Etusivu » Aiheuttaako "geeniruoka" ympäristö- ja terveysriskejä?

Aiheuttaako "geeniruoka" ympäristö- ja terveysriskejä?

Arsenikista öljyyn - 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä
4.11.2014
Jouko Tuomisto

"Aiheuttaako geenimuuntelu riskejä?" näyttää olevan väärä kysymys. Oikea kysymys on, aiheuttaako se enemmän riskejä kuin muu kasvin- ja eläinjalostus. Vastaus jälkimmäiseen kysymykseen on mitä ilmeisimmin ei.

Monet ihmiset ovat huolestuneita geenimanipuloinnin riskeistä. Kuten niin monta kertaa tässä kirjassa, ensimmäinen kysymys on: verrattuna mihin?

Geenimuunneltuja viljelykasveja on syöty noin 10 000 vuotta, ensiksi luultavasti nykyisen Turkin eteläosissa. Mahdollisesti luonnossa syntyneitä hybridejä1 on käytetty kauemminkin. Lähi-idän ns. hedelmällisen puolikuun alueella syntyi mutaatioiden ja risteytymisen tuloksena kahden vehnänsukuisen lajin sekamuoto. Luonnonvaraisen Triticum-"alkuvehnän" geenit eli 14 kromosomia yhtyivät lähisukuisen Aegilops-heinäsuvun erään lajin 14 kromosomiin, ja syntyi emmervehnä (Triticum dicoccoides), jossa on 28 kromosomia. Uusi laji oli syntynyt! Emmervehnä risteytyi edelleen erään villin vehnälajin kanssa, ja syntyi speltti (Triticum spelta), jossa on peräti 42 kromosomia, eli kolminkertaisena kantamuotojen kromosomit. Siksi sitä kutsutaan heksaploidiseksi2. Sekä emmervehnä että speltti ovat paljon luonnonvaraisia vehniä satoisampia "kromosomilajeja". Toisaalta speltin ja nykyään viljeltyjen vehnälajikkeiden (Triticum aestivum) tähkä ei katkeile ja on niin piukka ja painava, etteivät siemenet voi levitä ilman ihmisen apua.

Jalostus valikoimalla

Kun ihminen rupesi "jalostamaan" kasveja ja eläimiä, toisin sanoen muokkaamaan niitä itselleen mahdollisimman hyödyllisiksi, ensimmäinen keino oli puhdas valikoiminen. Omenapuista kylvettiin makeimpien ja tuottoisimpien siemenet, ja hevosista jätettiin sävyisien ja terveiden vanhempien varsat kasvamaan. Joskus tapahtui mutaatioita, joiden perusteella syntyi hyvinkin eriskummallisia yksilöitä. Jos ne jostakin syystä miellyttivät, niitä ruvettiin lisäämään, ja kehittyi esim. monia "luonnottomia" koirarotuja. Luonnostaan tapahtuvien mutaatioiden avulla tapahtuvalla jalostuksella on kaksi ongelmaa, se on erittäin hidasta, koska hyödylliset mutaatiot ovat harvinaisia, ja se on sattumanvaraista.

Säteilytys apuna

Kun geeneistä opittiin perustiedot, mutaatioiden määrää ruvettiin lisäämään mm. säteilyttämällä kasveja ja käsittelemällä niitä solumyrkyillä. Mutaatiot todella lisääntyvät, mutta suurin osa niistä on ei-toivottuja, ja niiden tuottamat haitalliset ominaisuudet joudutaan hitaalla jatkojalostuksella karsimaan pois.

Geenien siirtäminen

Seuraavassa vaiheessa opittiin siirtämään perimäainesta eli DNA-molekyyleistä muodostuvia geenejä solusta toiseen. Tässä käytetään hyväksi mm. monien bakteerien vuosimiljoonaista taitoa tunkea itsensä kasvien DNA:han ja panna isäntäelimistö tuottamaan bakteerin geenien määräämiä valkuaisaineita. Nyt bakteeri huijataankin siirtämään yhden perunalajin hyvä geeni toiseen perunalajiin bakteerigeenin sijasta. Esimerkiksi herkkiin perunalajikkeisiin siirrettiin villeistä kestävistä perunalajikkeista geeni, joka lisää vastustuskykyä perunarutolle.

Myöhemmin on kehitetty monia menetelmiä siirtää geenejä laboratoriossa. Riisiin voitiin siirtää beetakaroteenia tuottava geeni, jota ei riisissä normaalisti ole, ja saadaan vitamiinipitoinen riisi. Tai esimerkiksi soijasta voidaan "sammuttaa" allergiaa aiheuttavan valkuaisaineen geeni. Eläinten geenimuuntelussa käytetään bakteerien sijasta viruksia samaan tarkoitukseen.

Mikä on klooni?

Klooni on yksinkertaisesti kopio kasvista (tai laboratoriossa myös eläimestä), joka on tuotettu somaattisesta solusta, ei sukusolusta. Syömämme perunat ovat klooneja, geeneiltään identtisiä yksilöitä, koska ne on lisätty istuttamalla perunaa, ei siementä. Viinirypäleet, omenapuut ja useimmat muut hedelmäpuut ovat klooneja, koska ne on saatu aikaan "jalostamalla" eli siirtämällä halutunlaisen puun oksa tai silmu jonkin kestävän lajikkeen päärunkoon. Ehkä tämä terävällä veitsellä tehtävä oksastus on itse asiassa lähimpänä sitä kuvitelmaa, että kloonatut kasvit olisivat Frankensteinin hirviöitä.

Riskejä vertailtava

Mikä nyt sitten aiheuttaa riskejä? Luonnon geenimanipulaatio, jollainen tuotti vehnän, vai ihmisen perinteinen kasvinjalostustoiminta säteilytyksineen lajikkeiden edelleen kehittämiseksi vaikkapa talvenkestäviksi tai nopeammin kasvaviksi meidän lyhyttä kesäämme varten? Vai täsmäjalostus, jossa "asennetaan" tai sammutetaan vain yksi geeni? Mikään maailmassa ei ole täydellistä, ja luultavasti kaikki nämä voivat aiheuttaa riskejä.

Tomaatissa tai perunassa voi nykyäänkin sattua "luonnollinen" mutaatio, joka alkaa tuottaa samoja myrkkyjä tomaatin hedelmiin tai perunan mukuloihin kuin näiden kasvien lehdissä ja varsissa on. Tavanomainen jalostustoiminta voi hyvin muuttaa muitakin ominaisuuksia kuin niitä, mitä haluttaisiin. Eikä geeninsiirtokaan aina mene ihan niin kuin toivotaan. Mutta ilmeistä on, että jos jossakin tieteen kehitysvaiheessa olisi kannattanut pelätä ei-toivottuja tuotteita, näin on ollut pikemmin "pakotettujen mutaatioiden" käytön vaiheessa, eli perinteisessä jalostustoiminnassa. Nämä ovat hyvin sattumanvaraisia menetelmiä verrattuna täsmälliseen geenien siirtoon.

Kokemus rauhoittaa

Jalostuksen historia ei ole kuitenkaan osoittautunut aivan mahdottoman vaaralliseksi. Päinvastoin on voitu vähentää esim. perunan myrkyllisten glykoalkaloidien pitoisuuksia ja saatu rypsistä pois haitallinen erukahappo. Nykyään varoitellaan esim. jonkin superlajin synnystä, joka sitten valtaisi koko maailman. Kuitenkin koko jalostuksen historian ajan ihmiselle soveltuvien kasvilajikkeiden tai eläinrotujen kyky selvitä luonnossa on ollut huonompi eikä suinkaan parempi kuin villien lajien.

Ihmisen kannalta edullinen ominaisuus on luonnossa rasite, joka heikentää kilpailukykyä. Emmervehnäkään ei kykene leviämään yhtä tehokkaasti kuin alkuperäinen villivehnä. Villit lajit ovat miljoonia vuosia harjoitelleet maapallolla selviämistä, ja on melko epätodennäköistä, että ihmisen muokkaama laji ne voittaisi. Ei ole kovin todennäköistä, että hyvin maitoa tuottava lehmä suurine utareineen pystyisi uhkaamaan villihärän tai hirven ekologista lokeroa tai että mäyräkoira uhkaisi sutta. Näitä uhkaa pikemminkin ihminen itse.

Uusia terveyshaittoja?

Terveyden kannalta on esitetty huoli mm. allergiaa aiheuttavien elintarvikkeiden synnystä geenimuuntelun tuloksena. Uusi lajike on aina uusi lajike, olipa se jalostettu miten hyvänsä, ja esim. allergiamahdollisuus on olemassa. Mutta miksi se olisi todennäköisempää geenitekniikan avulla tuotetussa lajikkeessa, johon on siirretty yksi tiedetty geeni, kuin tavanomaisesti jalostetussa lajikkeessa, jossa on todennäköisesti tuhansia uusia geenejä ja geeniyhdistelmiä verrattuna lähtölajikkeeseen?

1 Hybridi on kahden perimältään erilaisen yksilön risteytymä, tässä se tarkoittaa kahteen eri lajiin kuuluvan yksilön risteymää.

2 Heksa = kuusi, kantamuodossa kromosomisto on kaksinkertainen, diploidi, toinen puoli tulee emolta toinen isältä