Sikiö vaihtelee asentoaan raskauden aikana monta kertaa, mutta pyrkii asettumaan pää alaspäin 35. raskausviikkoon mennessä. Sen jälkeen 3–4 % sikiöistä on edelleen perätilassa.

Kuva

Erilaisia perätilatarjontoja.

Jos neuvolassa epäillään, että sikiö on perätilassa, odottava äiti lähetetään synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle. Poliklinikalla pohditaan mahdollisuuksia ensiksikin kääntää sikiö pää alaspäin ennen synnytyksen käynnistymistä tai, mikäli käännös ei onnistu tai sitä ei pidetä mahdollisena, sikiön synnyttämistä perätilassa.

Ulkokäännös tehdään synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalla. Synnyttäjän maatessa mahdollisimman hyvässä asennossa tutkimuspöydällä lääkäri pyrkii nostamaan sikiön perää ylös lantiosta. Tämä voi tuntua vähän aikaa ikävältä, varsinkin jos synnyttäjän virtsarakko on täynnä. Jos perä nousee lantiosta, lääkäri ohjaa toisella kädellä sikiön päätä alaspäin. Toimenpide tehdään rauhallisesti odottaen sikiön myös itse liikkuvan toivottuun suuntaan. Toimenpiteen aikana sikiön vointia seurataan ultraäänitutkimuksen avulla ja toimenpiteen jälkeen sikiön sykekäyrän avulla.

Synnytyksen suunnitteluun vaikuttavat tiedot äidin aiemmista synnytyksistä ja nykyisen raskauden kulusta, sikiön koko ja äidin lantion koko ja sikiön tarkempi asento. Täydellisessä pakaratarjonnassa sikiön jalat ovat lonkista koukussa ja polvista ojentuneina, ja pakarat ovat siten tarjoutuvina. Pakara-jalkatarjonnassa myös polvet ovat koukussa ja jalkaterät siten pakaroiden vieressä. Nämä molemmat tarjonnat soveltuvat myös alatiesynnytykseen. Jos sen sijaan jompikumpi tai molemmat jalat ovat lonkista vähän tai kokonaan ojentuneina niin, että pelkästään jalka on tarjoutuvana, alatiesynnytystä ei yleensä suositella. Tällöin synnytys yleensä hoidetaan suunnitellulla keisarileikkauksella.

Jos sikiö on arvioitu kovin suurikokoiseksi tai on herännyt epäily sikiön koon ja lantion välisestä epäsuhdasta tai istukan vajaatoiminnasta, on myös mahdollista päätyä keisarileikkaukseen sikiön ollessa perätilassa. Jokaisessa raskaudessa, jossa sikiö on perätilassa, synnytys suunnitellaan siis yksilöllisesti ottaen huomioon kaikki tarpeelliset näkökohdat.

Keskikokoinen sopivassa perätarjonnassa oleva lapsi voi syntyä normaalisti alateitse, jos äidin lantio on tavallisen kokoinen ja synnytys käynnistyy ennen 41 raskausviikkoa. Äidin lantio arvioidaan sekä sisätutkimuksen avulla että usein myös röntgen- tai magneettikuvalla. Jos olosuhteet ovat edulliset, synnytystä voidaan jäädä odottamaan. Jos raskaus kuitenkin jatkuu pitkälti yli lasketun ajan, käynnistämistä voidaan harkita, vaikka useimmiten päädytään suunniteltuun keisarileikkaukseen.

Käynnistyttyään perätilasynnytyksen avautumisvaihe sujuu pitkälti samalla lailla kuin päätilassa olevan lapsen synnytys. Sikiön vointia pystytään seuraamaan samoin menetelmin. Kivunlievitystä käytetään samoin periaattein, samoin oksitosiinia. Kalvojen puhkaisua pyritään kuitenkin välttämään.

Ponnistusvaiheessa perätilassa olevan lapsen auttaa maailmaan lääkäri. Tätä varten synnyttäjän on asetuttava gynekologiseen tutkimusasentoon jalat tuettuina jalkatukiin. Perätilaa synnytettäessä väliliha yleensä leikataan, jotta saadaan viimeisenä syntyvälle suurimmalle ruumiinosalle eli päälle mahdollisimman hyvä tila syntyä. Ponnistusvaiheen alussa synnyttäjä ponnistaa kätilön ohjeen mukaan, ja lapsen peppu ja jalat syntyvät näiden ponnistusten seurauksena. Näin jatketaan, kunnes lapsi on syntynyt lapaluita myöten. Seuraavalla supistuksella lääkäri auttaa ensin kädet ja sitten lapsen pään syntymään tietyin ottein. Jälkeisvaihe sujuu kuten muissakin alatiesynnytyksissä.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).