Synnytyksen jälkitarkastus tehdään useimmiten neuvolassa 5–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Jälkitarkastukseen sisältyy terveydenhoitajan ja lääkärin tekemä tarkastus. Mikäli raskauden tai synnytyksen kulku ovat olleet poikkeavia, lääkärin tekemä tarkastus tehdään synnytyssairaalassa. On mahdollista myös mennä oman gynekologin luo tarkastukseen.
Tarkastuksessa käydään läpi raskauden ja synnytyksen kulku sekä niihin liittyvät äidin ja perheen kokemukset. Normaalin synnytyksen hoidosta ei sairaaloissa tehdä erillistä hoitopalautetta (epikriisiä). Sairaalan ja neuvolan välillä kuitenkin viestitään synnytyksen kulusta ja lapsivuodeajasta. Äiti saa synnytystä koskevat tiedot neuvolakorttiin liitettyinä ja samat tiedot välittyvät myös neuvolaan.
Poikkeavista synnytyksistä tai lapsivuodeajan tapahtumista laaditaan hoitopalaute, joka lähetetään neuvolaan ja usein myös synnyttäjälle. Jälkitarkastuksessa nämä dokumentit on hyvä olla mukana. Neuvolakortti liitteineen on oiva tietopankki, jota voi hyödyntää myös seuraavan raskauden aikana.
Äidin jaksaminen, vauvan hoito ja syöminen sekä imetyksen sujuminen ensimmäisten kotiviikkojen aikana varmistetaan neuvolatarkastuksissa. Myös äidin mielialaa arvioidaan mahdollisten masennuksen merkkien löytämiseksi. Synnytyksen jälkeistä masennusta voidaan seuloa systemaattisten kyselyiden avulla, esimerkiksi käyttäen apuna EPDS-kyselyä (Edinburgh Postnatal Depression Scale).
Jälkitarkastuksessa mitataan verenpaine sekä tutkitaan virtsan valkuainen ja sokeri. Tarvittaessa tutkitaan myös virtsatietulehduksen merkkejä. Hemoglobiinin arvon määrittäminen saattaa olla tarpeen, mikäli synnytyksessä on ollut tavallista runsaampi verenvuoto.
Raskausaikainen maksahäiriö (kolestaasi) paranee nopeasti synnytyksen jälkeen. Maksa-arvot (ALAT ja sappihapot) tutkitaan jälkitarkastuksessa ja niiden pitäisi silloin olla normaalitasolla.
Raskauden aikainen verenpaineen nousu tasoittuu yleensä jälkitarkastukseen mennessä ja mahdollinen lääkehoito voidaan lopettaa. Mikäli pre-eklampsiaan liittyvä valkuaisvirtsaisuus jatkuu vielä jälkitarkastuksen aikaan, äiti ohjataan lisäselvityksiin.
Raskausajan sokerihäiriö korjautuu nopeasti synnytyksen jälkeen. Koska sen tiedetään ennustavan aikuisiän diabeteksen puhkeamista, uusi sokerirasituskoe tehdään yleensä 3–12 kuukauden kuluttua.
Mikäli äidillä on ollut säännöllinen lääkitys tai seuranta jonkun perussairauden vuoksi jo ennen raskautta, sairauden hoito tarkistetaan. Jonkin sairauden hoito on voitu siirtää alkamaan vasta synnytyksen jälkeen, ja hoidon käynnistäminen varmistetaan.
Lääkäri tai terveydenhoitaja tekee gynekologisen tutkimuksen. Siinä arvioidaan synnytinelinten palautuminen, repeämien tai haavojen paraneminen ja emättimen limakalvojen tila. Limakalvot voivat olla ohuet ja hauraat ennen hormonitoiminnan ja kuukautisten alkamista. Tämän takia sisätutkimus saattaa tuntua erilaiselta, jopa kivuliaammalta kuin ennen raskautta. Tila korjautuu kuukautisten käynnistyttyä. Joskus limakalvojen vahvistamiseksi tarvitaan estrogeenipitoista paikallishoitoa.
Episiotomian tai repeämän arpeen voi kehittyä limakalvon arpista paksuuntumaa, granulaatiokudosta. Se näyttää mansikanpunaiselta sormenpäänkokoiselta "polyypilta". Granulaatiokudos vuotaa kosketuksesta herkästi verta. Se paranee yleensä itsestään, mutta paranemista voidaan edistää penslaamalla muutos lääkeaineella.
Kohdunsuu sekä kohdun koko ja kiinteys tutkitaan normaalin toipumisen varmistamiseksi.
Lantionpohjan kudosten palautuminen synnytyksen jälkeen arvioidaan eikä ole myöhäistä aloittaa lantionpohjan lihasten vahvistamista jumpalla vasta tässä vaiheessa.
Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Paula Sariolan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
