Synnytyksen jälkeinen masennus (ks. Mieliala synnytyksen jälkeen) tai muu psyykkinen oireilu on kohdalle sattuessaan aina huomattavaa kuormitusta aiheuttava kriisi. Siihen liittyy aina huonommuuden, epäonnistumisen ja häpeän tunteita. Synnytyksen jälkeisessä oireilussa näitä voi olla jopa tuplasti, sillä äitiyteen liitetään edelleen ihannoivia ja idealisoivia mielikuvia siitä, millainen on hyvä äiti.
Vaikka kukaan ei halua masentua raskauden tai synnytyksen jälkeen, varhaiseen vanhemmuuteen liittyvä masennus voi olla myös tie myönteiseen muutokseen.
Vanhemmuus tuo esiin tunteita mielen eri kerrostumista. Vanhemmaksi kasvuun liittyy aina monenlaisia ristiriitaisia tunteita: uuden syntymistä ja samalla luopumista ja menettämistä, suostumista muutokseen. Naisen ja miehenkin mieli on raskauden ja vauvavaiheen aikana erityisen joustava ja muuntuvainen – suuriakin muutoksia voi tapahtua nopeassa tahdissa. Siksi raskaus- ja vauva-aika ovat otollista aikaa psyykkiselle muutokselle. Jos äidillä tai isällä on mahdollisuus kohdata ja käsitellä itsessä herääviä erilaisia tunteita, kokonaan uusi syvempi ja aidompi vuorovaikutuksen taso saattaa avautua läheisten ja oman lapsen kanssa.
Vanhemmuutta oppii kokemuksen kautta, ja usein suurimmat myllerrykset ovat esikoisen syntyessä. Toisen lapsen kanssa on jo tiedossa suunnilleen, mitä on odotettavissa, joten tunteet eivät heilahtele enää niin laidasta laitaan. Jokainen lapsi kuitenkin muuttaa asetelmaa, ja uudet kysymykset tulevat pohdittavaksi. Ensisynnyttäjällä keskeistä on vanhemmuuden identiteetin syntyminen, seuraavien lasten kohdalla käsiteltäviksi tulevat muun muassa sisarkateus, riittämättömyyden tunteet sekä kilpailun ja ulkopuolisuuden tunne.
Myös vauvan kannalta on olennaista, että äiti ja isä saavat työstettyä tunteitaan. Vauvan kehitys vaarantuu masentuneen tai ahdistuneen vanhemman kanssa. Äidin ja isän kasvot ja ääni, vuorovaikutus vauvan kanssa, toimivat peilinä vauvalle. Onnelliset ja innostuneet vanhempien kasvot viestittävät vauvalle onnistumisen kokemuksia ja ovat hyvän itsetunnon perusta. Jos taas äiti tai isä on masentunut, vauva näkee peilissä masentuneen heijastuksen ja kokee olevansa huono ja mitätön. Ahdistunut vanhempi viestittää huolta ja pelkoa.
Vanhempien hyvinvointi ja mahdollisuus iloita lapsestaan ovat perusta lapsen myöhemmälle hyvälle itsetunnolle. Vauva ei voi odottaa, eikä vanhempienkaan kannata odottaa.
Katso myös PregMind mobiilisovellus raskausajan ja vanhemmuuden henkiseen hyvinvointiin.
Artikkelin pohjana on käytetty psykologi, psykoterapeutti Maiju Tokolan ja psykologi, psykoterapeutti Riikka Airon kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).
