Etusivu » Lääkärikirja Duodecim » Eteisvärinä (flimmeri) ja eteislepatus (flutteri)

Eteisvärinä (flimmeri) ja eteislepatus (flutteri)

Lääkärikirja Duodecim
30.10.2018
kardiologian erikoislääkäri Raimo Kettunen

Eteisvärinä on yleisin sairaalahoitoa vaativa sydämen rytmihäiriö. Eteisvärinä yleistyy iän mukana; yli 75-vuotiaista yksi kymmenestä sairastaa sitä kohtauksittain tai pysyvästi. Eteisvärinän lääketieteellinen diagnoosi on fibrillatio atriorum, mutta sitä nimitetään usein flimmeriksi. Eteislepatus (flutteri) on eteisvärinän harvinaisempi alatyyppi. Sen tutkimukset ja usein hoitokin ovat samanlaiset kuin eteisvärinän. Puhuessaan ”eteiskammiovärinästä” ihmiset tarkoittavat yleensä eteisvärinää.

Eteisvärinässä sydämen eteinen ei supistu kammion kanssa samassa tahdissa, vaan paljon tiheämmin. Sähköimpulssit kulkeutuvat eteisestä sattumanvaraisesti kammioiden puolelle, ja tämän seurauksena syke on epäsäännöllinen. Eteisvärinässä kotiverenpainemittarit ilmoittavat usein rytmihäiriöstä eikä paineenmittaus aina onnistu.

Päinvastoin kuin kammiovärinä, eteisvärinä ei ole välittömästi hengenvaarallinen rytmihäiriö. Eteisvärinäkohtaus ei siis ole juuri koskaan hengenvaarallinen. Toistuessaan ja useita tunteja tai päiviä kestäessään eteisvärinä voi kuitenkin aiheuttaa sydämen sisälle hyytymiä, jotka voivat aivoihin kulkeutuessaan aiheuttaa aivohalvauksen (ks. «Aivohalvaus (aivoinfarkti ja aivoverenvuoto)»1). Veritulppien muodostusta estetään veren hyytymistä estävillä antikoagulaatiolääkkeillä (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»2).

Syyt

Osalla eteisvärinäpotilaista sydämestä ei löydy mitään muuta vikaa, mutta tällöinkin taustalla on usein ylipaino tai kohonnut verenpaine. Eteisvärinä voi olla sydämen vajaatoiminnan, läppävian, sepelvaltimotaudin tai muun sydänsairauden oire, ja tämän takia tarvitaan usein tutkimuksia. Mm. sydämen ultraääni- eli kaikututkimusta suositellaan ainakin kaikille sellaisille eteisvärinäpotilaille, joiden rytmi yritetään pitää normaalina.

Runsas alkoholin käyttö voi aiheuttaa tervesydämisellekin eteisvärinäkohtauksen. Joskus taustalla on kilpirauhasen liikatoiminta.

Oireet

Eteisvärinässä sydämen pumppausteho hieman alenee, mutta varsinkin iäkkäillä ihmisillä ja pitkään jatkuttuaan se ei paljoa haittaa normaalia elämää. Eteisvärinän oireet kuitenkin vaihtelevat suuresti. Jotkut eivät lainkaan huomaa rytmin epäsäännöllisyyttä, ja rytmihäiriö todetaankin sattumalta. Useimmat tuntevat epäsäännöllisen sykkeen rinnassaan.

Varsinkin vain ajoittain eli kohtauksina esiintyvä eteisvärinä voi olla häiritsevä. Oireena on ahdistavaa oloa, huimauksen tunnetta ja suorituskyvyn heikkenemistä, joskus rintakipua ja virtsan erityksen lisääntymistä. Oireita aiheuttava eteisvärinäkohtaus ymmärrettävästi pelästyttää varsinkin ensimmäisen kerran ilmaantuessaan, vaikka ei olekaan hengenvaarallinen.

Eteisvärinän hoito

Eteisvärinärytmihäiriökohtaus voi mennä ohi joko itsestään tai lääkkeellä parissa vuorokaudessa. Jos näin ei tapahdu, rytmi pyritään yleensä palauttamaan normaaliksi ainakin kerran varsinkin fyysisesti aktiivisilla ja oireisilla henkilöillä. Tämä tapahtuu rytminsiirrolla, jossa rytmi käännetään normaaliksi eli sinusrytmiksi joko suonensisäisellä lääkkeellä tai sähköiskulla lyhyessä nukutuksessa. Yli kaksi vuorokautta (48 tuntia) kestänyttä eteisvärinää ei kuitenkaan voida kääntää normaalirytmiin ilman vähintään kuukauden kestoista verenohennus- eli antikoagulanttihoitoa (ks. edempänä tässä artikkelissa).

Eteisvärinällä on vaihteleva taipumus uusiutua. Kohtauksittaisella eteisvärinällä on taipumus muuttua vuosien kuluessa pysyväksi. Tämän takia usein jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitetaan beetasalpaajalääkitys ns. estolääkkeeksi. Myöhemmin voidaan ottaa käyttöön myös muita rytmihäiriölääkkeitä.

Toistuvat eteisvärinäkohtaukset ovat usein kiusallinen vaiva, yleensä kiusallisempi kuin pysyväksi muuttunut eteisvärinä. Eteisvärinätaipumus voidaan jopa parantaa katetriablaatiolla. Se on toimenpide, jossa hereillä olevalle potilaalle asennetaan paikallispuudutuksessa verisuonia pitkin sydämeen katetri, jolla rytmihäiriön aiheuttavat solut eristetään sähköisesti. Tämä toimenpide onnistuu parhaiten niillä potilailla, joilla eteisvärinää on vain kohtauksina ja joiden sydän on muutoin terve.

Rytminsiirto on turvallinen toimenpide, mutta usein toistuvien eteisvärinäkohtausten seurauksena niistä voidaan joutua luopumaan, lääkärin ja potilaan yhteisen harkinnan tuloksena. Tällöin pysyvään eteisvärinärytmiin yritetään tottua, yleensä sykettä tasaavien lääkkeiden avulla. Useimmiten hyvä elämänlaatu saavutetaan, jos leposyke saadaan asettumaan välille 60–80 minuutissa. Ääritapauksissa eteisvärinän aiheuttamia sietämättömiä oireita hoidetaan asentamalla sydämeen tahdistin ja katkaisemalla sydämen eteisten ja kammioiden välinen johtuminen, jolloin syke muuttuu säännölliseksi tahdistinsykkeeksi ja epäsäännöllisen sykkeen aiheuttamat oireet häviävät.

Oireettomilla ja lieväoireisilla iäkkäillä (yli 65-vuotiailla) eteisvärinäpotilailla elinaikaennuste ja elämänlaatu eivät huonone, vaikka rytminsiirroista luovutaan, kunhan verenpaineen, sydämen mahdollisen vajaatoiminnan sekä diabeteksen ja muiden valtimotaudin riskitekijöiden hoidosta huolehditaan.

Aivohalvausvaara

Aivohalvaus on pelätyin eteisvärinän seuraus. Eteisvärinän aiheuttamana sydämen vasempaan eteiseen voi muodostua verihyytymä. Jos hyytymä lähtee liikkeelle ja kulkeutuu valtimoveren mukana aivovaltimoihin, seurauksena voi olla aivohalvaus. Tämän takia varsinkin ikääntyvien ihmisten kannattaa tarkkailla sykettään silloin tällöin, ainakin kerran kuukaudessa, mahdollisen oireettoman eteisvärinän toteamiseksi. Tämä tapahtuu esimerkiksi ranteesta tai kaulalta tunnustelemalla tai kotiverenpainemittarilla.

Joskus ajoittaisten rytmihäiriötuntemusten tai huimausoireiden syyksi paljastuu eteisvärinä vasta sydänsähkökäyrän eli EKG:n (”sydänfilmin”) vuorokausirekisteröinnissä. Tämä tutkimus tehdään kotiin mukaan annettavalla kannettavalla laitteella (Holter-tutkimus). Valitettavan usein aivohalvauspotilaalla halvauksen syyksi todetaan oireeton, tunnistamaton ja hoitamatta jäänyt eteisvärinä.

Ilman verenohennushoitoa (antikoagulaatiohoitoa) keskimäärin viisi sadasta eteisvärinäpotilaasta saisi vuoden aikana aivoverenkiertohäiriön. Riski voi olla tätä pienempi tai suurempi (2–10 sadasta) riippuen taustalla olevan sydäntaudin laadusta. Riskiä lisäävät sydämen vajaatoiminta, kohonnut verenpaine, diabetes, korkea ikä ja muut verisuonisairaudet. Eteisvärinään liittyvä aivohalvausriski arvioidaan CHA2DS2-VASc-pisteytyksen avulla «http://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/pgr/200.027.html»1.

Verenohennushoito eteisvärinässä

Verihyytymän muodostumista ja aivohalvausriskiä voidaan ratkaisevasti vähentää veren hyytymistä estävällä antikoagulaatiolääkehoidolla (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»2). Antikoagulaatiohoito on erittäin tärkeä niille eteisvärinäpotilaille, joiden aivohalvausriski arvioidaan suureksi (riskipisteitä 2 tai enemmän). Monet alle 65-vuotiaat eteisvärinäpotilaat eivät kuitenkaan tarvitse antikoagulaatiohoitoa (riskipisteitä 0). Jos riskipisteitä on vain 1, lääkäri voi silti suositella verenohennus- eli antikoagulaatiohoitoa. Asetyylisalisyyhappoa (”aspiriinia”) ei enää pidetä eteisvärinään liittyvää aivohalvausriskiä pienentävänä hoitona.

Useimmille yli 65-vuotiaille ja kaikille yli 75-vuotiaille potilaille, joilla on yksikin eteisvärinäkohtaus, aivohalvausriskipisteitä kertyy 2 tai enemmän, joten heille aloitetaan verenohennus- eli antikoagulaatiohoito, ellei hoidolle ole vasta-aihetta ja potilas on suostuvainen. Verenohennushoidossa käytetään kahdenlaisia lääkkeitä (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»2). Jo pitkään käytetyssä varfariini-hoidossa (Marevan®-hoidossa) lääkeannos säädetään INR-laboratoriokokeen avulla sopivaksi ja hoidon toteutumista seurataan säännöllisillä laboratoriokäynneillä tai INR-kotimittauksilla. Uusia lääkkeitä (apiksabaani, dabigatraani, edoksabaani ja rivaroksabaani) käytettäessä ei laboratoriomittauksia tarvita. Tällöinkin vuotovaaraa aiheuttavat riskitekijät ja erityisesti munuaisten toimintakyky pitää arvioida jo ennen hoidon aloitusta.

Ennuste

Asianmukaisesti hoidettu pysyvä eteisvärinä ei merkittävästi lisää kuolleisuutta, ja sen kanssa tullaan yleensä hyvin toimeen. Pysyväksi muuttuneella eteisvärinällä on taipumus iän myötä hidastua, jolloin rytmiä hidastavaa lääkettä vähennetään tai se lopetetaan. Suomessa on kymmenillä tuhansilla ihmisillä pysyvä eteisvärinärytmi ja sen ohella verenohennushoito, joista huolimatta he viettävät kutakuinkin normaalia elämää.

Ehkäisy

Ylipainon välttäminen estää tehokkaasti eteisvärinäkohtauksia varsinkin muutoin tervesydämisillä henkilöillä. Koska eteisvärinä syntyy yleensä eri tavoin vaurioituneeseen sydämeen, ehkäisemällä sydäntauteja ehkäistään samalla eteisvärinää. Yleisimpiä sydäntauteja voidaan ehkäistä kohonneen verenpaineen tehokkaalla hoidolla (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»3), sepelvaltimotaudin ehkäisyllä (ks. «Sepelvaltimotauti»4) ja sydämen läppävikojen hoidolla (ks. «Sydämen läppäviat»5).

Jos alkoholin käyttö on runsasta, sen vähentämisellä voidaan suuresti vähentää eteisvärinän vaaraa.

Lisää tietoa eteisvärinästä

Käytettyjä lähteitä

Eteisvärinän Käypä hoito -suositus «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50036»3

Raatikainen P, Lehto M, Huikuri H. Eteisvärinä. Kirjassa: Airaksinen J, Aalto-Setälä K, Hartikainen J, Huikuri H, Laine M, Lommi J, Raatikainen P, Saraste A (toim.). Kardiologia. Kustannus Oy Duodecim 2016, s. 527-552.