Suunniteltu keisarileikkaus tehdään selkäpuudutuksessa, poikkeustapauksissa yleisanestesiassa. Tämän ansiosta äiti voi olla hereillä ja tutustua lapseen heti syntymän jälkeen. Heräämössä tarkkailu kestää pari tuntia. Ensi-imetystä ja ihokontaktia on mahdollista yrittää jo siellä, mikäli lapsi on virkeä. Jos vauva ei pääse heräämöön äidin syliin, hän voi olla isän tai tukihenkilön ihokontaktissa.
Kiireellisen leikkauksen jälkeinen vointi ja seuranta eivät oleellisilta osin poikkea suunnitellun leikkauksen jälkihoidosta. Leikkaukseen on päädytty alatiesynnytysyrityksen jälkeen, minkä vuoksi äiti saattaa olla väsyneempi kuin suunnitellun leikkauksen jälkeen. Toipumisajan tarve voi olla pitempi. Varhainen ylösnousu ja liikkeelle lähtö ovat kuitenkin tärkeitä kiireellistenkin leikkausten jälkeen. Vauvaan tutustuminen ja imettäminen pyritään aloittamaan välittömästi.
Mikäli leikkaus on sujunut ongelmitta, voi juoda omien tuntemusten mukaan osastolle tultua ja ylösnousun onnistuttua. Ruokahalun palattua saa syödä tavallista ruokaa.
Kivunlievitys
Keisarileikkauksen jälkeinen kivunlievitys suunnitellaan ennen osastolle siirtymistä. Tavallisesti leikkausta varten asennetun epiduraalikatetrin kautta annetaan pitkään vaikuttavaa kipulääkettä, mikä auttaa ensimmäisten tuntien aikana. Jos epiduraalikatetria ei ole asennettu, ensimmäisen vuorokauden aikana kipulääkettä voi saada lihakseen pistoksena tai suoneen.
Jatkolääkitys pyritään antamaan suun kautta. Kipulääkitystä kannattaa aluksi ottaa säännöllisesti, koska sen avulla pääsee nopeasti liikkeelle, mikä edistää paranemista. Haavasärkyä on, mutta lääkitys auttaa sen sietämiseen. Täysin se ei osastoseurannan aikana häviä.
Laskimotukosten ehkäisy
Keisarileikkauksen jälkeen tukoksia on 2–3 %:lla. Riskiä suurentavat runsas vuoto, ylipaino, äidin ikä, perinnöllinen tukostaipumus, pitkä synnytys, tulehdus, pitkittynyt vuodelepo ja äidin pitkäaikaissairaudet.
Osastolla tulee liikkua sängyssä, etenkin liikutella jalkoja, millä vähennetään laskimotukosten riskiä. Niiden estämiseksi käytetään myös puristavia sukkia ja tarvittaessa verenohennuslääkitystä. Verenohennuslääkitys aloitetaan niille, joilla laskimotukosten riski arvioidaan huomattavasti suurentuneeksi. Kotona jatkettavan verenohennuslääkkeen pistoshoito opetetaan sairaalassa äidille.
Vuodelevosta voi nousta istumaan ja seisomaan niin pian kuin puudutus on hävinnyt. Kätilö auttaa ensimmäisellä kerralla.
Virtsakatetri
Leikkauksen aikana rakon tyhjentymistä varten jätetty katetri poistetaan 12–24 tunnin kuluessa. Varhainen katetrin poisto vähentää virtsatietulehduksen riskiä. Kivunlievityksen vähennyttyä katetri saattaa myös tuntua kiusalliselta. Virtsantuloa leikkauksen jälkeen seurataan.
Kohdun supistusten tehostaminen
Sektion jälkeen kohtu saattaa supistella laiskemmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Leikkauksessa istukan synnyttyä annetaan oksitosiinia supistusten parantamiseksi. Niitä tarkkaillaan tarkemmin kuin alatiesynnytyksen jälkeen.
Kohdun tunnustelu ja painelu vatsanpeitteiden päältä saattavat olla kivuliaita, mutta tarpeen kohdun tyhjentämiseksi verestä ja limasta. Rauhallinen hengittäminen vähentää kivun tunnetta.
Leikkaushaavan hoito
Leikkaushaava pidetään kuivana ja peitettynä vuorokauden leikkauksen jälkeen. Sen jälkeen haavaa voi suihkuttaa ja voi mennä suihkuun synnytyksen jälkeen. Seuraavina päivinä haavan voi halutessaan peittää puhtailla taitoksilla. Ellei haavasta tihku eritettä, riittää haavan suihkuttaminen päivittäisen suihkussa käynnin yhteydessä. Kätilö tarkistaa haavan päivittäin.
Haavasärky on tavallista, mutta kipulääkkeet vähentävät sitä, samoin liikkuminen. Sängystä ylösnousun tekniikkaa kannattaa harjoitella: ensin kyljelle kääntyminen ja siitä käsin tukien ylös. Se rasittaa vähiten vatsanpeitteiden haavoja.
Ihon sulkemisessa on voitu käyttää pintaompeleita tai hakasia (klipsejä). Ne poistetaan noin viikon kuluttua leikkauksesta. Sairaalassa ei tarvitse olla poistoon asti, vaan terveydenhoitaja poistaa ne. Joskus haava suljetaan ihonsisäisillä ompeleilla, joita ei tarvitse poistaa vaan ne sulavat itsestään. Tikkien tai hakasten ympärillä oleva punoitus ei yleensä ole merkki tulehduksesta.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
