Kun synnytyksen aikana käytetään lääkkeitä, on niiden äitiin kohdistuvan vaikutuksen lisäksi mietittävä myös niiden vaikutuksia sikiöön, joka saa oman annoksensa istukan kautta. Sikiön ja vastasyntyneen kyky poistaa elimistöstään lääkkeitä ei ole vielä täysin kehittynyt. Siten lääkkeiden vaikutus voi olla voimakkaampi ja vaikutusaika pitempi kuin aikuisilla.
Suomessa synnytyssairaaloissa käytössä olevat synnytyskivun hoitoon tarkoitetut lääkkeet on valittu siten, että vastasyntyneen ei tarvitsisi altistua niiden vaikutukselle. Synnytyksen alussa annetut lääkkeet ehtivät yleensä poistua sikiön ja äidin elimistöstä ennen lapsen syntymää.
Joskus synnytys saattaa yllättää nopeudellaan tai alatiesynnytys muuttuukin yhtäkkiä keisarileikkaukseksi, jolloin edeltävän 2–3 tunnin aikana annetulla lihakseen tai suoneen pistetyllä lääkeaineella voi olla vaikutusta vastasyntyneen vointiin. Lääkeaineiden suurimmat haittavaikutukset liittyvät vastasyntyneen hengitykseen, mutta niiden hengitystä lamaava vaikutus voidaan kumota vastavaikuttajalääkkeellä.
Kipulääkkeet
Lihakseen tai suoneen pistettävät vahvat kipulääkkeet ovat yleensä käytössä synnytyksen alussa, tyypillisimmin latenssivaiheessa. Latenssivaiheessa synnyttäjä saa apua lääkkeiden kipua lievittävän vaikutuksen lisäksi myös niihin usein liittyvästä rauhoittavasta vaikutuksesta.
Tavallisimmin Suomessa ovat käytössä petidiini, oksikodoni, fentanyyli tai tramadoli. Haittavaikutuksena voi ilmetä pahoinvointia.
Varsinaisia rauhoittavia lääkkeitä ei käytetä synnytyksen aikana.
Ilokaasu
Ilokaasu eli typpioksiduuli on hajutonta kaasua, jota sekoitetaan hapen kanssa ja annostellaan yleensä 40–50-prosenttisena seoksena. Ilokaasu on turvallisuutensa ja yksinkertaisen annostelutapansa vuoksi käytetyimpiä synnytyskivun lievitysmenetelmiä.
Ilokaasua hengitetään maskin avulla jaksoittain supistusten aikana. Kaasun vaikutus alkaa vasta runsaan puolen minuutin kuluttua kaasun hengittämisen aloittamisesta, joten synnyttäjän olisi hyvä ennakoida supistuksen alkaminen. Supistusten välissä ilokaasu poistuu elimistöstä, joten sen käyttö on hyvin turvallista.
Osalle synnyttäjistä tulee ilokaasun hengittämisestä huono olo, huimausta ja liiallisesta käyttämisestä tokkuraisuutta. Toisaalta pahoinvointi synnytyksen aikana on varsin yleistä ilman ilokaasun käyttöäkin.
Kohdunkaulanpuudutus
Kohdunkaulanpuudutuksen eli parakervikaalipuudutuksen (PCB) laittaa synnytyslääkäri. Tässä puudutusmuodossa kohdunkaulan sivuilla oleva hermopunos puudutetaan kohdunkaulan molemmin puolin (kuva ).
Kohdunkaulan puudutuksen laitto.
Jotta puudutus voidaan laittaa, sikiön voinnin tulee sykekäyrän perusteella olla moitteeton, lapsiveden kirkasta ja kohdunsuun avautunut mielellään ainakin 3–4 senttimetriä, jotta puudutuksen laittaminen onnistuisi teknisesti hyvin. Kalvojen tulee olla puhjenneet tai ne puhkaistaan, jotta sikiön voinnin valvontaan voidaan käyttää scalp-elektrodia.
Käyttämällä erityistä tähän tarkoitukseen suunniteltua neulaa lääkäri vie sormensa emättimen kautta vuorotellen kohdunsuun kummallekin sivulle ja ohjaa neulan kärjen sormiensa välistä oikeaan paikkaan kohdunsuun limakalvon alle. Puudutetta ruiskutetaan kahteen tai neljään kohtaan.
Kohdunkaulan puudutus alkaa vaikuttaa hyvin nopeasti, jo muutaman minuutin kuluttua. Se lievittää kipua hyvin tai erinomaisesti 50 %:lla synnyttäjistä ja kohtalaisesti 35 %:lla synnyttäjistä. Se voidaan tarvittaessa uusia 1,5–2 tunnin kuluttua, jollei kohdunsuu ole jo avautunut täysin auki.
Kohdunkaulan puudutus sopii parhaiten uudelleensynnyttäjille, joiden synnytys edistyy nopeasti ja tehokasta kivunlievitystä tarvitaan lyhyemmän aikaa kuin ensisynnyttäjillä.
Epiduraali- ja spinaalipuudutus
Ks. erillinen artikkeli Epiduraali- ja spinaalipuudutus synnytyskivun hoidossa.
Ponnistusvaiheen kivun hoito
Ponnistusvaiheessa kipu tuntuu eniten välilihan alueella sen venyttyessä voimakkaasti. Epiduraali- ja spinaalipuudutukset (ks. Epiduraali- ja spinaalipuudutus synnytyskivun hoidossa) hoitavat myös ponnistusvaiheen kipua, jos ponnistusvaihe ajoittuu sopivasti puudutteen laiton jälkeisille parille tunnille. Jos synnytys on edennyt jo hyvin pitkälle synnyttäjän tullessa sairaalaan, voidaan puudutus laittaa myös pelkästään ponnistusvaiheen kivun hoitoa varten.
Lantion pohjan kudokset ja välilihan alue voidaan myös ponnistusvaiheen kivun hoitamiseksi puuduttaa pudendaalipuudutuksen avulla. Siinä synnytyslääkäri tai kätilö vie erityisesti tähän tarkoitukseen suunnitellun neulan emättimen kautta lantionpohjalla tuntuvien luisten kyhmyjen (spina ischiadica) taakse ja ruiskuttaa kummallekin puolelle puudutteen (kuva ).
Pudendaalipuudutus.
Hyvin onnistuessaan pudendaalipuudutus rentouttaa välilihaa, ja esimerkiksi episiotomian tai repeämien ompelemista varten ei tarvita enää muuta puudutusta. Myös episiotomiaa varten laitettu paikallispuudutus lievittää osaltaan välilihan venymisestä aiheutuvaa kipua.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
