Normaalin synnytyksen jälkeinen aika sairaalassa on viimeisen parin vuosikymmenen aikana lyhentynyt: nykyään se on kaksi–kolme vuorokautta. Ensisynnyttäjät viipyvät yleensä sairaalassa pidempään kuin uudelleen synnyttäjät.

Vastasyntynyt sopeutuu syntymän jälkeisiin muutoksiin kahden vuorokauden ikään mennessä. Tuolloin lastenlääkäri pystyy tarkastamaan hänet ja perhe pääsee kotiutumaan. Synnytys voidaan myös hoitaa polikliinisesti, jolloin synnyttäjä kotiutuu jopa samana päivänä ja lapsen tarkastus sovitaan parin päivän päähän.

Lyhentyneestä hoitoajasta on hyötyä. Äiti ja lapsi välttyvät sairaalabakteereille altistumiselta. Kotona vauvan imetystahti löytyy vaivattomasti ja äidin on helppo levätä. Lapsivuodeosastolla pyritään siihen, että lapsi on vierihoidossa äidin luona, ja isän tai tukihenkilön mukana olo on toivottua. Sairaaloissa on yhä enemmän perhehuoneita.

Vierihoidossa vastasyntyneen viestit tulevat äidille tutuiksi lyhyenkin sairaalassa olon aikana. Imettäminen aloitetaan jo synnytyssalissa. Lapsi voi määrätä imetyksen tahdin, mutta on suositeltavaa imettää ainakin kahdeksan kertaa vuorokaudessa ensimmäisten päivien aikana.

Terve äiti toipuu normaalista synnytyksestä varsin nopeasti. Ensi tunnit lapsen kanssa ovat täynnä ihmettä, ja hormonien vahvistama onnellisuuden tunne saattaa pitää äidin hereillä vuorokauden ajasta riippumatta. Myös vastasyntynyt on aluksi hereillä ja tutustuu ympäröivään maailmaan. Ensimmäisen vuorokauden aikana kuitenkin unen tarve lisääntyy ja kannattaa nukkua silloin kun voi.

Seuraavien vuorokausien aikana hoitajat ohjaavat lapsen hoidossa, mutta äiti ja perhe luovat oman rytminsä päiväjärjestykseen. Säännölliseen lepo- ja ruokailurytmiin kannattaa pyrkiä. Osastolla synnytys käydään läpi mahdollisuuksien mukaan synnytyksen hoitaneiden ihmisten kanssa.

Äidin seuranta normaalin synnytyksen jälkeen

  • Kohdun supistuminen: tutkitaan vatsan päältä painaen, tarvittaessa kohtua hierotaan kädellä, mikä parantaa supistelua
  • Jälkivuoto: määrä ja haju
  • Episiotomia, repeämät, limakalvot: tarkistetaan katsoen, kipulääkettä annetaan tarvittaessa
  • Virtsan tulo: riittävä juominen ja rakon tyhjeneminen
  • Liikkuminen: nopeasti liikkeelle synnytyksen jälkeen, tarvittaessa autetaan ensi kertaa ylös noustessa
  • Imettäminen: kerrat, vauvan imemisote, rintojen iho

Vastasyntyneen seuranta

  • 1. vuorokausi: imeminen, pulssi, hengitystaajuus, pissaaminen, ulostaminen, itkuisuus, jäntevyys, ihon väri
  • 2. vuorokausi: kuulo, imeminen, pulssi, hengitystaajuus, ihon väri, pissaaminen (määrä), ulostaminen, kotiin lähtiessä paino

Kohdun supistuminen

Ensimmäisten tuntien aikana kohdun supistumista seurataan säännöllisesti. Äiti tuntee jälkisupistuksia, ja kätilö seuraa kohdun kokoa ja kiinteyttä kädellä vatsan päältä painellen. Se voi tuntua ikävältä, mutta auttaa kohtua tyhjenemään verestä ja supistumaan tehokkaasti.

Jälkisupistukset saattavat olla kivuliaita, mutta niistä on hyötyä, koska kohtu pienenee ja vuodon määrä vähenee. Uudelleen synnyttäjä tuntee jälkisupistuksia noin viikon ajan synnytyksestä. Ensisynnyttäjällä niitä saattaa tuntua lyhyemmän aikaa.

Supistellessa kohtu muuttuu napakan kiinteäksi. Imettäminen lisää oksitosiini-hormonin erittymistä, mikä edistää kohdun supistumista. Tarvittaessa oksitosiinia voidaan antaa myös lääkehoitona samoin kuin prostaglandiinihormonia.

Virtsaaminen

Synnytyksen jälkeen WC:ssä käyntiä seurataan monesta syystä. Ensimmäinen WC-reissu tulisi tehdä neljän tunnin kuluessa synnytyksestä. Moni äiti ei jaksa tai ehkä saakaan juoda synnytyksen aikana, minkä takia synnyttäjille annetaan suoneen nestehoitoa. Nesteytys lisää virtsaneritystä samoin kuin oksitosiini, jota yli puolet synnyttäjistä saa supistusten tehostamiseksi. Selkäpuudutus voi heikentää virtsaamistarpeen tunnistamista vielä kivun lievityksen loputtua.

Pitkäksi venähtänyt tauko rakon tyhjentämisessä saattaa johtaa virtsarakon ylitäyttymiseen ja venyttymiseen, mikä huonontaa virtsarakon toimintaa. Kahdeksassa tunnissa rakkoon kertyy virtsaa litran verran.

Jos vointi synnytyksen jälkeen tuntuu heikolta ja väsyneeltä, kätilö tulee avuksi auttamaan ylös nousemisessa. Rauhallinen ympäristö ja alapään suihkuttelu auttavat virtsaamisen onnistumista. Rakon tyhjentymistä voidaan auttaa katetroinnilla, mikä tarkoittaa virtsarakon tyhjentämistä ohuen letkun avulla. Joskus rakkoon joudutaan jättämään katetri muutamaksi vuorokaudeksi.

Täysi virtsarakko tuntuu häpyluun yläpuolella kiinteänä pallomaisena massana. Se aiheuttaa kipua, jota ei aina erota jälkisupistuksista tai muista synnytyksen jälkeisistä kivuista. Kookas rakko huonontaa kohdun supistumista ja voi lisätä jälkivuodon määrää.

Jälkivuoto

Jälkivuoto on usein kuukautisvuotoa runsaampaa. Imetettäessä kohtu supistelee, ja sen seurauksena vuotoa voi tulla aluksi runsaasti. Muutaman päivän kuluessa se kuitenkin niukkenee ja muuttuu rusehtavaksi.

Liikkuminen

Laskimotukosten riski suurenee raskauden aikana. Synnytyksen aikana kannattaa olla välillä pystyssä ja liikkua. Pitkällään ollessa on hyvä liikutella jalkoja ja vaihtaa asentoa usein. Varhainen liikkeelle lähtö vähentää laskimotukosten riskiä.

Raskausaikaiseen riskiin verrattuna lapsivuodeaikana tukoksia on useammin. Alatiesynnytyksen jälkeen laskimotukoksia on yhdellä sadasta synnyttäjästä. Keisarileikkaus suurentaa niiden esiintymisen kolminkertaiseksi.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).