Toipuminen synnytyksestä kestää 6 viikosta jopa 12 viikkoon. Toipumisaikaa kutsutaan puerperiumiksi, lapsivuodeajaksi. Sen aikana äidin elimistö palautuu raskauden ja synnytyksen aiheuttamista muutoksista. Sairaalasta kotiutuessa tämä palautuminen on vasta alullaan.
Isän, muun perheen ja ystävien apu on korvaamatonta äidin ja vastasyntyneen palatessa arkeen.
Kotiintulon jälkeen neuvola tukee äitiä lapsen hoidossa. Neuvolaan voi ottaa yhteyttä jo synnytyssairaalasta. Neuvolan terveydenhoitaja tekee kotikäynnin synnyttäjän ja vauvan kotiuduttua.
Kotikäynnillä käydään läpi äidin ja lapsen vointi sekä koko perheen tilanne uuden perheenjäsenen tultua kotiin. Äidin jaksamisen lisäksi tarkastetaan elimistön toipuminen, imetyksen sujuminen ja vuorovaikutus lapsen kanssa.
Terveydenhoitajan kanssa kannattaa käydä läpi synnytykseen liittyvät asiat ja tuntemukset. Lapsi punnitaan ja mitataan, ja arvoja verrataan syntymämittoihin. Samalla arvioidaan lapsen virkeyttä ja jäntevyyttä. Iho ja erityisesti napavarren tynkä tarkistetaan. Se on todennäköisesti irronnut tähän mennessä. Vastasyntyneen ulkoiluttamiseen ja kylvettämiseen annetaan ohjeita.
Episiotomian tai repeämien paraneminen
Episiotomian eli välilihan leikkaamisen yleisyys on viimeisten vuosikymmenten aikana vähentynyt. Se tehdään enää alle neljännekselle synnyttäjistä.
Ei ole olemassa täsmällisiä tilastoja siitä, kuinka usein välilihaan tai emättimeen tulee pieniä repeämiä, jotka tarvitsevat ompeleita. Vaikeita repeämiä tulee vain yhdelle prosentille synnyttäjistä. Rutiininomainen välilihan leikkaus ei pienennä repeämien esiintymistä. Vaikka suuri osa alakautta synnyttäneistä tuntee kipua tai kiristystä välilihan seudussa ensimmäisinä päivinä, vain harvalla on niitä enää viikon kuluttua.
Episiotomian sulkemiseen käytetään itsestään sulavia ompeleita. Sulamiseen voi kulua 4–5 viikkoa. Välilihan puolella pinnallinen kerros suljetaan usein ihonsisäisesti, jolloin ompeleet eivät liikkuessa tai istuessa pistele.
Emättimessä ja episiotomian seudussa tuntuu alkuun kiristystä ja turvotusta. Tuntemukset vähenevät nopeasti, mutta tarvittaessa kipua voi lievittää lääkkeittä viilentämällä välilihaa. Lääkkeinä käytetään paikallispuudutteita tai kipulääkkeitä, kuten parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä. Imetyksen aikana vähän rintamaitoon siirtyvät lääkkeet ovat suositeltavia (esimerkiksi ibuprofeeni).
Kotona kipulääkitys on enää harvoin tarpeellinen. Istuminen voi tuntua hankalalta ensi päivinä. Avuksi voi kokeilla pehmeitä tyynyjä. Jos pissatessa kirvelee, alapään suihkuttamisesta voi olla apua. Toistuvat suihkuttelut pienentävät myös tulehdusriskiä.
Pienimpiä pinnallisia limakalvorepeämiä ei aina tarvitse ommella. Laajat tai syvät repeämät ovat harvinaisia. Emättimen puolella kudoksissa on runsas verisuonitus. Se voi merkitä repeämän seurauksena runsasta verenvuotoa. Repeämän korjaamisen lisäksi pyritään myös sulkemaan vuotava suoni. Toimenpide suoritetaan leikkaussalissa.
Joskus vuoto uusiutuu muutaman tunnin sisällä. Sen takia repeämään voidaan jättää laskuputki, dreeni, minkä kautta veri pääsee poistumaan. Limakalvon alle voi kehittyä verenpurkauma ilman limakalvon repeämääkin. Se täytyy avata ja hyytymä poistaa. Repeämän ja siihen liittyvän verenvuodon riski ei ole normaalia suurempi seuraavissa synnytyksissä. Pieni välilihan repeämä paranee nopeammin kuin episiotomiahaava.
Laajat repeämät voivat ulottua välilihasta peräsuoleen. Ne korjataan aina. Isojen repeämien paranemisen tukena käytetään tulehduskipulääkettä.
Lantionpohjan vahvistaminen aloitetaan jumpalla heti, kun kipu on hälventynyt. Revenneiden lihasten voimistamiseksi voi käyttää samoja harjoituksia kuin muutenkin synnytyksen jälkeen. Jos synnytyksessä on tullut laaja repeämä, synnytyksen jälkitarkastus on yleensä äitiyspoliklinikalla. Siellä tarkastetaan kudosten paraneminen ja käydään läpi lantionpohjan lihasten toimintaa.
Lihasten heikkouden oireena voi olla virtsan tai suolen pidätyskyvyn heikentyminen. Mikäli oma harjoittelu ei ole tilannetta korjannut, fysioterapian avulla opetetaan tunnistamaan lihakset, ja niitä voidaan vahvistaa sähköisen ärsytyksen avulla. Omatoiminen päivittäinen harjoittelu on tärkein osa paranemista.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
