Syömiseen liittyviä ongelmia esiintyy kaiken ikäisillä lapsilla, ja niiden luonne heijastelee lapsen ikää ja kehitysvaihetta. Ongelmat ovat varsin tavallisia alle kolmevuotiailla lapsilla, ja arvioiden mukaan niitä esiintyy eriasteisina jopa 20–40 %:lla normaalisti kehittyvistä pikkulapsista. Syömisongelmien esiintyvyys on tätäkin suurempi lapsilla, joilla on kehitysvaikeuksia. Vaikea-asteisia syömisongelmia ilmenee kuitenkin vain noin 1–3 %:lla pikkulapsista.

Varhaislapsuuden syömishäiriö

Varhaislapsuuden syömishäiriöihin on monia eri syitä. Aivan pienellä vauvalla ongelmat voivat liittyä temperamenttiin, vireystilan säätelyyn ja vuorovaikutustekijöihin. Vauvan voi olla vaikea löytää syömisen kannalta sopivan valpasta ja koostunutta vireystilaa tavallista heikomman tai vielä kehittymättömän säätelykyvyn vuoksi. Toisaalta vanhemman voi olla vaikea lukea vauvan viestejä vireystilasta ja nälkäisyydestä. Syömisongelmille altistavat myös erilaiset suun alueen motoriikan sekä suun ja nielun toimintaan liittyvät ongelmat.

Valikoiva syöminen

Valikoivasta syömisestä puhutaan, kun lapsi kieltäytyy syömästä tiettyjä ruoka-aineita maun, hajun, ulkonäön tai rakenteen perusteella. Lapsi saa yleensä riittävästi ravintoa, mutta ruokavalio voi olla hyvin rajoittunut. Nirsoilua esiintyy ajoittain lähes kaikilla lapsilla, mutta valikoiva syöminen on yleisempää lapsilla, joilla on suun alueen tavallista suurempi herkkyys tai aistitiedon käsittelyn ongelmia joko sellaisenaan tai kypsymättömyyteen tai erilaisiin neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvinä.

Valikoiva syöminen voi liittyä myös häiriöön nimeltä ARFID (avoidant/restrictive food intake disorder). Tässä häiriössä esiintyy pitkäaikaisia ja pysyviä syömisen ja ruokailun ongelmia, joista voi seurata merkittävä painon lasku tai lapsella kasvun hidastuminen, erilaisia ravitsemuksellisia puutostiloja ja psykososiaalisen toimintakyvyn häiriöitä kuten kuormitusta arjen ruokailutilanteissa. ARFID:sta kärsivillä yksilöillä on todettu aistiherkkyyttä, kiinnostuksen puutetta syömiseen sekä epämiellyttävien syömiseen liittyvien seurauksien kuten oksentamisen tai tukehtumisen pelkoa. Häiriöön ei liity kehonkuvan häiriötä tai lihomisen pelkoa. Kansainvälisten arvioiden mukaan ARFID-diagnoosi 0.3–5.5 %:lla lapsia ja sitä esiintyy myös aikuisilla.

Varhaislapsuuden anoreksia

Varhaislapsuuden anoreksiaa tavataan pienillä lapsilla noin puolen vuoden iästä alkaen. Häiriöön kuuluu toistuva syömisestä kieltäytyminen, vaikka lapsi muutoin osoittaa kiinnostusta ruokaa kohtaan. Ruokatilanteita leimaa riitaisuus sekä usein lapsen ylivirittyneisyys. Ruoasta kieltäytymisen seurauksena lapsen painon- ja pituudenkehitys voi olla hidasta.

Sairauteen liittyvä syömishäiriö

Pienten lasten syömishäiriö voi liittyä myös somaattiseen sairauteen, kuten ruoka-aineallergiaan, närästykseen tai sydän- ja keuhkosairauksiin. Jos lapselle joudutaan tekemään ruoansulatuskanavaan kohdistuvia, mahdollisesti kivuliaita toimenpiteitä, saattaa kehittyä niin kutsuttu posttraumaattinen syömishäiriö. Lapsi välttelee tällöin syömistä, koska muistaa sen tuottaman kivun ja epämiellyttävyyden tunteen. Samasta syystä herkän oksennusrefleksin omaava lapsi voi kieltäytyä syömisestä tai valikoida ainoastaan tietynlaista ruokaa tai juomaa. Ruokailusta ja syömisestä muistuttavat asiat, kuten pöydän kattaminen, voivat saada lapsen ahdistuneeksi, vastahankaiseksi ja itkuiseksi.

Vuorovaikutuksen ongelmat

Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen ongelmat voivat ilmetä syömisongelmana. On havaittu, että syömishäiriöisten lasten ja äitien välistä vuorovaikutusta leimaa vähäisempi positiivinen yhdessäolo ja vastavuoroisuus kuin normaalisti syövien lasten ja heidän äitiensä vuorovaikutusta. Lapsen ja vanhempien välillä on tavallista enemmän konflikteja ja taistelua vallasta, tai vaihtoehtoisesti lapsi voi näyttäytyä vetäytyvänä tai passiivisena. Lisäksi vuorovaikutus kuvautuu keskimääräistä kontrolloivampana, negatiivissävytteisempänä ja epäsensitiivisempänä.

Tutkimusten valossa vuorovaikutuksen ongelmien taustalla on usein vanhemman oma syömishäiriö tai muu mielenterveyden ongelma, päihteiden käyttö tai traumakokemukset. Kyseessä voi olla myös lapsen kaltoinkohtelu tai muu huolenpidon puute. Lisäksi parisuhteen ongelmat, vanhemmuuden vastuun jakautumiseen liittyvät epäkohdat sekä vanhemman uupumus voivat heijastua lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen epäsuotuisasti.

Lapsen syömishäiriö on useimmin hyvin stressaava tilanne koko perheelle. Tästä voi olla seurauksena vanhemman huonommuuden ja kyvyttömyyden tunteita, itsesyytöksiä tai puolisoiden välistä keskinäistä syyttelyä. Myös isovanhemmat tai muu lähipiiri voivat tulla vedetyksi mukaan ongelmavyyhtiin annettuaan ohjeita ja neuvoja.

Joillekin lapsille ruoan ja syömisen kanssa temppuileminen on keino saada vanhemman huomiota. Tästä voi olla seurauksena toisaalta perheen muiden lasten vähemmälle huomiolle jääminen, toisaalta ongelman leviäminen koko lapsikatraaseen. Riitaisuus ja ruokailutilanteiden taistelu voi myös osaltaan lisätä perheen muiden lasten uhmakasta ja aggressiivista käytöstä.

Vaikutukset kasvuun ja kehitykseen

Pikkulapsen syömisongelmalla voi olla vaikutusta kasvuun ja kehitykseen. Pakkosyöttäminen voi pahentaa ongelmaa. Pitkittyneet varhaislapsuuden syömisongelmat saattavat lisätä laihuushäiriön riskiä myöhemmin elämässä. Näyttöä on myös siitä, että varhaislapsuuden syömisongelmat ovat yhteydessä myöhempiin käytös- ja tunne-elämän vaikeuksiin sekä sopeutumiskyvyn ongelmiin.

Kouluikäisten lasten ja nuorten syömishäiriöt

Varhaislapsuuden syömisongelmien lisäksi lapsilla esiintyy myöhemmin kouluiässä ja etenkin nuoruudessa anoreksiaa eli laihuushäiriötä, bulimiaa eli ahmimishäiriötä ja ahmintahäiriötä (binge eating disorder). Anoreksian, bulimian ja ahmintahäiriön syitä ei tunneta vielä tarkasti, mutta niille altistavina ja laukaisevina tekijöitä on todettu muun muassa perinnöllisyyttä, psykologisia ja kulttuurisidonnaisia tekijöitä. Tyypillinen sairastumisikä on 12–24 vuoden iässä, ja häiriöitä esiintyy tytöillä poikia useammin. Anoreksian elämänaikaisen esiintyvyyden tytöillä ja naisilla arvioidaan olevan noin 0,9 % ja pojilla ja miehillä noin 0,3 %, bulimian naisilla 0,9–1,5 % ja miehillä 0,1–0,5 % ja ahmintahäiriön naisilla on 1,9–3,5 % ja miehillä 0,3–4 %.

Laihuushäiriön diagnostiset kriteerit edellyttävät, että paino on vähintään 15 % alle pituuden mukaisen keskipainon. Lisäksi diagnoosi edellyttää endokrinologista vaikutusta, mikä näkyy lapsella esimerkiksi murrosiän kehityksen viivästymisenä tai pysähtymisenä. Anorektinen lapsi ajattelee olevansa liian lihava tai pelkäävänsä lihomista, minkä vuoksi hän yrittää laihduttaa. Bulimiassa on kyse toistuvista ylensyömisjaksoista ja lihomisen estämistä esimerkiksi oksentelulla. Myös bulimiaa sairastava lapsi on siinä käsityksessä, että hän on liian lihava. Ahmintahäiriöön kuuluu toistuvia ahmimisjaksoja, joihin ei kuitenkaan liity oksentelua tai muita tyhjennysrituaaleja. Ahmiva potilas kärsii ahmimiskohtauksia seuraavasta itseinhosta, masennuksesta ja syyllisyydestä sekä usein voimakkaasta ahdistuneisuudesta.

Milloin ja mistä tulisi hakea apua?

Pienten lasten syömisongelmiin on syytä hakea apua herkästi ja mahdolliset huolet ottaa esiin neuvolakäyntien yhteydessä. Neuvolassa voidaan käydä läpi pienen lapsen ruokavalioon, ruokailurytmiin ja kiinteään ruokaan totuttautumiseen liittyviä kysymyksiä. Tarvittaessa neuvolasta käsin voidaan tehdä kotikäyntejä, joiden yhteydessä on mahdollista seurata lapsen syöttämistilannetta, lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta samalla opastaen vanhempia toimimaan rakentavasti näissä tilanteissa.

Jos tilanne edellyttää neuvolasta saatavaa ohjantaa laajempia tutkimuksia, käynnistyvät selvittelyt usein laajalla rintamalla. Tarkoituksena on saada riittävän kattava kuva mahdollisista somaattisista ja vuorovaikutukseen liittyvistä tekijöistä, joilla on merkitystä lapsen syömisongelmaa arvioitaessa. Näin lapsen tilaa voivat olla arvioimassa samanaikaisesti lastenlääkäri, lastenneurologi sekä lastenpsykiatrian työntekijät.

Vuorovaikutuksen ongelmia hoidetaan erilaisin vuorovaikutushoidoin sekä puuttumalla ruokailurytmin ja syöttämistilanteiden ongelmiin. Tarvittaessa vanhempi ohjataan saamaan asianmukaista apua omaan mielenterveysongelmaansa. Perheen tueksi voidaan kytkeä verkostoon lastensuojelu.

Kouluikäisten syömisongelmat

Kouluikäisten lasten syömisongelmissa tärkeää on varhainen tunnistaminen. Lapsen poikkeavan syömiskäyttäytymisen tunnistamisessa keskeisessä asemassa ovat vanhemmat, opettajat, terveydenhoitajat sekä urheiluvalmentajat. Syömishäiriön mahdollisuutta tulee aina kysyä aktiivisesti, sillä jo pieni puuttuminen asiaan voi ehkäistä laajemman ongelmavyyhdin muodostumisen.

Perusterveydenhuollossa on tärkeintä tunnistaa kouluikäisten mahdolliset syömishäiriöt sekä tehdä lapselle somaattinen tutkimus vaadittavine laboratoriokokeineen. Lievien syömishäiriöiden hoitoon voidaan käyttää motivoivia keskusteluja sekä erilaisia itsehoitomenetelmiä. Lisäksi syömisongelmaisen lapsen asioihin on mahdollista kytkeä terveyskeskuksen ravitsemusterapeutti ravitsemuskuntoutuksen suunnittelemiseksi ja seuraamiseksi. Tarvittaessa lapsesta tai nuoresta tehdään lähete lastentautien poliklinikalle ja/tai lasten- tai nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Hoidossa on tärkeää kytkeä tiiviisti lapsen asioihin hänen vanhempansa ja muu perhe.

Lisätietoa

  1. Keski-Rahkonen A. Syömishäiriöt – ohimenevä kiusa vai ikuinen riesa? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2010, 126:2 209–2 214.
  2. Mäntymaa M, Puura K & Luoma I. Miksi pienokaiseni ei syö? – Lastenpsykiatrinen näkemys varhaislapsuuden syömishäiriöihin. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2013, 129:697–703.
  3. Bourne L, Bryant-Waugh R, Cook J, Mandy W. Avoidant/restrictive food intake disorder: A systematic scoping review of the current literature. Psychiatry Res. 2020, 288:112961. Bourne L, Bryant-Waugh R, Cook J ym. Avoidant/restrictive food intake disorder: A systematic scoping review of the current literature. Psychiatry Res 2020;288():112961. PMID: 32283448
  4. Suokas J & Hätönen T. Miten voimme auttaa ahmijaa? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2012, 128:497–502.
  5. Mielenterveystalo, Irti ahminnasta! ()
  6. Saure E, Lepistö-Paisley T, Laasonen M & Raevuori A. Laihuushäiriö ja autismikirjo. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 25.10.2021.
  7. Syömishäiriöt - Käypä hoito suositus ()
  8. Syömishäiriöliitto SYLI ry ()