaa päätään, käyttää jalkojaan ja käsiään ja lopulta liikkua ryömien kohti rintaa. Painaessaan pieniä jalkojaan äidin vatsaa vasten vauva hieroo kohtua edesauttaen kohdun supistumista. Kun vauva etsii äidin rintaa ja koskettaa kädellään ja suullaan nänniä, hän aikaansaa herumisrefleksin käynnistymisen. Vauvan toiminta hyödyttää siis myös äitiä.
Sillä, että vauva saa itse hakeutua rinnalle, on positiivinen vaikutus imetyksen onnistumiseen jatkossa. Jos synnytys on ollut pitkä, voi vauvakin olla väsynyt, eikä hän välttämättä jaksa imeä vielä ensimmäisten tuntien aikana. Silloinkin on oleellista, että vauva saa olla häiriintymättömässä ihokontaktissa.
Jos äidin tai vauvan vointi ei mahdollista välitöntä ihokontaktia heti synnytyksen jälkeen, kannattaa ensi-ihokontakti toteuttaa heti kun se on mahdollista. Vauvan taito hakeutua itse rinnalle pysyy aktiivisena vielä useiden viikkojen ajan.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty TtM, kätilö Heta Kolasen kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
