Äidin kotiinlähtötarkastus
Kätilö tekee normaalin synnytyksen jälkeisen kotiutumistarkastuksen. Siinä tarkistetaan kohdun supistuminen, jälkivuoto, repeämät, imetys ja rintojen kunto. Neuvolakortissa on kohta, johon kotiinlähtötilanne voidaan merkitä, mutta useimmiten äiti saa mukaansa kopion potilasasiakirjoihin tehdyistä merkinnöistä.
Vastasyntyneen kotiinlähtötarkastus
Vastasyntyneen kotiinlähtötarkastus tehdään yleensä, kun lapsi on 36–72 tunnin ikäinen. Silloin lapsi on sopeutunut pärjäämään kohdun ulkopuolella. Tarkastuksessa on mukana äiti tai molemmat vanhemmat. Lapsen ei pitäisi olla nälkäinen tarkastuksen aikana.
Lastenlääkärin tarkastus tehdään perusteellisesti päästä varpaisiin. Sen yhteydessä lapsi punnitaan. Normaali painonlasku on ensimmäisen kolmen–neljän päivän aikana noin 6–8 % syntymäpainosta. Yli 9–10 %:n painonlasku on poikkeava. Imetykseen ja maidon riittävyyteen liittyvät asiat käydään läpi.
Lastenlääkäri tarkistaa lapsen ihon, värin, lihasjäntevyyden, ärtyvyyden sekä heijasteet. Sydän kuunnellaan ja lapsen pulssit tunnustellaan sen varmistamiseksi, että sydän on terve. Lisätietoa saadaan tarvittaessa mittaamalla verenpaine ja happikyllästeisyys (happisaturaatio) kaikista raajoista sekä tekemällä sydämen ultraäänitutkimus. Lastenlääkäri arvioi myös lapsen hengityksen ja kuuntelee hengitysäänet.
Sisäelimet tarkistetaan painellen vatsanpeitteiden läpi, sukuelimet tarkistamalla, että rakenteet ovat normaalit ja että pojilla kivekset ovat laskeutuneet. Kallon luut, luiden välillä olevat saumat ja aukileet tunnustellaan. Solisluut ja yläraajojen liikkuvuus kontrolloidaan. Raajojen tarkastelussa arvioidaan rakenteet ja virheasennot.
Mikäli lonkkien tutkimuksessa ei saada varmaa tietoa siitä, että ne ovat kunnossa tai havaitaan jotain, mikä pitäisi tutkia tarkemmin, lastenkirurgi tarkistaa lonkkien tilanteen 1–2 viikon kuluessa. Tarvittaessa lonkkanivel voidaan tutkia myös ultraäänen avulla.
Silmistä lääkäri tutkii punaheijasteen. Nykyisin kuulo arvioidaan kuulemishavainnon tuottaman aivovasteen perusteella, aiemmin arviointi perustui lapsen reaktioon poikkeavaan äänisignaaliin (torvi, räikkä). Tutkimus on lapselle vaivaton ja sen tekee kätilö.
Kotiinlähtötarkastuksen yhteydessä vanhemmilla on mahdollisuus keskustella lapseen ja perheeseen liittyvistä asioista.
Tavallisesti äidin ja lapsen jatkoseuranta tapahtuu neuvolassa. Syntymää seuraavien viikkojen seurantapaikoissa saattaa olla paikallisia eroja: joskus paikkana on neuvola, toisilla paikkakunnilla synnytyssairaala. Tarvittavat kontrollitarkastukset sovitaan neuvolaan tai vastasyntyneiden poliklinikalle.
Varhainen kotiutuminen
Varhainen kotiutuminen tarkoittaa äidin ja lapsen kotiin lähtöä 6–36 tunnin kuluessa synnytyksen jälkeen. Se jaetaan polikliiniseen synnytykseen, missä äiti ja lapsi lähtevät kotiin synnytyssalista 6–12 tunnin jälkeen synnytyksestä, ja lyhytjälkihoitoiseen synnytykseen, jossa kotiutuminen tapahtuu lapsivuodeosastolta 12–36 tunnin kuluessa.
Synnytyssairaalat ovat järjestäneet varhaisen kotiutumisen perusteet ja seurannan yhteistyössä neuvoloiden kanssa siten, että se on turvallista sekä äidille että vastasyntyneelle.
Varhaisen kotiutumisen edellytyksiä
- Lapsi on terve, täysiaikainen (syntynyt aikaisintaan 38. raskausviikolla) ja raskauden kestoon nähden normaalipainoinen.
- Raskaus on sujunut normaalisti.
- Synnytys on ollut normaali alatiesynnytys, ja lapsivuodeaika on sujunut hyvin.
- Lapsi syö hyvin, ja hänen voinnissaan tai äidin tai lapsen tiedoissa ei ole ilmennyt riskejä tulehduksiin, matalaan verensokeriin tai keltaisuuteen.
- Äidillä on kokemusta vastasyntyneen hoidosta.
- Perheen aiemmalla lapsella / aiemmilla lapsilla ei ole ollut vastasyntyneenä ongelmia, jotka mahdollisesti toistuisivat perheen seuraavilla lapsilla.
- Äidin ja vauvan jatkoseurannat ja mahdollisesti tarvittava hoito on suunniteltu yhdessä neuvolan ja synnytyssairaalan kanssa.
- Perheen välitön yhteyden saaminen neuvolaan tai synnytyssairaalaan on tarvittaessa mahdollista.
Artikkelin pohjana on käytetty lastenlääkäri Viena Tommiskan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).