Etusivu » Lapsiveden määrän vaihtelu raskausaikana

Lapsiveden määrän vaihtelu raskausaikana

Odottavan äidin käsikirja
22.10.2020

Suurimmillaan lapsiveden määrä on raskausviikoilla 32–34, jolloin sitä on keskimäärin noin 1,5 litraa, mutta vaihteluväli aivan normaalissakin raskaudessa on suuri.

Terveydenhoitaja, kätilö tai lääkäri voi arvioida lapsiveden määrää tavallisessa ulkotutkimuksessa. Jos lapsivettä on paljon, kohtu kasvaa nopeasti ja sikiön osat tuntuvat huonosti. Päinvastaisessa tapauksessa sikiön raajat ja vartalon osat saattavat tuntua hyvinkin selvästi.

Ultraäänitutkimuksessa lapsiveden määrää arvioidaan paitsi silmämääräisesti myös mittaamalla ns. lapsivesi-indeksi (AFI). Tutkimuksessa mitataan kohdun oikeasta ja vasemmasta ylä- ja alaneljänneksestä suurimpien "lapsivesilammikoiden" korkeuksien summa. Lapsivesi-indeksille on olemassa raskausviikkoihin suhteutettu normaalikäyrästö. Lapsiveden määrän arvioiminen on tärkeää, koska liian suuri ja vastaavasti liian pieni lapsiveden määrä saattavat joskus viitata raskaushäiriöihin.

Runsas lapsivesi (polyhydramnion) saattaa viitata äidin sokeriaineenvaihdunnan häiriöön tai sikiön nielemishäiriöön, tukokseen sikiön ruokatorvessa tai pohjukaissuolessa. Myös hyvin harvinaisessa identtisten kaksosten ns. transfuusio-oireyhtymässä toisen kaksosen ympärille kehittyy runsas lapsivesi ja toisen kaksosen ympäriltä se häviää lähes kokonaan.

Usein kuitenkin tavanomaista runsaamman lapsiveden määrän syy jää epäselväksi. Joskus erittäin runsas lapsivesi häiritsee äidin vointia (kiristys, pingotus, painontunne palleaan), jolloin lapsivettä voidaan joutua vähentämään lapsivesipiston avulla. Muuten sen kehittymistä ei voi vähentää.

Hyvin niukka lapsiveden määrä (oligohydramnion) voi johtua joskus sikiön virtsaelinten sairaudesta, mutta loppuraskaudessa se voi kuitenkin olla viite istukan vajaatoiminnasta. Jos istukka ei toimi kunnolla, todetaan muitakin ongelmia, kuten sikiön huono kasvu.

Joskus lapsivesi voi puuttua kokonaan. Tällöin sikiön kehitys häiriintyy vakavasti.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).