Wisemanin tutkimuksen hyväonniset ihmiset odottivat epäonnisia selvästi enemmän asioiden olevan hyvin tulevaisuudessa – niin lottovoittojen kuin muidenkin asioiden suhteen. Positiivisten odotusten merkityksestä puhutaan muuallakin tässä kirjassa, koska se on hyvin keskeinen asia ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden kannalta. Psykologi Martin Seligman (1990) tutki aikoinaan optimismia ja pessimismiä opittuina psyykkisinä toimintatapoina. Optimismi ja pessimismi mielletään usein pysyviksi ominaisuuksiksi. Kysymys on kuitenkin nimenomaan opituista toimintatavoista, jolloin myös niiden muuttaminen on mahdollista. Se ei usein kuitenkaan ole helppoa.

Pessimismi on rakentunut usein hyvin pitkän ajan kuluessa ja voi tuntua ainoalta ymmärrettävältä suhtautumistavalta. Se onkin hyvin ymmärrettävä tapa suhtautua maailmaan. Sen psykologinen ydin on siinä, että se suojelee meitä pettymyksiltä. Jos suhtaudumme asioihin pessimistisesti, meillä on yleensä siihen hyvät syyt. Pessimismin suurin ongelma on siinä, että se on erittäin hyvin toimiva itseään toteuttava ennuste. Kun mistään ei kuitenkaan tule mitään, en lähde edes kokeilemaan. Pessimismin ja optimismin tai myös hyvä- ja epäonnisuuden suhteen keskeinen kysymys on se, miten suhtaudun väistämättä eteen tuleviin epäonnistumisiin.