Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Periytyvä kraniosynostoosi, missä nähdään tois- tai molemminpuolinen kallon koronaarisauman ennenaikainen sulkeutuminen (synostoosi), kasvojen epäsymmetrisyyttä, riippuluomet, pienet korvat ja muita harvinaisempia oireita. Oireet vaihtelevat.
Klassinen muoto näkyy vastasyntyneen koronaalisauman tai harvemmin muiden saumojen synostoosina, joka aiheuttaa poikkeavan kallon muodon, kasvojen epäsymmetrisyyttä, matalan hiusrajan, riippuluomet, karsastusta, kyynelkanavien ahtautta ja pienet korvalehdet, joiden keskiosa on korostunut. Usein nähdään myös lyhytsormisuutta, leveät varpaat, ihon yhteen kasvamista 2. ja 3. varpaan välissä ja isovarpaan kahdentunut kärkijäsen. Useimmilla älyllinen kehitys on normaali, mutta vaihtelevan asteista kehityksen viivästymistä on raportoitu. Joillakin on lapsuudessa sensorineuraalinen tai johtumisviasta aiheutuva kuulon alenema. Harvinaisempia oireita ovat lyhytkasvuisuus, silmien välin normaalia suurempi etäisyys (hypertelorismi), suulakihalkio, kaksijakoinen kitapurje, yläleuan pienikokoisuus, nikamien rakenteen poikkeavuudet, obstruktiivinen uniapnea ja synnynnäiset sydänviat. Nikamien yhteen kasvamista ja selkärangan vinoutta (skolioosi) esiintyy harvoin. Vaikeassa muodossa on kraniosynostoosi, nikamien jakautumishäiriöitä ja värttinäluun sekä peukalon vajaakehitystä tai puuttumista. Lievissä muodoissa potilailla on riippuluomi tai kapeat luomiraot (blefarofimoosi) kraniosynostoosin kanssa tai ilman sitä.
Tauti periytyy autosomissa vallitsevasti ja aiheutuu mutaatioista tai deleetioista TWIST1-geenissä, joka koodaa bHLH (basic helix-loop-helix) -transkriptiofaktoria, joka säätelee eri solulinjojen erikoistumista. Geenin toiminnan loppumisen aiheuttavat mutaatiot johtavat ennenaikaiseen kallon saumojen sulkeutumiseen. Geenin deleetiot aiheuttavat vaikeampia muotoja, joissa on usein huomattavaa kehityksen viivästymistä. Diagnoosi perustuu pääasiassa kliinisiin löydöksiin. Kuvantamistutkimukset ovat hyödyllisiä kallon, selkärangan ja raajojen poikkeavuuksien toteamiseksi. Molekyyligeneettinen tutkimus voi paljastaa TWIST1-mutaation ja varmistaa diagnoosin. Perinnöllisyysneuvonta on aiheellista. Sikiödiagnostiikkaa tarvitaan harvoin, mutta se voidaan tehdä perheissä, joiden mutaatio on tunnettu tai jos ultraäänitutkimuksessa nähdään etiologialtaan epäselvä kraniosynostoosi. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/25 000-50 000.
