Kansainvälisen sopimuksen mukaan laboratoriotulokset ilmoitetaan periaatteella "moolia litraa kohden". Tämä tapa on käytännöllinen ammattiväelle mutta tekee tuloslistat maalikoille hieman vaikean näköisiksi.

Mooli eli "grammamolekyyli" on molekyylipainon suuruinen grammamäärä jotakin ainetta. Esimerkiksi natriumin molekyylipaino on 23, ja mooli on näin ollen 23 grammaa natriumia. Glukoosin eli "verensokerin" molekyylipaino on 180 ja mooli glukoosia on 180 grammaa. Mooli jotain ainetta on siis aika paljon eikä semmoisia määriä voi olla ihmisen veressä. Siksi yksikköinä on yleensä millimooli (mmol) eli moolin tuhannesosa, mikromooli (µmol) eli moolin miljoonasosa tai nanomooli (nmol) eli moolin miljardisosa. Joitakin aineita on niin hitunen, että laatuna käytetään pikomoolia (pmol) eli moolin biljoonasosaa.

Seuraavassa on joitakin esimerkkejä siitä, mitä laboratoriotulosten mooli-yksiköt tarkoittavat grammoina tai gramman osina:

  • kolesteroli 5,0 mmol/l = 1,93 g/l
  • glukoosi (verensokeri) 5,0 mmol/l = 0,9 g/l
  • kreatiniini 115 µmol/l = 13 mg/l (0,013 g/l)
  • tyroksiini (kilpirauhashormoni) 12 pmol/l = 12 ng/l (0,000000012 g/l)

Kaikkia tuloksia ei ole järkevää ilmoittaa "moolia litrassa"-periaatteella. Esimerkiksi hemoglobiinin määrä ilmoitetaan grammoina litraa kohden. Hemoglobiini onkin ainoita veren aineosia (seerumin proteiinien lisäksi), joita veressä on grammakaupalla. Toinen poikkeus moolien käytölle ovat monet entsyymit ja hormonit, joissa käytetään yksikköä. Yksikkö on kansainvälisesti kullekin tutkimukselle sovittu tapa ilmoittaa tutkittavan aineen määrä. Se lyhennetään kirjaimella U (unit). Joskus käytetään yksikön tuhannesosaa mU (milliunit).