Erityisesti maahanmuuttajanuorilla tarvetta seksuaaliterveystietoon

Erityisesti maahanmuuttajanuorten seksuaaliterveystietämys on ohutta. He tarvitsevatkin kattavasti lisätietoa kaikilta seksuaaliterveystiedon osa-alueilta. Koululla ja kouluterveydenhuollolla on erinomainen mahdollisuus toimia tiedon välittäjänä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tuoreimmassa seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassaan kiinnittänyt huomiota seksuaaliterveyden edistämiseen yhä monikulttuurisemmassa Suomessa. THL on kirjannut tavoitteiksi eri etnisten ryhmien terveyspalveluiden tehostamisen ja turvaamisen. Oikeus saada terveyttä edistävää tietoa kuuluu jokaiselle riippumatta henkilön alkuperästä, perhesuhteista tai vakaumuksesta.

Ajoittain keskusteluun nousee konservatiivisten seksuaali-ihanteiden pohjalle rakentuva niin kutsuttu pidättyvyyskasvatus. Pidättyvyyskasvatuksen on todettu olevan tehotonta ja suorastaan vahingollista yrittäessään jarruttaa nuorten seksuaalista kasvua, kehitystä ja seksuaaliterveyttä.

Pidättyvyyskasvatuksen seurauksena nuorta usein kielletään puhumasta seksuaalisuudesta ja nauttimasta siitä. Myös suojaamaton seksi ja teiniraskaudet lisääntyvät.

Euroopan seksuaalikasvatuksen standardit (2010)

Euroopan seksuaalikasvatuksen standardit (2010) antavat suuntaviivat poliittisille päättäjille, opetus- ja terveydenhuoltoalan viranomaisille ja asiantuntijoille.

Standardien mukaan seksuaalikasvatuksen keskeisiä periaatteita ovat:

1. seksuaalisuus on keskeinen osa ihmiselämää

2. ihmisillä on oikeus saada tietoa

3. modernissa yhteiskunnassa epävirallinen seksuaalikasvatus ei riitä

4. nuorilla on käytettävissään monia uusia tiedonlähteitä

5. seksuaaliterveyttä on parannettava

Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestöjen liitto (IPFF) korostaa seksuaalikasvatusta nuorten seksuaalioikeuksia edistävänä, suojelevana ja puolustavana toimintana. Yksi keskeisistä tehtävistä on edistää tasa-arvoa yksilöiden välillä ja tukea sekä yksilöiden että yhteisön kokonaisvaltaista seksuaalista hyvinvointia.

Seksuaalikasvatus kehittynyt nuoria osallistavampaan suuntaan

Seksuaalikasvatuksessa on nykyään siirrytty ongelmakeskeisestä ajattelutavasta enemmän nuoria osallistavaan pohdintaan ja kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin edistämiseen. Kokonaisvaltainen seksuaalikasvatus huomioi nuoren yksilönä fyysisine, psyykkisine ja sosiaalisine tarpeineen. Keskeisessä roolissa on opettajan aito kiinnostus nuoren maailmaan.

Riittävillä tiedoilla ja taidoilla varustettu nuori on itsenäinen, seksuaaliterveydestään vastuun ottava ja seksuaalioikeuksista tietoinen toimija omassa elämässään ja yhteiskunnassa.

Käsitteitä

Monikulttuurisuuteen liittyy paljon käsitteitä, jotka helposti menevät sekaisin puhutussa kielessä ja aiheuttavat väärinkäsityksiä. Monikulttuurisuuden määritteleminen on haasteellista, koska käsite kehittyy ja muuntuu kaiken aikaa.

Käytännön koulutyössä monikulttuurisuuden toivotaan näkyvän eri kulttuurien tasa-arvoisena rinnakkaiselona, oikeudenmukaisuutena ja kunnioituksena, joka syntyy kulttuurien kohtaamisesta ja molemminpuolisesta oppimisesta.

Etninen ryhmä

Etninen ryhmä on sosiaalinen ryhmä, jonka muodostuminen perustuu sen jäsenten yhteiseen kulttuuriperintöön, uskontoon tai kieleen.

Ideologia

Ideologia eli aatejärjestelmä tai -rakennelma tai ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, esimerkiksi poliittinen näkökulma todellisuuteen. Heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.

Maailmankuva

Maailmankuva on tapa hahmottaa maailmaa, käsitys todellisuudesta.

Maahanmuuttaja

Henkilö, joka muuttaa Suomeen.

Määräaikainen oleskelulupa

Oleskelulupa, joka on voimassa tietyn ajan. Määräaikainen oleskelulupa myönnetään joko jatkuvaa tai tilapäistä oleskelua varten.

Oleskelulupa

Lupa saapua toistuvasti maahan ja oleskella maassa. Myönnetään ulkomaalaiselle muuta kuin matkailua tai siihen verrattavaa lyhytaikaista oleskelua varten. Oleskelulupa on joko määräaikainen tai pysyvä. Oleskelulupa voidaan myöntää esimerkiksi työnteon, elinkeinon harjoittamisen, opiskelun tai perhesiteen perusteella.

Pakolainen

Ulkomaalainen, jolla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi. Pakolaisaseman saa henkilö, jolle jokin valtio antaa turvapaikan tai jonka UNHCR (Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö) katsoo olevan pakolainen.

Paluumuuttaja

Oleskelulupa-asioissa paluumuuttaja tarkoittaa Suomeen muuttavaa henkilöä, jolla on suomalaiset sukujuuret tai muuten läheinen yhteys Suomeen (entinen Suomen kansalainen, syntyperäisen Suomen kansalaisen jälkeläinen, muu suomalainen syntyperä)

Pysyvä oleskelulupa

Oleskelulupa, jonka voimassaoloaikaa ei ole rajoitettu. Lupa myönnetään toistaiseksi eikä sitä tarvitse uusia.

Tilapäinen oleskelulupa

Määräaikainen oleskelulupa. Lupa myönnetään ulkomaalaiselle, jonka tarkoituksena ei ole jäädä Suomeen pysyvästi. Lupa on uusittava ennen sen vanhenemista.

Turvapaikanhakija

Henkilö, joka hakee suojelua ja oleskeluoikeutta vieraasta valtiosta. Turvapaikanhakija saa pakolaisaseman, jos hänelle annetaan turvapaikka.

Ulkomaalainen

Henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen.

Uussuomalainen

Tarkoittaa vakituisesti Suomessa asuvaa maahanmuuttajaa. Termiä käytetään erottamaan pysyvästi Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset henkilöt väliaikaisesti maassa oleskelevista. Uussuomalainen kuvaa maahanmuuttajien jälkeläisiä paremmin kuin termi maahanmuuttaja, joka on ristiriitainen puhuttaessa ihmisistä, jotka ovat eläneet koko elämänsä Suomessa ja ovat vain syntyneet muualta maahan muuttaneiden vanhempien perheeseen.

Vakaumus

Vakaa käsitys jostakin perustavan luonteisesta, mutta vaikeasti yleispäteväksi todistettavasta asiasta esimerkiksi uskonnollinen, poliittinen tai eettinen vakaumus.

Nuoret elävät erilaisten katsomusten ympäröiminä

Nuoret elävät ja kasvavat monikulttuurisessa ympäristössä ja erilaisten katsomusten ympäröiminä. Katsomusten erot ovat arkipäivää, mutta niiden ei tarvitse olla ihmisiä erottelevia tekijöitä. Olennaista on se, että nuoret oppivat kunnioittamaan omastaan poikkeavia katsomuksia ja ajatuksia.

Etnisellä ryhmällä tarkoitetaan arkikielessä usein enemmistöstä poikkeavaa vähemmistöryhmää, jolla on muun muassa omat elämäntavat, uskonto, kieli ja fyysiset erityispiirteet. Myös enemmistö muodostaa oman etnisen ryhmän.

Eri kulttuurit eivät poikkea kokonaan toisistaan, vaan niillä on myös yhteisesti jaettuja käsityksiä esimerkiksi sopivasta käyttäytymisestä.

Uuteen kotimaahan muuttaminen usein lisää perheen tarvetta vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja turvallisuutta ja näin ollen myös perinteisiä tapoja ja uskontoa. Vanhemmat ja sukulaiset saattavat kohdistaa nuoreen suuria paineita noudattaa näitä tapoja. Paine voi aiheuttaa nuoressa ristiriitaisia tunteita ja käyttäytymistä kodin ulkopuolisessa elämässä.

Katsomusten huomioiminen seksuaalikasvatuksessa

Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa herkkyyttä huomioida eri kulttuurien erityispiirteitä. Kun opettaja suunnittelee seksuaalikasvatusta, hänen on hyvä tutustua sekä oman kulttuurinsa että opetukseen osallistuvien oppilaiden kulttuurien erityispiirteisiin. Omien arvojen ja normien tunnistaminen ja pohdiskelu on tärkeää. Samoin tärkeää on tunnistaa omaa toimintaa mahdollisesti ohjaavat stereotypiat.

Erilaisilla nuorisokulttuureilla, elämäntavoilla, seksuaalisella suuntautumisella tai yhteiskunnallisella osallistumisella saattaa olla erittäin merkittävä rooli nuoren identiteetin muotoutumisessa. Nuori voi myös kokea ristiriitoja näiden identiteetin eri osatekijöiden törmätessä yhteen.

Perheille tärkeä kertoa etukäteen seksuaalikasvatuksen sisällöstä

On tärkeä kertoa perheille etukäteen, mistä seksuaalikasvatuksessa on kyse ja mitä aiheita aiotaan käsitellä.

Suomessa koulun seksuaalikasvatus on osa terveystieto-oppiainetta ja kouluterveydenhuoltoa ja koskee kaikkia nuoria. Koulun antama seksuaalikasvatus edistää seksuaaliterveyttä antamalla tietoja ja käsittelemällä arvoja ja asenteita.

Seksuaalikasvatus pyrkii madaltamaan nuorten kynnystä hakeutua palveluiden piiriin myös seksuaaliterveysasioissa. Tämä on erityisen tärkeää nuorille, jotka ovat muuttaneet Suomeen toisesta kulttuurista.

Suomalainen seksuaalikasvatus on varsin avointa ja saattaa siksi tuntua tunkeutuvalta ja vieraalta toisesta kulttuurista tulevalle vanhemmalle. Keskustelu ja kunnioittava kuuntelu antavat kuitenkin mahdollisuuden selvitä opetuksessa hankaliksi koetuista tilanteista.

Uskontojen huomioiminen

Kaikille maailman uskonnoille on ominaista ohjata ja säädellä ihmisten seksuaalikäyttäytymistä ja sukupuolisuuden toteuttamista. Tarkoituksena on suojella yksilöä ja yhteisöä sääntöjen rikkomisen seurauksilta.

Suomalaisessa perheissä uskonnollinen kasvatus on vähentynyt ja uskosta on tullut entistä yksityisempää. Kirkon työtä lasten ja nuorten parissa ja erilaista auttamistyötä arvostetaan edelleen. Tämä tuntuu olevan valtaosalle yksi tärkeimmistä syistä pysyä kirkon jäsenenä. Meillä voi kuitenkin edelleen olla muihin uskontoihin liittyviä kielteisiä mielikuvia. Uskonnollinen ääriajattelu voi pelottaa myös viimeaikaisten terroritekojen vuoksi.

Maahanmuuttajaperheissä ja pakolaisryhmissä lasten ja nuorten kasvatus omaan kulttuuriin ja uskontoon koetaan tärkeäksi. Monissa yhteisöissä järjestään oman uskonnon, kulttuurin ja kielen opetusta. Kaikki maahanmuuttajaperheet tai pakolaiset eivät luonnollisesti ole erityisen uskonnollisia tai kulttuuriinsa perehtyneitä.

Koulut ovat laatineet ohjeita, miten esimerkiksi musiikin ja liikunnan opetukseen liittyvät erityistilanteet ja -kysymykset ratkaistaan. Monet koulut ovat kiinnittäneet huomiota juhlakäytäntöihin sekä siihen, että pukeutumiskysymykset saadaan ratkaistua kaikkia kunnioittavalla ja arvostavalla tavalla. Uskonnolliset yhteisöt on hyvä ottaa tarvittaessa mukaan keskusteluihin. Ne voivat välittää jäsenilleen hyviksi koettuja käytäntöjä ja siten vähentää tulevia ongelmia.

Itsenäistyvä nuori voi haastaa oman kulttuuritaustansa

Itsenäistyessään nuoret alkavat hakea omaan paikkaansa ja pohtivat suhdettaan kulttuuriseen ja uskonnolliseen taustaansa. Joskus tämä johtaa voimakkaisiin ristiriitoihin vanhempien kanssa ja heijastuu myös kouluun. Kyseeseen voi tulla niin uskonnon kyseenalaistaminen kuin sen voimakas omaksuminenkin.

Uskontoon tai etnisyyteen perustuvaan kiusaamiseen ja syrjintään tulee puuttua heti. Pelkästä rasismin tuomitsemisesta ei välttämättä ole mitään hyötyä, vaan tilanne on syytä käsitellä perusteellisemmin. Kiusaamista ei tapahdu useinkaan etnisen taustan vuoksi, vaan yleisempää on jokin muu enemmistöstä erottava tekijä.

Nuorille toisten nuorten hyväksyntä on erittäin tärkeää. Mikäli mahdollista, nuoret voivat pitää esitelmiä tai kertoa omasta uskonnostaan tai kulttuuritaustastaan toisille nuorile. Monet nuoret ovat todennäköisesti varsin tietämättömiä siitä, miten jonkun toisen nuoren kulttuuri vaikuttaa hänen elämäänsä.

Seksuaalikasvatuksessa voi huomioida kulttuurin ja uskonnon vaikutuksen ihmisten valintoihin

Koska seksuaalikasvatus ei ole vain oma erillinen oppiaineensa, sitä voi sisällyttää esimerkiksi uskonnon opetukseen. Opettaja voi oma-aloitteisesti huomioida oppilaidensa taustan oppitunneilla, kuitenkin niin, että erilaisuus ei liikaa lokeroi oppilaita.

Oppilasta ohjataan tunnistamaan uskontoon liittyviä tapoja ja monimuotoisuutta sekä niiden vaikutusta seksuaalisuuteen. Oppilasta voi rohkaista perehtymään eettiseen ajatteluun, ihmisyyden peruskysymyksiin, omiin arvoihin ja ihmisoikeuksiin. Tärkeätä on rohkaista oppilaita kohtaamaan erilaisia ihmisiä sekä nykyhetkessä että tulevaisuudessa.

Mitä nuorelta tai hänen vanhemmiltaan voi kysyä?

Opettajan tehtävä ei ole selvittää nuoren elämänhistoriaa tai traumaattisia kokemuksia. Oppimistilanteissa voi kuitenkin luontevasti ottaa esiin nuoren aikaisempaan elämään ja koulunkäyntiin liittyviä asioita, esimerkiksi kysymällä millaista koulunkäynti oli entisessä kotimaassa.

Mikäli opettaja huomaa nuoren käyttäytymisessä tai toiminnassa jotakin poikkeavaa, hän voi puuttua asiaan. Jos esimerkiksi aiemmat traumaattiset tapahtumat vaikuttavat oppimiseen tai nuoren sosiaalisiin suhteisiin voi kysyä kahden kesken, onko nuorella kaikki hyvin tai painaako jokin asia hänen mieltään.

Nuoren voi ohjata saamaan apua eri alojen toimijoilta koulussa. Verkostoituminen koulun muiden ammatti-ihmisten kanssa hyödyttää kaikkia osapuolia. Opiskelijoilla on oikeus yksilökohtaiseen opiskeluhuoltoon, siten kuin laissa säädetään (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 2013).

Koulunkäynnin kannalta tärkeitä asioita voi kysyä myös vanhemmilta

Oppimisen ja koulunkäynnin kannalta tärkeitä asioita on lupa ja tarpeen kysyä nuoren lisäksi hänen vanhemmiltaan. Vanhempien tapaamiseen on tärkeää varata reilusti aikaa ja tarvittaessa käyttää tulkkia apuna, nuori ei voi toimia tulkkina.

Tapaaminen vanhempien kanssa:

  • kerro kouluun liittyvistä asioista vanhemmille mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi.
  • kunnioita vanhempia oman perhetilanteensa asiantuntijoina.
  • selvitä aikaisempi koulunkäyntihistoria, milloin nuori on saapunut Suomeen ja keitä perheeseen kuuluu
  • onko nuoren tai perheen tilanteessa jotakin sellaista, joka voi masentaa, ahdistaa tai väsyttää nuorta?

Nuori on saattanut tulla maahan ilman vanhempiaan ja läheisiään ja on huolissaan heistä. Hän on ehkä joutunut vaihtamaan useamman kerran asuinpaikkaa turvapaikanhakuprosessin venyessä. Näillä kaikilla on merkitystä nuoren kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa, joka heijastuu koulutyöhön. Vanhempien tai nuoren huoltajan kanssa keskustellaan myös opiskelun etenemisestä ja tukitoimista.

Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille

Seksuaalioikeudet perustuvat Kansainvälisen perhesuunnittelujärjestöjen liiton (International Planned Parenthood Federation, IPPF) vuonna 1995 laatimaan seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien peruskirjaan sekä peruskirjan pohjalta vuonna 2008 laadittuun seksuaalioikeuksien julistukseen.

Julistuksessa on määritelty 10 seksuaalioikeutta, jotka YK:n ihmisoikeusjulistukseen pohjautuvina kuuluvat kaikille ihmisille. Julistuksen tavoitteena on edistää ja suojella näitä oikeuksia kaikissa poliittisissa, taloudellisissa ja kulttuurisissa yhteiskuntajärjestelmissä.

Nämä seksuaalioikeudet ovat Väestötietosarjasta numero 18.

1. OIKEUS TASA-ARVOON JA YHTÄLÄISEEN LAINSUOJAAN SEKÄ KAIKEN SYRJINNÄN KIELTÄMINEN

Kaikki syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina. Kaikille kuuluu yhtäläinen lainsuoja sukupuoleen tai seksuaalisuuteen liittyvältä syrjinnältä.

2. OSALLISTUMISOIKEUS SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA

Kaikilla on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen toimintaan kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Kaikilla on myös oikeus vaikuttaa seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia koskevaan päätöksentekoon.

3. OIKEUS ELÄMÄÄN, VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA RUUMIILLISEEN KOSKEMATTOMUUTEEN

Kaikilla on oikeus tulla suojelluksi kidutukselta ja alentavalta kohtelulta, erityisesti sukupuolen, seksuaalisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Kaikilla on oikeus harjoittaa seksuaalisuuttaan ilman väkivaltaa tai pakottamista.

4. OIKEUS YKSITYISYYTEEN

Kaikilla on oikeus yksityisyyden suojaan sekä oikeus seksuaalisuuttaan ja seksuaalista käyttäytymistään koskeviin itsenäisiin päätöksiin. Kaikille kuuluu oikeus luottamuksellisiin seksuaaliterveyspalveluihin ja -neuvontaan.

5. ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS JA OIKEUS SEN TUNNUSTAMISEEN LAIN EDESSÄ

Kaikilla henkilöillä on oikeus tulla kuulluksi lain edessä. Kaikille kuuluu oikeus hallita omaa seksuaalisuuttaan sekä oikeus valita kumppaninsa muiden oikeuksia polkematta.

6. OIKEUS AJATTELUN JA SANANVAPAUTEEN

Kaikille kuuluu oikeus ajattelun- ja sananvapauteen seksuaalisuutta koskevissa asioissa. Kulttuuriset ja moraaliset uskomukset tai uskonto eivät saa rajoittaa tätä oikeutta.

7. OIKEUS TERVEYTEEN SEKÄ OIKEUS HYÖTYÄ LÄÄKETIETEEN KEHITTYMISESTÄ

Kaikilla on oikeus parhaaseen mahdolliseen mielen ja ruumiin terveyteen. Kaikilla on oikeus seksuaaliterveyspalveluihin ja -neuvontaan sekä terveydenhoitoon.

8. OIKEUS KOULUTUKSEEN JA TIETOON

Kaikilla on oikeus koulutukseen ja tietoon sekä kattavaan seksuaalikasvatukseen, jotta kaikilla on mahdollisuus tehdä seksuaalielämäänsä koskevia tietoisia ja vastuullisia päätöksiä

9. OIKEUS PÄÄTTÄÄ NAIMISIINMENOSTA JA LASTEN HANKINNASTA

Kaikilla on oikeus päättää itse avioitumisestaan sekä perheen perustamisesta. Kaikille kuuluu oikeus päättää vapaasti ja vastuullisesti lasten hankinnasta, ajankohdasta ja lasten määrästä.

10. OIKEUS VAATIA SELVITYKSIÄ JA KORVAUKSIA SEKSUAALIOIKEUKSIEN LOUKKAUKSISTA

Kaikilla on oikeus vaatia tilivelvollisiksi niitä, jotka ovat vastuussa seksuaalioikeuksien toteutumisesta. Kaikilla tulee olla oikeus valvoa seksuaalioikeuksien toteutumista ja vaatia korvauksia seksuaalioikeuksien loukkauksista ja rikkomuksista.

Ajatus yhdenvertaisuudesta -tasa-arvon perusta

Tasa-arvon toteutumisen perustana on ajatus yhdenvertaisuudesta. Jokaisella nuorella tulisin olla samat mahdollisuudet ja oikeudet riippumatta hänen kansalaisuudestaan tai etnisestä alkuperästään.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa myös sitä, että jokainen nuori saa kokea yhteiskunnan ja sen palvelut, kuten koulunkäynnin, olevan myös häntä varten. Yhdenvertaisuudella on hyvät mahdollisuudet toteutua koulutyössä, sillä koulu tarjoaa jokaiselle nuorelle samaistumiskohteita sekä mahdollisuuden osallistumiseen ryhmässä.

Koulun seksuaalikasvatuksella on tärkeä rooli seksuaalioikeuksien opettamisessa, edistämisessä ja turvaamisessa. Nuoret kohtaavat kasvunsa aikana ristiriitaisia viestejä ja odotuksia, jotka liittyvät seksiin, sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja ihmissuhteisiin. Erityisesti toisesta kulttuurista tulevat nuoret saattavat kokea ristiriitoja seksuaalioikeuksien ja oman perheen arvojen ja tapojen välillä.

Seksuaalikasvatuksen tehtävä on vastata suureen ja osittain ristiriitaiseen tiedon määrään tarjoamalla nuorelle välineitä kriittisen ajatteluun. Nuori voi arvioida saamiaan tietoja ja tehdä omiin seksuaalioikeuksiinsa liittyviä, oikea-aikaisia ja perusteltuja päätöksiä.

Ristiriidat eri seksuaalikulttuurien välillä

Koulussa on paljon nuoria, jotka elävät kahden tai useamman toisistaan poikkeavan seksuaalikulttuurin välissä. Nuorelle voi siksi syntyä ristiriitaisia tunteita ja tilanteita, kun hän miettii itselleen sopivia arvoja, näkemyksiä ja toimintamalleja. Nuorelle ei voi kuitenkaan asettaa vaatimusta valita vanhempiensa ja koulun esittämien arvojen välillä.

Vanhempien arvot ja asenteet eivät automaattisesti siirry lapselle tai nuorelle. Tästä huolimatta vanhemmat usein toivovat, että heidän lapsensa sisäistäisivät ja jatkaisivat perheen arvoja. Nuorella itsellään vastaavasti on uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapaus. Nuori rakentaa omaa identiteettiään toisella aikakaudella, eri kulttuurissa ja erilaisessa ympäristössä kuin hänen vanhempansa aikanaan.

Yhteiskunnan ja lainsäätäjien on huolehdittava, että nuoren seksuaalioikeudet toteutuvat. Haitalliset tai nuoren seksuaalista kehitystä estävät, kulttuuriin liittyvät tavat eivät saa estää seksuaalioikeuksien toteutumista. Sukupuolten yhdenvertaisuuteen tulee myös kiinnittää huomiota.

Seksuaalisuuskasvatus on ihmisoikeus, joka kuuluu kaikille nuorille

Seksuaalisuuteen liittyvien arvojen kirjo on tosiasia suomalaisessa yhteiskunnassa, eikä yhtenäiskulttuuria seksuaalisuuskysymyksissä ole olemassa. Seksuaalikasvatukseen liittyvää haastetta ei kannata kuitenkaan säikähtää. Seksuaalikasvatus on ihmisoikeus ja sen tulee vastata kysymyksiin ja tiedon tarpeeseen niissä olosuhteissa, joissa nuoret elävät ja kasvavat.

Kun opettaja antaa tilaa nuorten omille, seksuaalisuuteen ja se ristiriitoihin liittyville pohdinnoille, hän välittää samalla vahvan viestin, että nuorilla itsellään on oikeus määritellä omat seksuaalisuutta koskevat arvonsa.

Nuoret toivovat kattavaa ja monipuolista pohdintaa ajankohtaisista kysymyksistä. Erityisesti kysymykset seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvoisesta avioliittolaista herättävät paljon ajatuksia ja tunteita myös nuorissa.

Kunnioituksen kulttuuri

Kunnioituksen kulttuuri ihmissuhteissa opitaan kotona ja tämä tapahtuu mallioppimisen kautta. Kodeissa on hyvin erilaisia malleja siitä, miten toisista ihmisistä ja toisille ihmisille puhutaan.

Nuoren tekemisistä on hyvä puhua kunnioittavasti ja arvostavasti ja auttaa nuorta selviytymään erilaisissa tilanteissa ja ihmissuhteissa kunnioittavalla tavalla. Kun nuoren kohtaa ja häntä kohtelee kunnioittaen, hän oppii kunnioittamaan muita ihmisiä ja saa hyvän ihmis- ja parisuhdemallin.

Ei-kunnioittavat tavat voivat siis olla myös perheen sisäisiä. Aikuiset saattavat sanallisesti loukata, nimitellä, väheksyä, halventaa tai ivata nuoren seksuaalisuutta tai sen ilmenemistä. Nuoret osaavat käyttää tätä kiusaamistapaa myös toisiaan kohtaan. Tällainen puhetapa jää helposti päälle. Sitä ei pidetä minään tai sen selitetään olevan vain "läppää".

Koulutyössä voi kunnioittavasti huomioida nuorten erilaisuuden – eikä huomioida erilaisuutta erillisenä asiana. Seksuaalikasvatuksen tavoitteina voidaan pitää suvaitsevaista ja yhdenvertaista kohtaamista sekä yksilöllisyyttä. Kunnioittava kohtaaminen luo turvallisuuden tunnetta ja luottamusta sekä kasvattaa nuoren omanarvontunnetta ja itsetuntoa.

Hyvät käytöstavat perusedellytys hyville ihmissuhteille

Hyvät käytöstavat ovat tärkeä perusedellytys hyville ihmissuhteille niin kotona, koulussa, seurustelussa kuin vapaa-ajalla.

Seurusteluun liittyviä hyviä käytöstapoja voi myös opetella. Jokainen meistä voi ajoittain käyttäytyä huonosti, mutta toista ei saa loukata tahallisesti ja on hyvä opetella pyytämään anteeksi, jos on käyttäytynyt huonosti.

Huonoa käyttäytymistä ei tarvitse hyväksyä seurustellessakaan. Hyvässä seurustelusuhteessa voi kasvaa ja kehittyä omana itsenään. Tiedetään myös, että hyvällä seurustelusuhteella on monia myönteisiä terveysvaikutuksia. Nämä asiat on hyvä ottaa esille, kun seksuaalikasvatustunnilla puhutaan seurustelusta.

Yhteistyö ja verkostoituminen

Opettajan tueksi on olemassa runsaasti toimijoita, joita kannattaa hyödyntää seksuaalikasvatuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Seksuaalikasvatuksen tueksi voi rakentaa verkoston paikallisista yhteistyökumppaneista. Hyväksi koetut toimintamallit vanhempien, koulun, uskonnollisten yhteisöjen ja seksuaalikasvatusta antavan opettajan välillä auttavat opettajaa työssään.

Verkostopalaverit auttavat saamaan ajankohtaista tietoa nuorten elämästä ja heitä askarruttavista asioista. Ne tarjoavat uusia näkökulmia ja menetelmiä omaan työhön.

Kouluvierailut tai tutustumiskäynnit erilaisiin nuorten palveluihin madaltavat nuorten kynnystä hakeutua tarvittaessa palveluiden käyttäjiksi.

Koulun terveydenhoitaja on usein mukana seksuaalikasvatuksessa. Tämä parhaimmillaan helpottaa nuoren hakeutumista vastaanotolle, kun työntekijä on valmiiksi tuttu. Kun nuoret ovat vieraasta kulttuurista, on tärkeää, että seksuaalikasvattajat kykenevät toimivaan vuorovaikutukseen, asialliseen tiedonvaihtoon ja osoittavat vilpitöntä kiinnostusta nuoren elämään. Seksuaalikasvatus ei voi perustua arvauksille ja oletuksille vieraasta kulttuurista.

Nuorten osallisuus, mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet on tärkeä huomioida yhteistyöverkostoa koottaessa ja ylläpidettäessä. Nuori on toimija, ei sivustakatsoja omassa elämässään. Toiminnalliset menetelmät osana seksuaalikasvatusta voivat innostaa nuoret osallistumaan ja saamaan ajatuksensa, mielipiteensä ja tarpeensa kuuluviin. Opetusmenetelmien monipuolisuus edistää oppimista ja tuo siihen iloa ja onnistumisen kokemuksia.

Monipuoliset menetelmät seksuaalikasvatuksen tukena

Seksuaalikasvatukselle hyvää pohjaa luovat:

  • monipuolinen lähdeaineisto ja virikkeet
  • osallistavat ja toiminnalliset menetelmät
  • innostava ja vastuuntuntoinen opettaja.

Seksuaalikasvatus on tunnekasvatusta. Turvallinen ja tilaa antava ilmapiiri luokassa mahdollistaa aiheeseen liittyvien ajatusten, tunteiden ja eriävien mielipiteiden ilmaisemisen ja pohdinnan.

Osallistavat menetelmät helpottamaan vaikeiden aiheiden käsittelyä

Osallistavat menetelmät voivat helpottaa vaikeista ja vaietuista asioista puhumista silloin kun oppilaiden kokemusmaailmat eroavat toisistaan, esimerkiksi etnisen taustan perusteella.

Draaman käyttö opetuksessa, erilaiset roolileikit ja eläytyminen toisen elämäntilanteeseen antavat nuorille mahdollisuuden löytää yhdistäviä asioita ja saada kokemuksen itselle tuntemattomasta ja vieraasta kulttuurista ja ajattelutavasta.

Osallistavat menetelmät tarjoavat nuorille tietoa, yhteisiä pohdintoja ja mahdollisuuden havainnoida itseään, omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Tämä voi auttaa nuorta muuttamaan negatiivisia asenteita toista etnistä ryhmää tai nuorta kohtaan.

Oppilaiden välinen luottamus lisääntyy. Mikäli mahdollista, on hyvä osallistaa myös vanhemmat opetukseen, esimerkiksi heille suunnatun kotitehtävän muodossa.

Mieti opetuksessa käyttämiesi sanojen merkitystä

Seksuaalikasvatuksen teemat voivat olla nuoren perhepiirissä vältettyjä tai kiellettyjä puheenaiheita. Vanhemmilla voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää sanoja aiheesta puhumiseen.

On tärkeää, että opettaja miettii opetuksessa käyttämiään sanoja ja niiden merkitystä. Sukupuoli tai opettajan ikä voivat helpottaa tai vaikeuttaa sanojen merkityksen ymmärtämistä. Kielen ymmärrettävyys ja monipuolinen, selkeä oppimateriaali tukee ymmärretyksi tulemista.

Väärinymmärryksiltä ei silti kukaan voi välttyä. Vanhemmilla saattaa olla erilaisia pelkoja tai ennakkoasenteita annetun seksuaalikasvatuksen vaikutuksesta omaan lapseen.

Hankalia tilanteita voi pyrkiä ehkäisemään informoimalla vanhempia etukäteen annettavasta seksuaalikasvatuksesta. Tämä olisi hyvä tehdä vanhempien omalla kielellä, mikäli mahdollista. Sensitiivinen työote, jossa keskeistä on myötätuntoinen asenne ja aito halu ymmärtää toisen lähtökohtia, auttaa.

Turvataidot

Turvataitokasvatus on tunnekasvatusta, kuten seksuaalikasvatuskin. Tarkoituksena on ikätaso huomioiden kehittää lapsen ja nuoren kykyä pitää puoliaan, tunnistaa riskialttiita tilanteita ja opettaa suojaavia toimintatapoja. Nämä kyvyt lisäävät lapsen ja nuoren omaa itsearvostusta ja -luottamusta.

Turvataitokasvatuksen yhtenä tehtävänä on auttaa nuoria omaksumaan heille kuuluvat seksuaalioikeudet.

Turvataitoja voidaan opettaa erilaisilla menetelmillä, kuten draaman avulla. Opetus voi sisältää toimintatapojen harjoittelua hämmentävissä tilanteissa esimerkiksi silloin kun kohtaa seksuaalista häirintää verkossa.

Mitä konkreettisemmin ja selkeämmin nuorelle on etukäteen kerrottu tilanteista ja pohdittu yhdessä erilaisia toimintatapoja, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän tunnistaa riskitilanteen ja toimii itseään suojaavasti. On myös tärkeää, että nuori tietää kenen puoleen hän voi kääntyä, mikäli oma vanhempi tai vanhemmat eivät ole turvallisia.

Turvataitojen opettelulla ei vastuuteta nuorta

Turvataidoilla ei luoda kuvaa turvattomasta maailmasta, jossa pitää koko ajan varoa ja suojata itseään. Turvataidoilla ei myöskään vastuuteta lasta ja nuorta, vastuu on aina pahantekijällä. Nuori on kuitenkin vastuussa omista sanoistaan ja esimerkiksi huonosta käytöksestään.

Turvataitojen opettelu vahvistaa vuorovaikutustaitoja ja nuoren itseluottamusta sekä tukee empatiakykyä, joka on erityisen hyödyllistä yhä moni-ilmeisemmässä ja monikulttuurisessa kasvuyhteisössä.

Seksuaalikasvattaja

Työssään seksuaalikasvatuksen opettaja on monesti syvien kysymysten äärellä. Aihepiirit ja nuorten kertomukset kokemuksistaan voivat koskettaa myös henkilökohtaisella tasolla. Seksuaalikasvatusta tehdään omalla persoonalla ja siksi omaa seksuaalihistoriaa ei voi koskaan pistää kokonaan syrjään.

Ammatillisuus velvoittaa omaan seksuaalihistoriaan tutustumiseen sekä sen kanssa sinuiksi tulemiseen. Myönteisesti seksuaalisuuteen ja seksuaalikasvatukseen suhtautuva opettaja luo ilmapiirin, joka rohkaisee pohtimaan ja auttaa nuoria käsittelemään haastaviltakin tuntuvia asioita.

Arvoneutraalius on kasvattajan työssä tärkeää. Se ei kuitenkaan tarkoita, että arvokeskusteluja tulisi välttää, vaan sitä, että erilaisiin näkemyksiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Oma arvomaailma ei sulje muiden mielipiteitä pois.

Työtä helpottaa tietojen hankkiminen seksuaalisuudesta ja eri kulttuurien seksuaalisuuskäsityksistä. Monipuolisten opetusmenetelmien käyttö parantaa tutkitusti nuorten saaman opetuksen laatua.

Seksuaalisuuskasvatuksessa opettajan tietomäärä ei kuitenkaan yksistään riitä takaamaan laadukasta opetusta. On tärkeää käydä läpi omia seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä arvoja ja asenteita. Seksuaalikasvattajan on hyvä aloittaa stereotypioiden, ennakkoluulojen ja tabujen purkaminen itsestään.

Miten olemme selvinneet tähän asti?

Suomessa syntyneet maahanmuuttajien lapset, niin sanottu toinen sukupolvi, on kasvamassa aikuisiksi tai ovat jo aikuisia. Miten he ovat selvinneet kulttuurien törmäämisestä? Ovatko mahdolliset, perheen sisäiset kulttuuriristiriidat jättäneet heihin jälkensä?

Kokemuskouluttajan käyttö yksi mahdollisuus

  • Olisiko mahdollista, että kokemuskouluttaja kertoisi oppilaille omasta selviytymisestään?
  • Voisiko vuorovaikutus olla helpompaa samasta etnisestä ryhmästä tulevan henkilön avulla?
  • Usein erilaiset vuorovaikutustyylit auttavat asiaa lähestyttäessä. Oppilaat voivat ehkä haastatella kokemuskouluttajaa? Suomalaisessa kulttuurissa mennään suoraan asiaan, tämä ei aina ole toimiva tapa muissa kulttuureissa.

Haasteiksi mainitaan usein eri äidinkieli, kulttuuri ja uskonto. Vahvat ennakkoluulot, tiedon puute tai virheelliset tiedot vaikeuttavat myös seksuaalikasvatusta. On muistettava, että eri uskontokunnat ovat hyvin moniäänisiä ja -ilmeisiä myös seksuaalikasvatusta koskevissa asioissa. Osalla oppilaista voi olla seksuaalisesti traumaattisia kokemuksia, eikä seksuaalioikeuksia tunneta.

Jotkut vanhemmat voivat kieltää lapsiaan osallistumasta koulun seksuaalikasvatukseen, koska sitä pidetään perheen sisäisenä asiana. Länsimainen elämäntyyli saatetaan kokea nuorten ja perheen hyvinvointia uhkaavaksi. Tyttöjen ja poikien sekaryhmiä seksuaalikasvatuksessa voidaan myös pitää noloina tai arveluttavina. Pakolaisryhmissä etniset konfliktit saattavat vahvistaa halua sulkea ryhmään kuuluvat tytöt ja naiset ryhmän sisään, suojaan ulkopuolisilta.

Patrilineaarisissa sukulaisjärjestelmissä naisten seksuaalisuuden kontrollointi keskeistä

Naisten seksuaalisuuden kontrollointi on keskeinen arvo patrilineaalisissa, isän sukulinjaa painottavissa sukulaisuusjärjestelmissä. Tytön ei kuulukaan tietää mitään seksistä ennen avioliittoa. Tiedon katsotaan voivan johtaa seksikokeiluihin. Tytön ajatellaan myös symbolisesti likaantuvan tiedon myötä.

Seksuaalikasvatuksen avulla voidaan lisätä tietoa tyttöjen ympärileikkauksen laittomuudesta ja sen terveyttä vahingoittavista vaikutuksista. Välittömien seurausten, kivun ja verenvuodon, lisäksi ympärileikkauksesta seuraa usein infektiokierre ja seksuaali- ja synnytysongelmia. Ympärileikkaus aiheuttaa tytölle myös psyykkisen trauman.

Valistuksen ansiosta esimerkiksi somaliyhteisössä asenteet tyttöjen ympärileikkausta kohtaan ovat muuttuneet.

Nuorella oikeus saada seksuaalikasvatusta riippumatta vanhempien arvoista ja asenteista

Seksuaalikasvattajan tiedoille ja taidoille on paljon käyttöä. Muuttuva, erilaisten katsomusten ja etnisten ryhmien Suomi tarvitsee seksuaalikasvattajia, joilla on rohkeutta puolustaa nuorille kuuluvia seksuaalioikeuksia, jotka perustuvat yksilön arvoon ja vapauteen. Seksuaalisuuteen liittyvä tieto on jokaisen nuoren oikeus.

Lapsen oikeuksien sopimus takaa nuorelle, että häntä ei saa syrjiä syrjiä vanhempien arvojen tai asenteiden perusteella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuoren hyvinvointi on ensisijaista. Hän on oikeutettu nauttimaan uuden kotimaansa terveyttä edistävistä palveluista, kuten opetuksesta ja terveydenhuollosta.

Maahanmuuttajanuoret itse tyytyväisiä koulun seksuaalikasvatukseen

Maahanmuuttajataustaiset nuoret kertovat itse olevansa suhteellisen tyytyväisiä koulussa saamaansa seksuaalikasvatukseen ja toivovat, että myös vanhemmat saisivat lisää tietoa. Tämä on hyvä alku, askel oikeaan suuntaan. Olennaista kaikkien nuorten seksuaalisen hyvinvoinnin ja seksuaalioikeuksien edistämisessä on tukea nuorten osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta heitä koskevassa päätöksenteossa.

Saat lisätietoa aiheesta muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön sekä Ihmisoikeusliiton sivuilta.

Pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten traumatisoituminen ja työntekijän sijaistraumatisoituminen

Pakolainen on henkilö, jolle on myönnetty kansainvälistä suojelua kotimaansa ulkopuolella. Hän on paennut kotimaansa ihmisoikeusrikkomuksia, sotaa ja levottomuuksia ja hänellä on perusteltu syy pelätä joutuvansa vainotuksi.

Pakolais- ja turvapaikanhakijanuoret ovat usein eläneet koko elämänsä jollain lailla turvattomassa ympäristössä. Nuorella voi olla traumoja, jotka ovat syntyneet ympäristön tilanteissa tai tapahtumissa. Nuorella voi olla traumaattisia kokemuksia myös seksuaalisesta väkivallasta tai sen uhasta.

Erityisen huomion tarpeessa ovat maahan yksin saapuneet, alaikäiset turvapaikanhakijat, jotka ovat erossa vanhemmistaan ja muista läheisistään. Nuorella on monia kehitystehtäviä kesken, hänen elämänkokemuksensa on vielä rajoittunut ja hänen voi olla vaikea löytää tasapaino lähtömaansa ja uuden maan kulttuurin välillä.

Nuori aloittaa koulunkäynnin useimmiten täysin erilaisessa ympäristössä, mihin on tottunut. Hän saa uusia kokemuksia ja tekee arvioita siitä, mikä hänelle on tärkeää ja arvokasta, mikä sopivaa tai sopimatonta. Nuori rakentaa uutta kulttuuri-identiteettiä ja tähän tehtävään hän tarvitsee tukea ja ohjausta luotettavalta aikuiselta.

Trauma

Traumaattinen tapahtuma on tilanne, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna. Pakotettu lähteminen kotimaasta ja kokemus pakolaisuudesta ovat traumatisoivia tilanteita.

Tällaisia traumaattisia tapahtumia kuvaa niiden ennustamattomuus tai kontrolloimattomuus. Nuori ei ole voinut estää niiden syntymistä omalla toiminnallaan. Traumatisoitumiseen liittyy rajojen rikkomista, omien toimintamahdollisuuksien ja itsemääräämiskyvyn menetystä.

Trauman seurauksena nuoren maailmankuva voi muuttua kokonaan negatiiviseksi. Pakolaisnuoret ovat usein joutuneet todistamaan väkivaltaa tai olemaan itse väkivallan tai hyväksikäytön kohteena. Nuoren luottamus ihmisiin ja erityisesti aikuisiin on rikkoutunut.

Suojaavat tekijät auttavat trauman kokenutta nuorta

Traumaattisista kokemuksista huolimatta jotkut lapset ja nuoret selviytyvät hyvin. Nuorella on usein erilaisia suojaavia tekijöitä, jotka vaikuttavat traumaattisen tilanteen kokemiseen ja siitä selviytymiseen. Nuoren omia suojaavia tekijöitä voivat olla hyvä fyysinen terveys ja perimä, myönteiset varhaiset ihmissuhteet sekä hyvä itsetunto.

Lisäksi selviytymiseen vaikuttavat oppimiskyky, ongelmanratkaisutaidot sekä vuorovaikutus- ja ihmissuhdetaidot.

Ulkoisia suojaavia tekijöitä nuorella voivat olla koulu, harrastusmahdollisuudet, ikätoverien vertaistuki sekä ammattiapu.

Opettaja voi olla juuri se huolehtiva aikuinen, jonka nuori tarvitsee rinnalla kulkijaksi. Nuorella saattaa olla resilienssiä eli joustavuutta, selviytymiskykyä ja sopeutumista ennakoimattomiin tilanteisiin riittävien suojaavien tekijöiden vuoksi.

Miten trauma ilmenee?

Traumaperäinen oireilu ilmenee nuorilla monin eri tavoin. Trauman kokenut nuori pyrkii kontrolloimaan kaikkea itse, hän ei luota aikuisiin. Perusturva ja luottamus ovat rikkoutuneet traumatapahtumassa.

Nuori on usein epäluuloinen tai kokee itsensä herkästi syrjityksi. Hän saattaa takertua esimerkiksi opettajaan tai johonkin toiseen koulun aikuiseen. Traumatisoituminen voi näkyä myös pelkästään somaattisina oireina, erilaisina kipuina ja särkyinä.

Koulutyössä näkyviä traumaoireita:

  • väsymys, univaikeudet
  • alakuloisuus, masennus
  • keskittymisongelmat, oppimisvaikeudet ja muistihäiriöt
  • levoton tai aggressiivinen käytös
  • ongelmat kaverisuhteissa
  • ei tulevaisuuden unelmia, pessimistinen puhe tulevaisuudesta
  • haittaavaa päihteiden käyttöä.

Traumojen vaikutus voi olla siirtyä sukupolvelta toiselle

Vaikka nuori ei itse olisi kokenut traumaattista tapahtumaa, hänellä voi näkyä samankaltaisia oireita kuin traumatisoituneilla. Traumojen vaikutus voi siirtyä sukupolvelta toiselle esimerkiksi niin, että ahdistavasta asiasta ei puhuta. Nuori jää traumatisoivien kuvitelmiensa kanssa yksin.

Vanhemman traumaperäinen oireilu, esimerkiksi masennus ja hermostuminen, voivat näyttäytyä nuorelle hämmentävänä ja pelottavana käyttäytymisenä.

Vanhemmat saattavat tukeutua nuoreen ja odottaa nuoren ikään ja kehitystasoon nähden liian suurta vastuuta itsestä tai perheestä. Vanhempi voi jopa estää nuoren pääsyn kouluun, koska tarvitsee nuoren tukea.

Traumat voivat aktivoitua myöhemmin uudelleen

Trauma voi aktivoitua uudelleen, vaikka nuori näyttäisi jo päällisin puolin pärjäävän hyvin. Ikään liittyvät kehitystehtävät ja elämäntapahtumat saattavat laukaista oireiden palaamisen.

Nuoren koulutyön resurssit saattavat kulua ahdistavien muistojen torjumiseen. Hän saattaa kokea, toisista aivan turvallisilta tuntuvat tilanteet, uhkaavina ja käyttäytyä hyökkäävästi. Nuoren voimavarat kuluvat psyykkisiin prosesseihin ja ystävyyssuhteiden solmimiseen niitä ei ole enää käytössä.

Useimmat pakolaislapset ja -nuoret pärjäävät ryhmässä hyvin ryhmässä, edellyttäen, että he osaavat kieltä riittävästi, heille asetetut tavoitteet ovat oikealla tasolla ja he saavat kannustusta ja positiivista palautetta.

Yhteistyö muiden koulun aikuisten kanssa auttaa jaksamaan. Yhteistyöverkostot kannattaa selvittää myös yli kunnissa olevien hallintorajojen.

Trauman vaikutus oppimiseen

Traumatisoituminen voi hidastaa ja vaikeuttaa oppimista. Traumatisoitumiseen liittyvät fyysiset ja psyykkiset reaktiot kuormittavat nuorta. Opetuksen seuraamiseen, keskittymiseen ja asioiden mieleen painamiseen tai muistamiseen ei jää voimavaroja.

Nuori voi olla omissa maailmoissaan, eristäytyneenä muista ikäisistään, ei innostu muiden ikäistensä tavoin ikään kuuluvista asioista, hän on rauhaton, levoton tai yliaktiivinen.

Traumatisoitumiseen liittyy usein myös erilaisia psykosomaattisia oireita, kuten vatsa- ja pääkipua ja unettomuutta, jotka haittaavat koulunkäyntiä. Nuori ei mahdollisesti huolehdi omasta puhtaudestaan tai ulkoisesta olemuksestaan. Nuori saattaa vahingoittaa itseään tai olla väkivaltainen toisia kohtaan.

Nuoren traumatausta voi vaikuttaa merkittävästi tuen tarpeeseen. Nuori saattaa tarvita psykoterapeuttista apua selvitäkseen esimerkiksi seksuaalisen väkivallan kokemuksesta.

Arjen sujuvuudesta huolehtiminen tärkeää traumatisoituneelle nuorelle

Trauman kokeneelle nuorelle on keskeistä, että arki sujuu. Nuoren hyvinvoinnin kannalta tämänpäiväinen arki on merkittävämpää kuin aikaisemmat kuormittavat tai traumaattiset kokemukset.

Iso osa nuoren arjesta muodostuu koulunkäynnistä. Koulunkäynti tuo nuoren elämään säännöllisyyttä, tuttuja rutiineja ja paikan, johon kuulua.

On tärkeää tukea nuorta niin, että hän saa onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuden liittyä saman ikäisten ryhmään. Jokaisella nuoren kohtaamalla aikuisella on mahdollisuus vaikuttaa nuoren hyvinvointiin ja toipumiseen traumaattisesta kokemuksesta.

Traumatisoituneet nuoren turvallisuuden tunnetta rakentavat:

  • pysyvät ihmissuhteet
  • arjen rutiinit ja turvalliset elinolosuhteet.
  • asioiden ja tapahtumien ennakoitavuus esimerkiksi koulupäivän kulussa
  • rauhallinen ja kiireetön toiminta

Opettajan ja muiden kouluhenkilökunnan tulee kiinnittää huomiota nuorten keskinäisiin suhteisiin ja tukea turvallisuudentunteen rakentumista, jotta ryhmässä on kaikilla hyvä olla. Ryhmässä voidaan vahvistaa nuoren identiteettiä: ryhmässä toimiminen ja onnistumisen kokemukset tukevat itsetuntoa.

Pakolais- ja turvapaikanhakijanuoren itsetunto on monella tapaa koetuksella. Aikuisella on tärkeä tehtävä tukea nuoren itsetunnon kehittymistä keskustelemalla ja asettamalla realistisia tavoitteita esimerkiksi koulutyöhön.

Työntekijän sijaistraumatisoituminen

Opettajan työssä on mahdollista sijaistraumatisoitua. Opettaja voi huomata itsessään ahdistuneisuutta, ärtyneisyyttä, masentuneisuutta ja työssä jaksamisen heikentymistä. (traumaattisen stressin oireita)

Kun lapsen tai nuoren asiat tulevat ajatuksiin työajan ulkopuolella tai työ alkaa kuormittaa henkisesti, on hyvä keskustella tilanteesta esimiehen tai työterveyshuollon työntekijän kanssa.

Syy ei johdu työntekijän persoonasta tai ammattitaidon puutteesta, vaan työn raskaudesta. On tärkeää, että työyhteisössä jokainen ammattilainen tietää, mitä omaan rooliin ja työnkuvaan kuuluu ja tunnistaa myös oman ammatin rajat. Vapaa-ajalla tulisi tehdä itselle tärkeitä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja nautintoa.

Sijaistraumatisoitumisen ehkäisy

Työnantaja voi ehkäistä sijaistraumatisoitumista monella eri tavalla.

Keinoja ovat

  • opettajan työmäärän asettaminen realistiselle tasolle
  • uudelleenjärjestelyt työssä
  • työyhteisön tuki, työtovereiden kanssa keskustelu
  • työnohjaus.

Useita eri ammattiryhmiä työskentelee pakolais- ja turvapaikanhakijalasten ja -nuorten kanssa. Näitä ovat koulun, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kotouttamistoiminnan ammattilaiset. Käytä tarjolla olevia palveluja, et ole yksin.

Lähteet

Akar S., Tiilikainen M. (toim. Lipsanen L.). (2009). Katsaus islamilaiseen maailmaan. Naiset, perhe ja seksuaalisuus. Väestöliitto.

Haapasaari O., Korhonen E. (toim.).(2013). Mikä perhe? Perhe eri kulttuureissa. Väestöliitto.

Korhonen E. (toim.) (2007). (toim.) Venäläiset perheet ja seksuaalisuus murroksessa. Väestöliitto.

Korhonen E. (2011).(toim.) 7 miljardia ihmistä- 7 miljardia mahdollisuutta. tiivistelmä YK:n väestörahaston vuosiraportista. Väestöliitto

Korhonen E., Nazarenko.S., Närhi R. (toim.).(2012). Kahdeksan kysymystä tasa-arvosta ja seksuaalisuudesta. Väestöliitto

Korhonen E., Lipsanen L., Yli-Räisänen H. (2010). Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille. Väestöliitto.

Korhonen E.,Närhi R.(toim.) (2011). Uskonnot ja seksuaalisuus. Väestöliitto.

Korteniemi-Poikela E., Cacciatore R. (2015) Seksuaalisuuden portaat. Opetushallitus.

Maailman terveysjärjestön (WHO), Euroopan aluetoimisto ja BZA. Seksuaalikasvatuksen standardit Euroopassa.(2010) THL.

Opetussuunnitelma, OPS 2014.

Paalanen T. (2015). Vapaus ja seksuaalisuus - Tutkielmia liberaalista etiikasta. Väitöskirja.

Rusanen E. (2011). Hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys. Finn Lectura.

Videot

Video

Mitä on monikulttuurisuus? Asiantuntijana Elina Korhonen Väestöliitosta.

Video

Rikkauden lisäksi ristiriitoja? Asiantuntijana Elina Korhonen Väestöliitosta.

Video

Mitä tarkoitetaan kunniakulttuurilla? Asiantuntijana Elina Korhonen Väestöliitosta.

Video

Trauma ja koulutyö? Asiantuntijana Tarja Santalahti Väestöliitosta.