Etusivu » Laskimotukokset raskausaikana

Laskimotukokset raskausaikana

Odottavan äidin käsikirja
22.10.2020

Raskaus lisää muuten terveellä äidillä laskimotukoksen vaaran noin 5–10-kertaiseksi ei-raskaana olevaan naiseen verrattuna. Vaara on huomattavasti suurempi, jos odottavalla äidillä on aiemmin ollut syvä laskimotukos tai keuhkoveritulppa esimerkiksi ehkäisypillereiden käytön aikana tai jos hänellä on perinnöllinen hyytymismekanismin häiriö, taipumus tukoksiin. Keisarileikkaussynnytys lisää veritulppariskiä vielä entisestään merkittävästi.

Laskimotukos voi hoitamattomana johtaa keuhkoveritulppaan, joka on hengenvaarallinen tila. Laskimotukos tai keuhkoveritulppa voi esiintyä missä raskauden vaiheessa tahansa, mutta suurin vaara on synnytyksen jälkeen.

Odottava äiti, jolla on aiemmin ollut syvä laskimotukos tai keuhkoveritulppa tai jolla on perinnöllinen hyytymismekanismin häiriö, lähetetään jo alkuraskaudessa synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle mahdollisen hoidon suunnittelua varten. Hoidon kesto ja aloitusajankohta riippuvat siitä, onko synnyttäjä sairastanut tukoksia aikaisemmin vai onko hänellä ainoastaan tukoksille altistava tekijä, kuten hyytymistekijän V geenimutaatio.

Nykyään käytetään raskauden aikana ennaltaehkäisevänä hoitona ihon alle pistettävää ns. pienimolekyylistä hepariinia, ja hoito jatkuu 1–2 kuukautta synnytyksen jälkeen. Päivittäinen kerta-annoshoito on helppo oppia ja toteuttaa. Sukututkimuksissa paljastuneen tukostaipumuksen (geenivirhe ilman potilaan aiempaa laskimotukosta) vuoksi määritetään ennaltaehkäisevän hepariinihoidon tarve ja aloitusajankohta tapauskohtaisesti.

Laskimotukos ilmaantuu tavallisimmin alaraajaan ja 80%:lla vasempaan alaraajaan. Jalka turpoaa, pintalaskimot sääressä korostuvat ja pohje ja nivunen ovat kipeitä. Keuhkoveritulpan oireita taas ovat äkillinen hengenahdistus, kylkikipu ja mahdollinen veriyskä. Sairaalassa diagnoosi pyritään varmistamaan mahdollisimman pian kuvantamistutkimuksin sekä verikokein. Sekä alaraajojen ultraäänitutkimus että keuhkojen ns. spiraalitietokonetomografiatutkimus ja keuhkokartta ovat sikiön kannalta turvallisia.

Hoitona käytetään pienimolekyylistä hepariinia hoitoannoksina. Massiivisen keuhkoveritulpan yhteydessä joudutaan harkitsemaan myös liuotushoitoa. Synnytyksen jälkeen siirrytään tablettimuotoiseen hoitoon (varfariini), joka jatkuu noin 3–6 kuukauden ajan. Kun hepariinia annetaan hoitoannoksin, annosta jonkin verran kevennetään synnytyspäivänä verenvuotovaaran pienentämiseksi.

Epiduraalipuudutuksen antaminen ei ole mahdollista kevennetynkään hepariinihoidon annon yhteydessä. Kun kyseessä on ennalta ehkäisevä hepariinihoito, se pyritään lopettamaan synnytystä edeltävänä päivänä, jos mahdollista, ja tällöin äiti voi saada selkäpuudutuksen.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).