Troponiini on pelkästään lihassoluissa oleva valkuaisaine. Troponiinin TnT- ja TnI-muotoja voidaan käyttää sydäninfarktin toteamisessa EKG:n eli sydänsähkökäyrän ohella. Yleisimmin käytetään TnT:n mittausta.

TnT on siitä hyvä tutkimus, että sen määrä veressä lisääntyy harvoin muissa tilanteissa kuin sydänlihaksen vaurioissa.

Troponiini T:n lukema alkaa suurentua keskimäärin n. 6 tunnin kuluttua infarktikivun alkamisesta (vaihtelu eri potilailla 3–8 tuntia). Jos troponiinipitoisuus on normaali 9–12 tunnin kuluttua kivun alusta, akuutti sepelvaltimo-oireyhtymä (sydämen hapenpuuttesta johtuva rintakipu) on epätodennäköinen.

Jos rintakipupotilaalla sairaalaan tullessa ensimmäisessä verinäytteessä troponiini on 50 ng/l tai korkeampi, äkillinen sydänlihasvaurio on hyvin todennäköinen. Jostaas troponiinipitoisuus on sairaalan tullessa 14–50 ng/l, 3–6 tunnin kuluttua otetun uuden näytteen troponiinipitoisuuden yli 50 prosentin nousu viittaa sydäninfarktiin. Suurentunut pitoisuus pienenee vähitellen, mutta suurentuneita pitoisuuksia voidaan havaita vielä 2 viikon kuluttua.

Suurentuneita troponiinipitoisuuksia voidaan todeta myös muissa äkillisissä tilanteissa, joihin liittyy sydänlihasvaurio ilman sydäninfarktia. Näitä ovat muun muassa sydänlihatulehdus, sydämen vajaatoiminta, kardiomyopatiat, vaikea anemia ja shokkitila. Pitoisuus voi nousta myös keuhkoveritupassa eli keuhkoemboliassa, verenmyrkytysessä eli sepsiksessä, munuaisten vajaatoiminnassa, aivoinfarktissa ja aivokalvon alaisessa verenvuodossa (SAV).

Kirjallisuutta

  1. Kervinen H. Äkillinen sepelvaltimokohtaus ja sydäninfarkti.Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Lääkärin käsikirja. Päivitetty 20.10.2018.
  2. HUSLAB tutkimusohjekirja