Suurin osa laboratoriokokeista tehdään verestä, koska verellä on keskeinen tehtävä elimistössä eri aineiden kuljettajana. Elimistömme solut saavat kaiken tarvitsemansa veren kautta. Ihmisen painosta verta on 6–8 %. Aikuisen naisen verimäärä on noin neljä litraa ja miehen viisi litraa.

Verta kuljettavat valtimot päätyvät haarautuessaan lopulta mikroskooppisen pieniksi hiussuoniksi, joiden seinämät läpäisevät aineita. Aineet eivät kulje hiussuonista suoraan soluihin vaan solujen ulkoiseen välitilaan, joka on täynnä nestettä. Tämä neste liikkuu solujen välitilassa ja huuhtoo solujen seinämien ulkopintaa. Tätä solujen ulkoista nestettä on elimistössä melkoinen määrä: 70-kiloisella ihmisellä sitä on yhteensä 15 litraa.

Soluvälinesteestä kulkeutuu solujen sisään niiden tarvitsemia aineita. Näitä ovat happi, ravintoaineet (sokerit, rasvat, vitamiinit, hivenaineet), suolat (natrium, kalium, magnesium, kalsium), erilaiset valkuaisaineet (proteiinit) ja monet solujen toimintaa säätelevät hormonit. Vastaavasti aineet, joista solujen pitää päästä eroon, kulkeutuvat välinesteeseen ja sieltä nopeasti vereen. Veri kuljettaa ne munuaisiin poistettaviksi tai joskus kierrätykseen muihin kudoksiin, jotka voivat käyttää niitä hyväkseen.

Veressä kulkee siten tavaton määrä erilaisia aineita. Lisäksi veressä on monenlaisia verisoluja, joissa tapahtuu muutoksia eri sairauksien aikana. Muutosten mittaaminen auttaa sairauksien diagnosoinnissa ja hoidon tuloksen seuraamisessa.

Lisää aiheesta