Luteinisoiva hormoni (LH) on aivolisäkkeen tuottama hormoni. Naisilla se on tärkeä normaalia kuukautiskiertoa säätelevä hormoni. Luteinisoiva hormoni stimuloi munarakkulan irtoamista eli ovulaatiota, jonka jälkeen se tukee keltarauhasen toimintaa ja ylläpitää keltarauhashormonin eli progesteronin tuotantoa. Miehillä luteinisoiva hormoni stimuloi kivesten testosteronin tuotantoa. Se on siis oleellinen hormoni kummallekin sukupuolelle hedelmällisyyden kannalta.

Määritystä käytetään mm. aivolisäkkeen toiminnan, kuukautishäiriöiden, lapsettomuuden ja miehillä testosteronin puutteen selvittämisessä. Lapsilla S-LH- määritystä käytetään ennenaikaisen ja viivästyneen puberteetin tutkimisessa (tytöillä ja pojilla).

LH-arvot ovat matalia molemmilla sukupuolilla aivolisäkkeen vajaatoiminnassa. Myös hormonihoidot ja vaikea aliravitsemus esimerkiksi anoreksia nervosassa voivat aiheuttaa matalia arvoja. Lapsilla arvo on erittäin matala ja nousee puberteetin yhteydessä.

Naisilla pitoisuus tulee suhteuttaa ikään ja kuukautiskierron vaiheeseen. Munarakkulan irtoamisen eli ovulaation käynnistää aivolisäkkeestä erittyvä luteinisoivan hormonin nopea nousu (LH-piikki). Munarakkulan kypsymisvaiheessa (follikulaarivaiheessa) ja keltarauhasen toimintavaiheessa (luteaalivaiheessa) pitoisuus on alhaisempi. Vaihdevuosien eli menopaussin aikaan arvot ovat yleensä suuremmat.

Korkeat arvot viittaavat yleensä munasarjojen tai kivesten sairauksiin.