Kehityksen seuranta

Pienen lapsen henkistä ja motorista kehitystä seurataan paitsi kotona myös neuvolassa. Seurannan helpottamiseksi on sovittu tietyistä testeistä ja kehityksen maamerkeistä, joita lapsista neuvolakäynneillä rekisteröidään. Tärkeä ensimmäinen henkisen kehityksen merkki on hymy, joka ilmaantuu noin kuukauden iässä ja lähes aina ensimmäisen kolmen kuukauden aikana. Siihen mennessä lapsi oppii myös ääntelemään saadakseen huomiota. Lapsen nauru kehittyy yleensä 4–5 kuukauden ikään mennessä, ja puolen vuoden iässä lapsi selvästi vierastaa. 8–9 kuukauden iässä lapsi alkaa erottaa sanoja, mm. oman nimensä. Varsinaiset omat sanat kehittyvät yleensä vuoden ja puolentoista vuoden iässä. Puheen kehitys on hyvin yksilöllistä, ja on tavallista, että sanat ja puhe alkavat kehittyä vasta toisen ikävuoden lopulla. Tämän jälkeen puheen kehitys onkin nopeaa.

Liikunnallisen kehityksen osalta alkuvaiheessa seurataan niskan ja pään kannatuskykyä. Neljänteen kuukauteen mennessä lapsi kykenee jo kannattamaan päätään melkoisen hyvin. Puolen vuoden iässä istuminen sujuu ilman tukea. Samoihin aikoihin käsienkin käyttö on kehittynyt niin, että lapsi osaa tarttua isoihin esineisiin ja siirtää niitä kädestä toiseen. Yhdeksän kuukauden iässä lapsi pystyy tarttumaan esineisiin etusormella ja peukalolla (pinsettiote). Samaan aikaan alkaa yleensä ryömiminen ja konttaaminen. Toisen ikävuoden alkupuolella lapsi oppii kävelemään ja puoleentoista ikävuoteen mennessä kömpelösti juoksemaan ja autettuna kiipeämään portaita ylös. Samaan aikaan käsien käyttökin on parantunut ja lapsi osaa rakentaa kolmen palikan tornin.

Kehitysvammaisuus

Kehitysvammaisella tarkoitetaan lasta, jonka kehitys tai henkinen toiminta on häiriintynyt synnynnäisen tai myöhemmin saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi. Älyllistä kehitysvammaisuutta voivat aiheuttaa kromosomi- tai geenipoikkeavuudet, keskushermoston epämuodostumat, raskauden aikaiset infektiot, äidin alkoholinkäyttö tai synnytykseen liittynyt happivaje. Kehitysvammaisuus todetaan usein heti syntymän jälkeen, mutta se voi ilmetä myös myöhemmin elämässä. Kehitysvammaisuuden syyt ja vaikeusaste ovat moninaiset, ja niinpä hoito ja ennustekin vaihtelevat huomattavasti. Tärkeintä on, että niin lääketieteellisiin kuin sosiaalisiinkin ongelmiin puututaan mahdollisimman varhain.

CP-oireyhtymä

Älyllistä kehitysvammaisuutta ei tule sotkea ”cerebral palsy”- eli CP-oireistoon, jolla tarkoitetaan aivovaurion aiheuttamaa liikunnallista häiriötä. Yleensä häiriö on syntynyt sikiökauden tai varhaislapsuuden aikana, ja erityisesti keskosena syntyneillä on vaara kehittää CP. Useimmilla potilailla vamman syy jää avoimeksi. CP-vamma vaihtelee lievästä liikunnallisesta poikkeavuudesta hyvinkin vakavaan invaliditeettiin. Pienellä osalla CP-lapsista todetaan myös kehitysvammaisuutta. Tavallisin muoto on ns. spastinen hemiplegia, jossa toisen puolen raajat ovat jäykät ja osin toimimattomat. Ongelmat voivat esiintyä myös kaikissa raajoissa (tetraplegia) tai painottua vain alaraajoihin (diplegia). Spastisen CP-vamman ohella on muita muotoja, kuten ataktinen CP-vamma, jossa raajoissa esiintyy tärinää ja velttoutta. CP-vammaiset potilaat tarvitsevat fysioterapiaa ja neurologista hoitoa, mutta he ovat valtaosin henkisesti varsin kyvykkäitä. Erinomaista tietoa CP-oireyhtymästä on saatavilla Suomen CP-liitosta.

Ehkäisy

Raskaudenaikainen alkoholinkäyttö voi johtaa ns. FAS-oireyhtymään, johon liittyy olennaisena osana kehitysvammaisuus. Niinpä alkoholista ja huumeista pidättäytyminen raskauden aikana on keskeistä. Synnytyksen aikaiset komplikaatiot ovat puolestaan CP-vammaisuuden tärkeä syy. Koska pysyvä CP-oireyhtymä voi syntyä muutaman minuutin happivajauksen seurauksena, synnytyksen tulisi aina tapahtua sairaalassa hyvin varustetuissa olosuhteissa.

Milloin hoitoon

Suomessa lapsen kehityksen seuranta on hyvin järjestetty neuvoloissa, ja jos ongelmia ilmenee, lapsi ohjataan lasten neurologin arvioon. Jos vanhemmat ovat huolestuneet jostain lapsensa kehityksen ongelmasta, voi lastenlääkäreihin suoraankin ottaa yhteyttä. Tärkeätä on kuitenkin oivaltaa, että lapsen kehityksen ”virstanpylväissä” on yksilöllistä vaihtelua ilman, että kyse on todellisesta ongelmasta.

Kirjallisuutta

  1. Suomen CP-liitto ry. CP-vamma. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 1.7.2020.