Kynsivallintulehduksen syyt

Märkäinen, äkillinen kynsivallintulehdus (paronychia) on usein seurausta haavasta, palovammasta, sivukynsivalliin tunkeutuvasta kynnestä (ks. kuva ) tai muusta kynsivallin vammautumisesta. Aiheuttaja on useimmiten ihoinfektioita aiheuttava bakteeri Staphylococcus aureus.

Kuva

Sisäänkasvanut kynsi. Sisäänkasvanut isovarpaan kynsi, johon liittyy kynsivallintulehdus.Ks. Kynsivallintulehdus.

Krooninen eli pitkittynyt kynsivallintulehdus voi syntyä hiljalleen märässä työssä tai ihosairauden, esimerkiksi ekseeman (ks. kuva ) tai psoriaasin seurauksena. Kroonisen tulehduksen syy on usein monitekijäinen. Märkätyöstä aiheutuvassa kynsivallintulehduksessa on usein mukana Candida albicans -hiiva ja Staphylococcus aureus -bakteeri.

Kuva

Kroonisen ihottuman aiheuttama kynsimuutos. Krooniseen ihottumaan (ekseemaan) liittyvä kynsivallin tulehdus ja sen aiheuttama kynnen kasvuhäiriö (”pyykkilautakynsi”)

Henkilöillä, joilla on huono verenkierto käsissä ja jaloissa, kynsivallit voivat tulehtua talvella ilman muita altistavia tekijöitä (ks. kuva ).

Kuva

Krooninen kynsivallintulehdus ja kylmänkyhmyt. Huonon verenkierron ja kylmyyden aiheuttamat kylmänkyhmyt ja krooninen kynsivallintulehdus.

Herpes simplex -virus voi joskus olla syynä samassa sormessa tai varpaassa toistuvaan kynsivallintulehdukseen, johon liittyy myös kirvelyä, särkyä, pieniä nesterakkuloita ja joskus harvoin imusuonitulehdus.

Aina kynsivallintulehdukseen ei löydy altistavaa syytä.

Kynsivallintulehduksen oireet

Äkillisessä kynsivallintulehduksessa kynsivalli punoittaa ja on turvoksissa, ja sen alta voi valua märkää. Sormi tai varvas voi särkeä ja kuumoittaa.

Pitkittyneessä eli kroonisessa kynsivallintulehduksessa kynsinauha puuttuu ja kynsivalli voi lievästi punoittaa ja hilseillä. Märkää ei juuri valu pitkittyneessä muodossa. Kynsi kärsii ja siihen voi tulla poikittaisia vakoja ja kuoppia. Kynsivalli turpoaa ja voi irrota kynnestä (ks. kuva . Krooninen kynsivallintulehdus voi aiheuttaa kynnen kasvun pysähtymisen ja kynsilevy voi myös osittain irrota.

Huonosta verenkierrosta ja kylmyydestä johtuva kynsivallintulehdus muistuttaa muuta kroonista kynsivallintulehdusta. Joskus mukana voi olla selvät kylmänkyhmytkin (kuva ).

Kynsivallintulehduksen toteaminen

Diagnoosi on helppo tehdä katsomalla, eikä bakteeri- tai hiivaviljelyä yleensä tarvita. Tulehduksen aiheuttaneen syyn selvittäminen saattaa edellyttää lisätutkimuksia.

Kynsivallintulehduksen itsehoito

Äkillinen, lievä kynsivallintulehdus, johon ei liity märkäistä eritettä voi hoitua päivittäisellä kylvettelyllä. Kylvettelyn lisäksi paikallisesti tulehtuneeseen kohtaan laitetaan antimikrobista voidetta (basitrasiini-neomysiini-yhdistelmävoide), jota saa apteekista ilman reseptiä.

Kroonisen kynsivallintulehduksen tärkein hoitokeino on märkyydeltä, mekaaniselta hankaukselta ja likaantumiselta suojautuminen työhön sopivilla suojakäsineillä ja tarvittaessa aluskäsineillä. Tulehtunut kynsivalli huuhdellaan vedellä, kuivataan ja voidellaan 1–2 kertaa päivässä hydrokortisonivoiteella, jossa on bakteerien ja hiivojen kasvua estäviä aineita. Niitä käytetään ainakin 4 viikon ajan. Kuiva iho rasvataan kosteusvoiteella.

Milloin hoitoon

Jos äkillinen kynsivallin tulehdus on kivulias ja siihen liittyy märkäistä eritettä kynsivallin alta tai itsehoito ei rauhoita oireita, on syytä ottaa yhteys lääkäriin lähipäivien aikana.

Kynsivallintulehduksen hoito

Äkilliseen kynsivallintulehdukseen liittyvä märkäpaise voidaan joutua avaamaan paikallispuudutuksessa. Jos kynsivallintulehdukseen liittyy ympäröivän kudoksen tulehdusta, on suun kautta otettava antibioottikuuri tarpeen.

Kroonisen kynsivallintulehduksen hoito valitaan aiheuttajasta riippuen. Hoitoaika on tavallisesti kuukausia.

Kynsivallintulehdukseen liittyvä sisäänkasvanut varpaankynsi voi vaatia lääkärin paikallispuudutuksessa tekemän kynnen reunan leikkauksen.

Kynsivallintulehduksen ehkäisy

Kynsiin kohdistuvia traumoja ja vammoja pyritään välttämään.

Kynnet, sormet ja varpaat pyritään suojaamaan kosteudelta ja hautumiselta.

Kynsien pureskelua ja sormien imeskelyä on syytä välttää.

Sisäänkasvaneen varpaankynnen ehkäisyssä tärkeää ovat riittävän väljät jalkineet. On myös tärkeää, että jalat eivät haudu pitkiä aikoja kosteassa ja että varpaita kylvetetään hiertäneiden tilanteiden, esimerkiksi peliharjoitusten jälkeen. Kynnet jätetään leikatessa riittävän pitkäksi, eikä leikatessa kynnen kulmaa tule pyöristää.

Jalkojen ja käsien jäähtyminen estyy parhaiten lämpimällä vaatetuksella. Sormien iho suojataan toistuvalta kastumiselta, mekaaniselta hankaukselta ja likaantumiselta sopivilla suojakäsineillä ja tarvittaessa aluskäsineillä.

Kirjallisuutta

  1. Salava A. Kynnenvierustulehdus ja sisäänkasvanut varpaankynsi. Lääkärin tietokannat. Kustannus Oy Duodecim. Vaatii käyttäjätunnuksen. Päivitetty 18.2.2020.
  2. Billingsley EM. Paronychia. eMedicine (vaatii käyttäjätunnuksen). Päivitetty 9.10.2020.