Mistä allergia johtuu?

Allergia merkitsee elimistön puolustus- eli immuunijärjestelmän vääristynyttä toimintaa ulkoisia tekijöitä kohtaan. Immuunijärjestelmää ohjaavat veren valkosolut reagoivat liiallisesti esimerkiksi suolistoon joutuneita ruoka-aineita tai hengitysteihin kulkeutunutta siitepölyä kohtaan. Tällöin valkosolut ja myös eräät kudosten solut erittävät kemiallisia välittäjäaineita, joista tärkein on nimeltään histamiini. Ne aikaansaavat allergisen reaktion laukeamisen ja ulospäin nähtävät oireet, kuten ihottuman, turvotuksen, ripulin, nuhan tai yskän.

Suurimmassa osassa lasten allergioita ensimmäisenä välittäjäaineena toimii immunoglobuliini E (= IgE), ja reaktio on nähtävissä nopeasti (muutama minuutti–tunti) altistumisen jälkeen. Tällöin puhumme atooppisesta allergiasta. Allerginen reaktio voi myös olla hitaampi, vasta tuntien ja päivienkin kuluessa ilmaantuva, jolloin kyse on soluvälitteisestä tai viivästyneestä allergiasta. Soluvälitteisen allergian uskotaan olevan merkittävä mekanismi erityisesti ruoka-aineallergioissa. Tässä allergian muodossa syy-yhteys aiheuttajaan on vaikeammin tunnistettavissa kuin välittömässä atooppisessa reaktiossa.

Ovatko allergiat yleistyneet?

Atooppinen allergia on mitä ilmeisemmin lisääntynyt viimeisten 30–40 vuoden aikana. Ongelma on liitetty kaupungistuneeseen elämäntapaan, hygienian paranemiseen ja väestön infektioiden muutoksiin. Immunologisen puolustusjärjestelmän normaali kehittyminen sujuu parhaiten, jos pieni lapsi on kontaktissa mikrobeihin (bakteerit, virukset) ja sairastaa ”normaaleja” lastentauteja. Rokotusohjelmien laajentuminen ja hygienian parantuminen ovat vähentäneet lasten infektioita, mikä saattaa osittain selittää muutoksia.

Periytyykö allergia?

Taipumus allergisiin oireisiin on periytyvä. Jos molemmat vanhemmat ovat atoopikkoja (allergiaa sairastavia), lapsen riski kehittää allergiaoireisto on 60–80 %. Jos vain toinen vanhemmista on allerginen, vaara on 30–50 %, ja jos kumpikaan vanhemmista ei ole atoopikko, riski on noin 10–15 %.

Allergiataipumuksen periytyminen ei merkitse itse allergian siirtymistä lapsiin; jos esimerkiksi äiti ei siedä penisilliiniä, se ei merkitse, että hänen korvakipuiselle lapselleen ei voisi määrätä kyseistä lääkettä. Viime vuosina on pystytty paikallistamaan allergiaan altistavia geenejä. Allergisten oireiden ilmaantuminen ja se, mihin lapsi reagoi, on kuitenkin aina monien tekijöiden summa. Ei ole olemassa myöskään testiä, joka edeltä käsin kertoisi, kenelle kehittyy allergiaongelmia ja kenelle ei.

Voidaanko allergiaa ehkäistä?

Varsinkin viime vuosina on taitettu peistä siitä, voidaanko allergiaa ehkäistä. Muutama vuosi sitten uskottiin pitkän imetyksen ehkäisevään vaikutukseen. Nyt usko imetykseen on horjumassa ja katsotaan, että imetyksellä voidaan lähinnä siirtää, mutta ei estää, allergiaoireiston puhkeamista. Niinpä suositus on, että kaikille lapsille täysimetyksen kesto on 4–6 kuukautta ja osittaista imetystä voi jatkaa vuoden ikään asti, haluttaessa pidempäänkin. Myös allergian suhteen riskiperheissä tulisi noudattaa normaaleja ravintosuosituksia ja aloittaa kiinteiden lisäruokien käyttö 3–4 kuukauden iässä, yksi uusi ruoka kerrallaan viikon välein.

Myös erilaisten allergiadieettien käyttöä allergian ehkäisemiseksi pidetään kyseenalaisena. Tällaiset kotitekoiset dieetit voivat johtaa ravitsemushäiriöihin ja tietyissä tilanteissa jopa edesauttaa allergioiden kehittymistä. Aiemmin osa ruoka-aineista luokiteltiin herkästi allergisoiviksi, ja niiden käyttöä kehotettiin välttämään. Sittemmin on käynyt ilmi, että tämän tyyppisestä välttämisdieetistä ei ole todellista hyötyä. Erilaisten luontaistuotteiden tehosta allergian ehkäisyssä ei myöskään ole näyttöä. Päinvastoin, monet niistä sisältävät esimerkiksi siitepölyjä, jotka ovat vahvoja allergeeneja (allergisia reaktiota laukaisevia tekijöitä).

Perinteinen näkemys on ollut, että perheeseen, jossa on allergiaa potevia aikuisia tai lapsia, ei kannata hankkia kotieläintä. Lapsen piilossakin pysynyt taipumus saattaa kehittyä allergiaoireistoksi hänen altistuessaan eläimen eritteille. Myös tämän käsityksen suhteen näkemykset ovat muuttuneet, ja koiran hankintaa ei pidetä enää erityisenä riskinä. Atoopikkolapsen oireiden kehittymistä ei voi kuitenkaan ennustaa, ja mikäli ongelmia ilmaantuu, koiran osoitteenmuutos saattaa olla edessä.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että vanhemmat eivät voi vaikuttaa paljoakaan lastensa allergioiden kehittymiseen. Allergian puhkeaminen ei ole kenenkään syytä, vaan seuraus perimän ja ympäristön vuorovaikutuksesta.

Miten allergiat ilmenevät?

Allergiat ryhmitellään joko oireistonsa perusteella tai sen mukaan, mikä oireiston aiheuttaa. Tärkeimmät allergian muodot ovat ihottumat, suolisto-oireet, nuha, silmän sidekalvontulehdus ja astma. Atoopikkolapselle oireet kehittyvätkin usein tässä järjestyksessä: ihottuma (maitorupi, taiveihottuma) alkaa alle vuoden iässä, 3–4-vuotiaana kehittyy heinänuha, ja saamaan aikaan tai myöhemmin alkaa astmaoireisto. Viime mainittu tosin voi myös alkaa 1–2-vuotiaalla infektioihin liittyvänä hengenahdistuksena (ks. Keuhkoputkitulehdus lapsella). Useimmiten lapsi kuitenkin potee vain 1–2 näistä oireista, ja esimerkiksi maitorupilapsen tai allergista nuhaa potevan lapsen vaara astman kehittymiseen on vain 20 %.

Mikä laukaisee allergian?

Tärkeimpiä allergisen reaktion aiheuttajia (allergeenejä) ovat eräät ruoka-aineet (lehmänmaito, vilja, juurekset, mausteet), hengitystieallergeenit (siitepöly, pölypunkki, eläinhilse), lääkeaineet, fysikaaliset tekijät (lämpötila, fyysinen rasitus) ja kosketusallergeenit (kumi, hajusteet, nikkeli). Viime mainitut kaksi ryhmää ovat lapsilla selvästi harvinaisempia kuin kolme ensimmäistä.

Mitä allergiaa epäiltäessä tutkitaan?

Allergiaa epäiltäessä tehdään yleensä ihopistokokeet mahdollisten allergeenien toteamiseksi. Kokeessa pieni määrä allergeeniuutetta pistetään neulalla ihoon, ja mahdollinen ihon punoitus ja turvotus arvioidaan vajaan puolen tunnin kuluttua pistosta. Samaa asiaa voidaan tutkia myös verikokein mittaamalla veressä kiertäviä IgE-luokan vasta-aineita. Ruoka-aineallergiaa epäiltäessä voidaan lasta myös altistaa tutkittavalle ruoka-aineelle joko suun kautta tai ihokokein. Astmaa epäiltäessä voidaan puolestaan suorittaa ns. keuhkofunktiotutkimuksia jo pienillekin lapsille. Testitulokset ja niiden merkityksen arvioi hoidosta vastaava lääkäri.