Tutkimuksella voidaan seurata elimistön nestetasapainoa, ravitsemustilaa, maksan ja munuaisten toimintaa sekä eräitä yleissairauksia. Albumiinipitoisuus on yleistilan tärkeä mittari, jonka perusteella voidaan tehdä päätelmiä taudin vakavuudesta ja ennusteesta.

Albumiinin synteesi tapahtuu maksasoluissa, ja sitä säätelevät plasman nestetasapaino ja ravinnon mukana saatavan valkuaisen määrä. Terveellä henkilöllä albumiini on plasman runsain proteiini. Sen osuus plasman kaikista valkuaisaineista on noin puolet.

Albumiini ylläpitää plasman painetta. Näin se osaltaan säätelee nesteen jakautumista elimistössä. Albumiini osallistuu myös monien aineiden kuljettamiseen ja varastoimiseen. Se sitoo mm. vapaita rasvahappoja, bilirubiinia ja kalsiumia. Erittäin monet lääkeaineet sitoutuvat albumiiniin.

Korkea seerumin albumiinipitoisuus viittaa äkilliseen nestehukkaan tai riittämättömään nesteen saantiin.

Alentuneet arvot ovat tavallisempia. Hyvin monet sairaudet ja tilat voivat laskea albumiini pitoisuutta mm. akuutit ja krooniset infektiot, pahanlaatuiset taudit, sydämen vajaatoiminta, raskaus, ravinnon imeytymishäiriöt, aliravitsemus munuaistaudit, maksasairaudet, palovammat ja leikkaukset. Selkeä albumiinin puutos (yleensä alle 20 g/l) voi aiheuttaa verenpaineen laskua ja turvotuksia.