PEF-mittariin puhaltamisessa pitää käyttää tiettyä tekniikkaa, joka opetetaan hoitopaikassa. Mitattaessa puhalletaan kolme kertaa ja tulokseksi otetaan puhallusten keskiarvo. Viitearvot vaihtelevat iän, sukupuolen ja myös koon (pituuden) mukaan. Esimerkiksi terve kolmekymppinen 170 cm pitkä mies puhaltaa ilmaa ulos keskimäärin vauhdilla 600 l/min (litraa minuutissa), viisikymppinen 160 cm pitkä nainen 450 l/min. Jos PEF-arvo jää enemmän kuin 80 l/min viitearvon keskitason alapuolelle, keuhkoputket ovat todennäköisesti ahtautuneet. Oman viitearvonsa voi määrittää syöttämällä PEF-laskuriin sukupuolen, iän ja pituuden.

PEF-mittausta käytetään etenkin astman toteamisessa ja astman hoidon tehon arvioinnissa. Astmassa keuhkoputket supistuvat ajoittain, jolloin PEF-arvo pienenee. Diagnoosivaiheessa tehdään yleensä kahden viikon seuranta kotimittauksilla. Astman diagnoosin kannalta keskimääräistä PEF-arvoa tärkeämpi on PEF-arvon heilahtelut päivän mittaan. Terveellä ihmisellä arvot vaihtelevat vuorokaudessa 5–8 %. Esimerkiksi jos PEF-arvo on keskimäärin 450 l/min, arvot voivat terveellä vaihdella 415–485 rajoissa. Jos kotimittauksissa todetaan toistuvasti (ainakin kolme kertaa) vähintään 20 %:n vaihtelua, tulos viittaa astmaan. Kotimittauksissa tarkkaillaan myös PEF-arvon muutosta keuhkoputkia avaavan lääkkeen ottamisen jälkeen.

Mittaria on hyvä käyttää myös hoidon tehon seuraamiseen. Apuna voi käyttää PEF-arvojen seurantalomaketta. Lomakkeessa on myös hyvät ohjeet puhallusten seuraamiseksi. Ohjatussa omahoidossa hoitopaikasta annetaan yksilölliset PEF-arvojen hälytysrajat ja lääkitysohjeet kirjallisena.