Keisarileikkaukseen liittyviä ongelmia on useammin hätäsektion kuin suunnitellun leikkauksen jälkeen. Suunnitellunkin leikkauksen jälkeen on komplikaatioita paljon enemmän kuin alatiesynnytyksessä. Tavallisimpia ovat verenvuodot ja tulehdukset. Sektiossa normaali vuotomäärä on 1000 ml, mikä on viidesosa synnyttäjän verimäärästä. Se vastaa kahta luovutettua veripussia.

Verenvuoto

Ylimääräinen verenvuoto voi tulla runsaana jälkivuotona tai verenpurkautumina vatsaonteloon tai vatsanpeitteisiin. Kohtu supistuu normaalia huonommin sektion jälkeen, mikä lisää jälkivuodon määrää. Kohdun verisuonet ovat kookkaita ja niistä vuotaa nopeasti suuri määrä verta ennen kuin ne lapsen synnyttyä saadaan suljetuksi.

Leikkauksen jälkeen vuoto voi alkaa uudelleen. Vatsaontelon sisäisen vuodon seurauksena vatsa kipeytyy ja pingottuu, äidin verenpaine mataloituu ja pulssi nousee. Hoitona on uusi leikkaus aiemmin tehdyn haavan kautta ja vatsanontelon tyhjentäminen verestä sekä vuodon sulkeminen.

Myös vatsanpeitteiden suonet voivat ruveta vuotamaan leikkauksen jälkeen. Vatsanpeitteiden sisään mahtuu kohtalaisen runsaasti verta ilman, että sitä käsin tunnustellen voi erottaa tai että se aiheuttaa äidille tunnistettavia oireita ensimmäisinä leikkauksen jälkeisinä päivinä. Peitteissä oleva verihyytymä saattaa purkautua itsestään. Se herkistää haavatulehdukselle, minkä vuoksi kookkaat verenpurkaumat avataan ja tyhjennetään.

Lisääntyneen verenvuodon seurauksena äidin hemoglobiinitaso laskee. Sen hoidoksi aloitetaan rautalääkitys ja tarvittaessa vuoto korvataan punasolusiirroin. Siirron tarpeellisuutta arvioidaan myös äidin voinnin perusteella. Siirrot ovat harvoin tarpeen, jos hemoglobiini on yli 80 g/l. Noin 6 % keisarileikatuista saa punasolusiirron.

Tulehdukset

Virtsatietulehdus on yleisin leikkauksen jälkeisistä tulehduksista. Sektiota varten virtsarakon täytyy olla tyhjä ja sen vuoksi kaikille leikattaville laitetaan katetri virtsarakkoon. Ilman antibioottisuojausta tulehdus voi tulla 10 %:lle leikatuista. Leikkauksen yhteydessä annetaan kerta-annoksena antibioottisuojaus. Virtsarakon katetri poistetaan nopeasti, 12–24 tunnin kuluttua leikkauksesta, mikä vähentää tulehdusten riskiä. Joskus äidin toipumisen tarkkailuun kuuluu virtsan erityksen seuranta. Silloin katetria joudutaan pitämään kauemmin ja antibioottisuojausta jatketaan usein.

Vatsanalueelle tehdyissä leikkauksissa haavatulehduksen riski on jopa 30 %. Keisarileikkausten jälkeen se on kuitenkin pienempi, 5 %. Tulehdus kuitenkin pitkittää sairaalasta pääsyä ja leikkauksesta toipumista. Osa tulehduksista tulee vasta kotona, ja tulehduksen hoitoa varten voi joutua uudelleen sairaalahoitoon.

Tulehduksen aiheuttavat ihon omat bakteerit, jotka pääsevät leikkauksessa siirtymään haavaan. Bakteeritulehduksia ehkäistään ennalta antibioottisuojalla. Toistuvissa leikkauksissa haavatulehduksen todennäköisyys lisääntyy, koska arven verenkierto on huono ja olosuhteet haavan paranemiselle ovat heikentyneet. Tulehdusriskiä lisää tupakointi, ja se pitäisikin lopettaa useita viikkoja ennen leikkausta. Tupakoinnin tulehdusherkkyyttä lisäävä vaikutus syntyy monella mekanismilla. Niistä yksi on nikotiinin aiheuttama verisuonten supistuminen, mikä huonontaa leikkausalueen verenkiertoa. Myös diabetes, äidin ylipaino ja runsaat vatsanpeitteet lisäävät tulehduksia.

Haavatulehduksen oireita ovat haavan seudussa tuntuva kipu ja punoitus. Haava voi olla pinkeä, ja sieltä erittyy pahanhajuista märkävuotoa. Joskus nousee kuumetta. Ennen hoitoa haavasta otetaan bakteerinäyte viljelyä varten. Antibioottihoito nopeuttaa paranemista. Haavassa oleva märkäontelo tai verihyytymä täytyy myös usein avata. Avauksen laajuus riippuu tulehduksen vaikeusasteesta. Joskus tyhjentäminen on mahdollista tehdä ultraääniohjauksessa paikallispuudutuksessa.

Vaikeissa tulehduksissa haava joudutaan avaamaan kokonaan ja antibioottihoidon lisäksi tulehdusta hoidetaan paikallisesti. Paikallishoidossa käytetään haavapintojen mekaanista puhdistusta ja bakteereita tuhoavaa haavan peittomateriaalia. Haava sulkeutuu itsestään tulehduksen parannuttua tai sulkeutumista nopeutetaan ompelemalla haava uudelleen kiinni.

Kohtutulehdus eli endometriitti on haavainfektiota harvinaisempi, ja sekin on yleisempi sektion kuin alatiesynnytyksen jälkeen. Noin 3 % äideistä saa kohtutulehduksen sektion jälkeen. Kohtutulehdus kehittyy tavallisesti emättimestä kohtuun nousevien bakteereiden aiheuttamana. Emättimessä on runsaasti bakteereita ja tulehduksessa on yleensä mukana useita erilaisia bakteereita. Kohtuontelon limakalvo on istukan synnyttyä kookas haavapinta, johon bakteerit pääsevät helposti asettumaan. Tulehdus voi levitä vatsaontelossa kohdun sivuelimiin ja kohdun viereisiin kudoksiin.

Kohtutulehduksen oireita ovat vatsakipu ja kuume sekä pahanhajuinen runsas vuoto. Bakteeriviljelystä saattaa olla hyötyä antibiootin valinnassa, mutta lääkitys täytyy aloittaa ennen sen tuloksen valmistumista. Yleensä käytetään kahden antibiootin yhdistelmää, koska silloin saadaan tehokas vaste mahdollisimman moneen aiheuttajaan. Tulehdus saattaa olla vakava. Silloin äidille nousee korkea kuume, veren tulehdusarvot ovat hyvin poikkeavia ja bakteereita löytyy myös verestä. Lääkitys aloitetaan näissä tapauksissa suonensisäisesti sairaalassa.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).