Äidin mieli ja tunne-elämä muuttuvat jo heti raskauden alkuvaiheista lähtien, usein tunneherkempään suuntaan. Mielialat vaihtelevat ja olo voi muuttua nopeastikin pakahtuvasta onnentunteesta avuttomuuden tai turhautumisen tunteeseen. Hormonaaliset tekijät vaikuttavat mielen herkistymiseen, eli tunne-elämän muutoksilla raskausaikana on biologinen perusta.

Vaikka muutosten perimmäinen tarkoitus on valmistaa tulevaa äitiä sensitiiviseksi vauvan tarpeille ja tunteille, hänen tunne-elämänsä herkistyy yleisemminkin. Äiti ikään kuin virittyy jo valmiiksi vauvan taajuudelle ymmärtääkseen jatkossa vauvan tarpeita. Äidin valmius aistia vauvan kokemuksia ja tunnemaailmaa on ensimmäinen kommunikaation muoto äidin ja vauvan välillä.

Virittäytymisen myötä, vauvan synnyttyä, äiti voi tuntea sisällään vauvan tunteita. Kun vauva itkee pahaa oloaan, äitikin tulee levottomaksi ja hänessä herää tarve auttaa vauvaa. Tämä on luonnon oma keino varmistaa, että äiti reagoi vauvan hätään ja pyrkii kaikin tavoin lievittämään vauvan pahaa oloa. Mielen herkistyminen tähtää tämän varhaisen kommunikaation onnistumiseen.

Vanhemmuuteen valmistautumiseen liittyvien tunne-elämän muutosten myötä äidin mielen rakenteet avautuvat ja muuttuvat joustavammiksi raskauden aikana. Tavallista on, että äiti saattaa liikuttua herkästi nähdessään lapsiin liittyviä tilanteita tai vaikka lasten kaltoinkohtelun uutisointia. Ilon ja onnen tunteet voivat syventyä, mutta mieli voi myös pahoittua herkästi.

Avautumisen myötä mieleen saattaa nousta mielikuvia ja tunteita elämän varrelta. Usein äidin tai isän omat varhaiset vaiheet ja suhteet omiin vanhempiin saattavat elävöityä muistikuvina tai tuntemuksina. Tunne-elämän valmistautumista ja muokkaantumista tapahtuu myös tulevan isän mielessä, äidillä kuitenkin usein voimakkaammin.

Synnytyksen jälkeinen herkistyminen on osa vanhemmaksi kasvua, mutta joskus valtava psyykkinen ja hormonaalinen myllerrys voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä haasteilta. Tuore vanhempi voi kokea masennusta, paniikkioireita tai tunne-elämän kapeutumista, joka on tärkeää tunnistaa ja joihin tulisi saada apua. Vanhemmuus on jatkuvaa kasvua vuorovaikutuksessa vauvan kanssa.

Artikkelin pohjana on käytetty psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokolan ja psykologi, psykoterapeutti Riikka Airon kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).